Maalaiskunta

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Maalaiskunta (lyhenne mlk.[1]) on tai on ollut yksi kuntamuodoista eräissä maissa, tavallisesti kuntamuodoista yleisin.

Suomi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa maalaiskunnan käsite syntyi vuoden 1865 kunnallishallinnon uudistuksessa, jossa maaseudun paikallishallinto irrotettiin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnista. Kaupungeilla oli ollut oma maallinen kirkosta eroava hallinto aiemminkin. Vuoden 1865 kunnallisasetuksen perusteella maaseudun alueelliseksi perushallintoyksiköksi tuli pitäjän sijasta maalaiskunta, vaikkakin puhekielessä myös pitäjä-sana jäi käyttöön. Vuoden 1977 kunnallislaki poisti kuntien juridisen jaon kaupunkeihin, kauppaloihin ja maalaiskuntiin, joten termiä maalaiskunta ei enää esiinny laissa.

Silloinkin, kun maalaiskunta oli kunnallishallinnollisena käsitteenä olemassa, sanaa maalaiskunta käytettiin melko harvoin. Vaikka kaupunkeja kutsuttiin useammin kaupungeiksi kuin kunniksi, maalaiskuntia kutsuttiin useimmiten vain kunniksi, ellei ollut erityistä syytä tähdentää kuntamuotoa.

Ne maalaiskunnat, joilla on ollut sama nimi kuin viereisellä kaupungilla tai kauppalalla, ovat käyttäneet nimessään sanaa maalaiskunta, esimerkiksi Helsingin maalaiskunta tai Mikkelin maalaiskunta. Siihen on historialliset syyt. Vaikka maalaiskunta hallinnollisena käsitteenä poistui kunnallislakiuudistuksen myötä vuoden 1977 alussa, sana maalaiskunta jäi niiden kuntien nimeen, joissa se oli tarpeen selvyyden vuoksi. Kuitenkin vuoden 1978 alussa Lohjan maalaiskunnan nimi muuttui Lohjan kunnaksi ja Loimaan maalaiskunnan nimi Loimaan kunnaksi.

Vanha kaupunkilaki määräsi, ettei kaupunkiin saanut kuulua laajoja maaseutumaisia alueita, koska kaupunkia ja maaseutua koskivat suurelta osin erilaiset lait. Jos jonkin pitäjän alueelle perustettiin kaupunki tai aiemmin pitäjään kuulunut asutuskeskus sai kaupunkioikeudet, se piti erottaa hallinnollisesti emäpitäjästään. Kaupunki sai tavallisesti sen pitäjän nimen, jonka alueelle se perustettiin. Erotukseksi perustetusta kaupungista tällaisten pitäjien nimi piti muuttaa. Uusi nimi muodostui tavallisesti kaupungin nimen genetiivistä ja sanasta pitäjä. Vuonna 1865 Suomeen perustettiin kunnallishallinto, tosin uudistus ei toteutunut heti kokonaan, mutta vähitellen pitäjistä tuli maalaiskuntia. Niiden entisten pitäjien nimiksi, joiden alueelle oli perustettu samanniminen kaupunki, tuli kaupungin nimen genetiivi ja sana maalaiskunta. Esimerkiksi Helsinki-nimisen pitäjän alueelle perustettiin 1550 samanniminen kaupunki, ja pitäjän uudeksi nimeksi tuli Helsingin pitäjä. Kun tämä pitäjä muuttui maalaiskunnaksi 1860-luvulla, ryhdyttiin siitä käyttämään nimeä Helsingin maalaiskunta. Myöhemmin muista maalaiskunnista erotettiin samannimisiä kauppaloita, ja niiden uusiksi nimiksi tuli heti kauppalan nimen genetiivimuoto ja sana maalaiskunta. Esimerkiksi Rovaniemi-nimisestä maalaiskunnasta, erotettiin vuonna 1929 samanniminen kauppala ja Rovaniemi-nimisen maalaiskunnan nimeksi tuli Rovaniemen maalaiskunta (Rovaniemen kauppala muutettiin kaupungiksi vuonna 1960). Myös yksi kaupunki erotettiin suoraan maalaiskunnasta, joka sai tuolloin nimeensä sanan maalaiskunta, vuonna 1869 Kemin kaupunki siihenastisesta Kemi-nimisestä maalaiskunnasta, joka sai nimen Kemin maalaiskunta.

