Kuninkaantie

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Läntinen kuninkaantie Siuntion kohdalla.
Kuninkaantie kulkee Haminassa vanhan Salmen sillan kautta.

Kuninkaantie (ruots. Kungsvägen) on vanha postireitti Norjan Bergenistä Atlantin rannikolta Oslon ja Tukholman kautta Maarianhaminaan, edelleen Saaristomeren kautta Turkuun ja Etelä-Suomen halki Venäjälle Viipuriin ja Suomenlahden perukkaan Pietariin asti. Suomessa tien osuutta Turusta Viipuriin on vanhastaan nimitetty Suureksi Rantatieksi tai Aliseksi Viipurintieksi. Tie on valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö.[1] Turun ja Tukholman välistä osuutta taas kutsutaan Suureksi Postitieksi.

Hollikyyditysjärjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kruunun perustama hollikyyditysjärjestelmä 1734 yhdisti valtakunnan kuninkaantiellä. Majatalojen ja kestikievareiden tehtäväksi oli määrätty majoituksen ja ylläpidon lisäksi postin ja asiakkaiden kyydittäminen seuraavaan majataloon. Kun hevoset eivät riittäneet, maatilat velvoitettiin toimittamaan miehiä ja hevosia kievareihin. Sen ajan lain mukaan kaikki ne vieraat, jotka pystyivät maksamaan yöpymisestään, oli pakko ottaa vastaan. Kestikievareita tuli olla tienvarsilla kahden peninkulman (noin 20 km) välein ja ne muodostivat verkoston. Talvisin kestikievarien käyttämät tiet merkittiin havuilla. Kun valtio lopetti majataloilta kestitysvaatimukset, luovuttiin yleisesti koko maassa majatalo-nimikkeestä ja tilalle tulivat matkustajakodit. Kuninkaantien varrella voi edelleenkin poiketa joihinkin vielä toiminnassa olevaan matkustajakotiin tai kievarimuseoon.[2]

Kuninkaantiet yhdistivät valtakuntaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tietä ovat 1300-luvulta saakka kulkeneet kuninkaat ja heidän kuriirinsa, piispat ja porvarit, taiteilijat ja armeijat. Tie on yhdistänyt Ruotsin suurvallan läntiset ja itäiset alueet toisiinsa. Tien varrelle syntyi kartanoita, maatiloja, majataloja, krouveja ja kestikievareita, jotka majoittivat ja kestitsivät Kuninkaantien kulkijoita. Aatelissukujen kartanolinnoissa yöpyivät niin Ruotsin kuninkaat kuin Venäjän tsaaritkin.

Alkuperäinen kuninkaantie[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuperäinen Kuninkaantie on vielä osittain käytössä, mutta vain harvoissa kohdissa nykyiset valtatiet enää kulkevat vanhan tielinjauksen kohdalla. Jotkin osuudet vanhasta Kuninkaantiestä on nykyisin luokiteltu seututeiksi, toiset yhdys- tai paikallisteiksi, mutta paikoitellen vanha tielinjaus on kokonaan katkaistu. Joillakin osuuksilla vanha Kuninkaantien reitti on edelleen käytössä, mutta matkailussa Kuninkaantieksi on merkitty uudempi, jopa 1900-luvun lopulta peräisin oleva tielinjaus, koska matkailuliikennettä ei voida ohjata yksityisteille.

Museotieksi on julistettu kaksi osuutta Kuninkaantiestä eli Suuresta Rantatiestä: Fagervikin tie Inkoossa sekä Tallinmäen ja Virojoen välinen osuus Haminassa ja Virolahdella (seututie 3513).[3]

Matkailun tavaramerkki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen matkailumarkkinoinnissa tie alkaa Turusta. Tie on merkitty ruskein kilvin, jossa on kultaisen kruunun kuva, ja kyltissä lukee Kuninkaantie. Karjaalta itään, Kirkkonummelle, tie haarautuu kulkemaan sekä Inkoon että Siuntion kautta. Nykyisin Kuninkaantie on matkailutienä rekisteröity tavaramerkki, jonka omistaa Uudenmaan liitto. Liitto on myös vastuussa matkailutien opasteista koko reitin varrelta.

Kuninkaantie pääkaupunkiseudulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskiaikainen Kuninkaantie on vanhempi kuin Helsinki eikä alkuperäinen tielinjaus kulje Helsingin kautta. Pääkaupunkiseudulla se kulki pitkän matkan jokseenkin lähellä nykyistä Kehä III:ta, Kirkkonummen Jorvaksesta Vantaan Hakkilaan saakka. Helsingistä länteen johtavan Länsiväylän edeltäjä, 1930-luvulla rakennettu Jorvaksentie, päättyikin alkujaan lännessä juuri Jorvakseen, jossa se liittyi vanhaan päätiehen.

