Maalaiskunta

Maalaiskunta (lyhenne mlk.^[1]) oli yksi Suomen kolmesta (neljästä, jos vanha kaupunki ja vuoden 1959 jälkeen perustettu kaupunki lasketaan eri kuntamuodoiksi) ennen vuotta 1977 olleesta kuntamuodosta. Se oli kuntamuodoista selvästi yleisin.

Näistä kunnista ne, joilla on historiallisista syistä ollut sama nimi kuin viereisellä kaupungilla tai kauppalalla, ovat käyttäneet termiä maalaiskunta myös nimessään. Kyseisten kuntien lyhin mahdollinen nimi oli viereisen kaupungin tai kauppalan nimen genetiivimuoto ja lyhenne mlk. Maalaiskuntia olivat ennen vuotta 1977 kaikki kunnat paitsi kaupungit ja kauppalat, mutta maalaiskunniksi on sanottu erityisesti maalaiskunta-sanaa nimessään käyttäneitä kuntia.

Sisällysluettelo

1 Maalaiskunta kunnallishallinnollisena käsitteenä
2 Maalaiskunta-sana kuntien nimissä
- 2.1 Luettelo kaupunkien ja kauppaloiden maalaiskunnista
3 Lähteet

Maalaiskunta kunnallishallinnollisena käsitteenä [muokkaa]

Maalaiskunnan käsite syntyi vuoden 1865 kunnallishallinnon uudistuksessa, jossa maaseudun paikallishallinto irrotettiin seurakunnista. Tällöin maaseudun alueelliseksi perushallintoyksiköksi tuli pitäjän sijasta maalaiskunta, vaikkakin puhekielessä myös pitäjä-sana jäi käyttöön. Vuoden 1977 kunnallislaki poisti kuntien juridisen jaon kaupunkeihin, kauppaloihin ja maalaiskuntiin, joten termiä maalaiskunta ei enää esiinny laissa.

Maalaiskunta-sana kuntien nimissä [muokkaa]

Ne maalaiskunnat, joilla on ollut sama nimi kuin viereisellä kaupungilla tai kauppalalla, ovat käyttäneet nimessään sanaa maalaiskunta, esimerkiksi Helsingin maalaiskunta tai Mikkelin maalaiskunta. Siihen on historialliset syyt. Vaikka maalaiskunta hallinnollisena käsitteenä poistui kuntauudistuksen myötä, sana maalaiskunta jäi niiden kuntien nimeen, joissa se oli tarpeen selvyyden vuoksi. Kuitenkin Lohjan maalaiskunnan nimi muuttui Lohjan kunnaksi ja Loimaan maalaiskunnan nimi Loimaan kunnaksi.

Vanha kaupunkilaki määräsi, ettei kaupunkiin saanut kuulua maaseutumaisia alueita, koska kaupunkia ja maaseutua koskivat erilaiset lait. Jos jonkin pitäjän alueelle perustettiin kaupunki tai aiemmin pitäjään kuulunut asutuskeskus sai kaupunkioikeudet, se piti erottaa hallinnollisesti emäpitäjästään. Kaupunki sai tavallisesti sen pitäjän nimen, jonka alueelle se perustettiin. Erotukseksi perustetusta kaupungista tällaisten pitäjien nimi piti muuttaa. Uusi nimi muodostui tavallisesti kaupungin nimen genetiivistä ja sanasta pitäjä. Vuonna 1865 Suomeen perustettiin kunnallishallinto, tosin uudistus ei toteutunut heti kokonaan, mutta vähitellen pitäjistä tuli maalaiskuntia. Niiden entisten pitäjien nimiksi, joiden alueelle oli perustettu samanniminen kaupunki, tuli kaupungin nimen genetiivi ja sana maalaiskunta. Esimerkiksi Helsinki-nimisen pitäjän alueelle perustettiin 1550 samanniminen kaupunki, ja pitäjän uudeksi nimeksi tuli Helsingin pitäjä. Kun tämä pitäjä muuttui maalaiskunnaksi 1860-luvulla, ryhdyttiin siitä käyttämään nimeä Helsingin maalaiskunta. Myöhemmin muista maalaiskunnista erotettiin samannimisiä kauppaloita, ja niiden uusiksi nimiksi tuli heti kauppalan nimen genetiivimuoto ja sana maalaiskunta. Esimerkiksi Rovaniemi-nimisestä maalaiskunnasta, erotettiin vuonna 1929 samanniminen kauppala ja Rovaniemi-nimisen maalaiskunnan nimeksi tuli Rovaniemen maalaiskunta (Rovaniemen kauppala muutettiin kaupungiksi vuonna 1960). Myös yksi kaupunki erotettiin suoraan maalaiskunnasta, joka sai tuolloin nimeensä sanan maalaiskunta, vuonna 1869 Kemin kaupunki siihenastisesta Kemi-nimisestä maalaiskunnasta, joka sai nimen Kemin maalaiskunta.

Erikoista osassa maalaiskunta-nimisissä kunnissa on ollut, että niiden kunnanvirasto ei ole sijainnut omassa kunnassa, vaan samannimisessä naapurikaupungissa tai -kauppalassa. Monet niistä myös ympäröivät keskellä olevaa kaupunkia tai kauppalaa joka suunnalta, jolloin kaupunki tai kauppala muodosti maalaiskunnan sisällä enklaavin ja maalaiskunta oli "reikäleipäkunta."

Suomessa on ollut kaikkiaan yli kolmekymmentä maalaiskunta-nimeä kantavaa kuntaa. Useimmat niistä on liitetty kaimakaupunkiinsa tai -kauppalaansa. Viimeinen nimessään maalaiskunta-sanaa käyttänyt kunta, Jyväskylän maalaiskunta, liittyi osaksi Jyväskylän kaupunkia vuoden 2009 alussa. Koiviston maalaiskunta, Käkisalmen maalaiskunta, Sortavalan maalaiskunta ja Viipurin maalaiskunta menetettiin Neuvostoliitolle vuonna 1940 ja lopullisesti 1944. Osa entisistä maalaiskunnista kunnista on kuitenkin edelleen olemassa mutta nimensä vaihtaneina: Helsingin maalaiskunnan nimi on muutettu Vantaaksi, Kemin maalaiskunnan nimi Keminmaaksi ja Pietarsaaren maalaiskunnan nimi Pedersören kunnaksi.