Erikoista osassa maalaiskunta-nimisissä kunnissa on ollut, että niiden kunnanvirasto ei ole sijainnut omassa kunnassa, vaan samannimisessä naapurikaupungissa tai -kauppalassa. Monet niistä myös ympäröivät keskellä olevaa kaupunkia tai kauppalaa joka suunnalta, jolloin kaupunki tai kauppala muodosti maalaiskunnan sisällä enklaavin ja maalaiskunta oli "reikäleipäkunta." Toisaalta Heinolan maalaiskunta koostui kahdesta erillisestä osasta. Jyväskylän maalaiskunnan rajat taas muistuttivat kahdeksikkoa, sillä kunta käsitti kaksi samaa kokoluokkaa olevaa lohkoa, jotka olivat toisiinsa yhteydessä noin kilometrin levyisen ja noin kahden kilometrin pituisen käytävän kautta.

Suomessa on ollut kaikkiaan 36 maalaiskunta-sanaa nimessään käyttänyttä kuntaa, tosin ei koskaan näin monta yhtaikaa. Nykyisin niitä ei ole enää yhtäkään, mikä johtuu enimmäkseen kuntaliitoksista. Useimmat näistä kunnista on liitetty viereiseen samannimiseen kaupunkiin tai kauppalaan, osa useampaan kuntaan kuin yhteen. Viimeinen nimessään maalaiskunta-sanaa käyttänyt kunta, Jyväskylän maalaiskunta, liittyi osaksi Jyväskylän kaupunkia vuoden 2009 alussa. Koiviston maalaiskunta, Käkisalmen maalaiskunta, Sortavalan maalaiskunta ja Viipurin maalaiskunta menetettiin Neuvostoliitolle vuonna 1940 ja lopullisesti 1944. Osa aikaisemmin maalaiskunta-sanaa nimessään käyttäneistä kunnista on kuitenkin edelleen olemassa mutta nimensä vaihtaneina: Helsingin maalaiskunnan nimi on muutettu Vantaaksi, Kemin maalaiskunnan nimi Keminmaaksi ja Pietarsaaren maalaiskunnan nimi Pedersören kunnaksi.

Luettelo Suomen kaupunkien ja kauppaloiden maalaiskunnista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen lisäksi maalaiskuntia on ollut myös Ruotsissa. Ruotsin kielessä maalaiskuntaa tarkoittaa sana landskommun. Ruotsissa pitäjät muutettiin maalaiskunniksi vuoden 1862 kuntauudistuksessa. Eri kuntamuotojen väliset erot poistettiin vuoden 1971 kuntauudistuksessa, josta lähtien Ruotsissa on ollut vain kuntia (kommun).

Suomen tavoin Ruotsissakin joidenkin maalaiskuntien nimissä oli aiemmin sana landskommun erotukseksi samannimisestä kaupungista. Seuraavassa luettelossa ovat tällaiset kunnat vuonna 1916:[2]

Näiden 37 kunnan lisäksi oli olemassa Alingsåsin maaseurakunta ja Rödene -niminen maalaiskunta. Kauppaloiden tapauksessa kauppalan nimen perään liitettiin sana köping, mutta maalaiskunnan nimen perään ei liitetty mitään sanaa.

Venäjä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän kunnat ovat kaupunkikuntia tai maalaiskuntia.

Viro[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viron kunnat ovat kaupunkeja tai maalaiskuntia.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lyhenneluettelo 25.04.2013. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 19.5.2013.
  2. Folkmängden inom administrativa områden 1915 (PDF) (Tab. 1. Folkmängden inom särskilda administrativa områden den 31 december 1915 enligt indelningen 1 januari 1916) Statistiska centralbyrån. Viitattu 13.9.2013. (ruotsiksi)