Jorvaksesta vanha Kuninkaantie jatkui koilliseen, Espoon kartanon ohi sekä Kauklahden ja Espoon kirkonkylän kautta Bemböleen, joka on vanha teiden risteyspaikka. Tällä välillä tien eri osuuksilla on nykyisin muun muassa nimet Masalantie, Kuninkaankartanontie ja Iso Maantie. Bembölessä Kuninkaantiestä erkani jo varhain Helsinkiin johtava tie, joka hieman oikaistuna on nykyinen Turuntie.

Jo Helsingin perustamisen jälkeen vanhan Kuninkaantien osuus Bembölestä Hakkilaan jäi sivutieksi. Parin kilometrin osuus Bembölestä Träskändan kartanolle on nykyisin virallisestikin nimeltään Kuninkaantie. Kartanon puistossa vanhan tien kohdalla on nykyisin vain kapea puistokäytävä. Järvenperästä vanha tie jatkui Pitkäjärven kaakkoisrantaa pitkin Vantaan puolelle. Martinlaakson tienoilla se on nykyisin osittain kokonaan poissa käytöstä ja jäänyt tonttien alle. Idempänä se jatkui nykyistä Ylästöntietä pitkin Helsingin pitäjän kirkonkylään ja sieltä edelleen Tikkurilan kautta Hakkilaan.[4] Hakkilassa siihen yhtyi toinen vanha Helsinkiin johtava tie, nykyistä Lahdenväylää myötäilevä Vanha Porvoontie. Tästä liittymäkohdasta Kuninkaantie jatkui edelleen, nykyisin yhä suurelta osin Vanhan Porvoontien nimisenä, Kuninkaanmäen ja Sipoon kirkonkylän kautta Porvooseen.

Kun Helsinki perustettiin, rakennettiin Kuninkaantieltä kaksi kaupunkiin johtanutta haaratietä. Tällöin Bembölen ja Hakkilan välinen osuus vanhaa Kuninkaantietä jäi kaupungin ohittavaksi sivutieksi. Kaksi kertaa tämä tieosuus yritettiin sulkeakin yleiseltä liikenteeltä, siinä kuitenkaan täysin onnistumatta. Ensimmäisen kerran näin tehtiin Helsingin porvarien toivomuksesta 1680-luvulla, koska he katsoivat kauppansa kärsivän, jos maitse matkustavat kiertävät kaupungin. Toisen kerran näin tehtiin Kustaa III:n aikana vuonna 1772. Kummallakin kerralla tie kuitenkin määrättiin edelleen kunnossapidettäväksi, sillä sotilaat käyttivät sitä edelleen.[5]

Kunnat Manner-Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Säännöt Kuninkaantiellä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsin vallan aikana Suomessakin oli vasemmanpuoleinen liikenne, niin kuin Ruotsissa oli vuoteen 1967 saakka. Vastaantulija oli siis sivuutettava vasemmalta. Tällöin miekkakäsi oli ohitettavan puolella, millä saattoi olla merkitystä, jos vastaantulija oli maantierosvo.

Lisäksi oli noudatettava seuraavia liikennesääntöjä:

  • Älä rasita hevosta, vaihda se seuraavassa kestikievarissa.
  • Älä aja tai ratsasta humalassa.
  • Liian pieni poika ei saa olla ajomiehenä.
  • Älä kilju, kiroa tai melua tiellä. Siitä sakotetaan viidellä hopeataalarilla!

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suuri rantatie Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
  2. http://www.anjala-seura.info
  3. Museotiet ja -sillat Tiehallinto. Viitattu 15.8.2011.
  4. Keskiaikaiset tiet, Vantaan keskiaikaisten teiden inventointi Vantaan kaupunki (Liite 2: kartta, johon on merkitty Suuren Rantatien eli Kuninkaantien sekä eräiden muiden historiallisten teiden linjaus Vantaan alueella). Viitattu 25.3.2011.
  5. Tapani Mauranen ym.: Maata, jäätä, kulkijoita: tiet, liikenne ja yhteiskunta ennen vuotta 1860, s. 225. Tielaitos, Edita, 1999. ISBN 951-37-1728-8.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Gardberg, C. J. et al.: Kuninkaantie: Turusta Viipuriin. Helsinki: Otava, 1991. ISBN 951-1-11400-X.
  • Salminen, Tapio: Suuri Rantatie. Helsinki: Tielaitos, 1993. ISBN 951-37-1044-0.
  • P. Kilpinen, Kuninkaantieltä kerrottua, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005