Munsala

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Munsala
Entinen kunta – nykyiset kunnat:
Uusikaarlepyy

vaakuna

sijainti

Sijainti 63°27′12″N, 022°26′13″E
Lääni Vaasan lääni
Maakunta Pohjanmaan maakunta
Kuntanumero 496
Hallinnollinen keskus Munsala
Perustettu
– emäpitäjä Uusikaarlepyy
Liitetty 1975
– liitoskunnat Uusikaarlepyy
Uudenkaarlepyyn maalaiskunta
Jepua
Munsala
– syntynyt kunta Uusikaarlepyy
Pinta-ala  km²  [1]
(1.1.1974)
– maa 263,0 km²
Väkiluku 2 416  [2]
(31.12.1974)
väestötiheys 9,28 as./km²
Munsalan kirkko.

Munsala on Pohjanmaan maakunnassa sijaitseva entinen Suomen kunta. Se liitettiin vuonna 1975 yhdessä Jepuan ja Uudenkaarlepyyn maalaiskunnan kanssa Uuteenkaarlepyyhyn.

Ennen lakkauttamista Munsalan naapurikunnat olivat Alahärmä, Jepua, Maksamaa, Oravainen ja Uudenkaarlepyyn maalaiskunta.

Munsalan kunta oli yksikielisesti ruotsinkielinen; vuoden 1960 väestönlaskennan mukaan 98,4 prosenttia asukkaista puhui äidinkielenään ruotsia.[3]

Munsalan vaakunan suunnitteli Gustaf von Numers yläastelehtori Lars Pensarin ehdotuksen pohjalta ja se vahvistettiin vuonna 1965.[4][5]

Munsalan harmaakivikirkko on vuodelta 1792, ja sen on suunnitellut C. F. Adelcrantz.[6] Kirkon urut ovat Suomen vanhimmat edelleen käytössä olevat kirkkourut. Kirkko esiintyy pariin otteeseen elokuvassa Colorado Avenue, jonka on ohjannut Claes Olsson.

Munsalan sinivalkoinen kansallispuku on yksi suosituimpia varsinkin nuorten tyttöjen pukuna.[7][8]

Munsalan nimestä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimi on monien muiden Pohjanmaan ruotsinkielisten alueiden keskeisten paikannimien tapaan alkuaan suomenkielinen. Nimi on ollut alun perin saarennimi, jonka lopussa on suurta saarta merkitsevä salo. Lars Huldén palauttaa alkuosan muotoon Mudan, mihin vanhat kirjoitusmuodot viittaavat. Taustalla on sana muta eli lieju, rapa, suomaa tai tuohon sanaan perustuva henkilön lisänimi. Pitäjännimeen näyttää liittyvän kirkonkylässä sijaitsevan suon nimi Mudani, joka on alkuaan suomenkielinen neva-loppuinen paikannimi.[9]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luultavasti esihistorialliselta ajalta peräisin olevia kiviröykkilitä ja jatulintarhoja on Munsalassa muun muassa Pensalassa ja Storsvedin lähellä. Suomenkieliset tai suomalaisperäiset paikannimet, kuten Jussila, Hirvlax ja Pensala, osoittavat seudun kuuluneen suomalaisten nautinta-alueisiin ennen kuin ruotsalaisia asettui rannikolle 1300-luvulla. Pietarsaaren emäseurakunta, jonka arvellaan syntyneen jo 1200-luvulla, kattoi niin laajan alueen, että siitä muodostui sittemmin kolmisenkymmentä pitäjää.[10]

Munsala mainittiin vuonna 1552 Pietarsaaren kylänä nimellä Modensall, ja vuonna 1607 se liitettiin Pietarsaaresta erotettuun Uudenkaarlepyyn pitäjään. Ensimmäinen kirkko Munsalaan lienee rakennettu jo viimeistään 1600-luvun alussa, mutta kappeliseurakunnaksi se tuli vasta seuraavalla vuosisadalla, vuoteen 1734 mennessä. Vuonna 1857 Munsalasta tuli itsenäinen seurakunta.[10]

Kuningatar Kristiina lahjoitti vuonna 1652 muun muassa koko Uudenkaarlepyyn pitäjän suosikilleen Klaus Åkenpoika Tottille, ja näin syntyneen suurläänityksen nimeksi tuli Kaarleporin kreivikunta. Vexalan kylään rakennettiin neljä vuotta myöhemmin kreivin latokartano. Klaus Åkenpoika Tottin kuoltua vuonna 1674 läänitys palautui kruunulle.[10]

Viimeisten suurten nälkävuosien jälkeen alkoi Munsalassa kuten muuallakin Pohjanmaalla muuttoliike Amerikkaan. 1900-luvun vaihteen molemmin puolin muuttoliike oli niin voimakasta, että Munsalan asukkaita lähti Amerikkaan vuosittain liki sata. On arvioitu, että vuoteen 1930 mennessä oli noin 3000 munsalalaista lähtenyt Atlantin toiselle puolen. Toisen maailmansodan jälkeen muuttoliike on suuntautunut vahvana Ruotsiin. Muuttoliikkeen syinä ovat olleet alueen maatilojen pieni keskikoko ja työpaikkojen puute. 1960-luvulta lähtien uutena merkittävänä elinkeinona Munsalassa on ollut turkistarhaus.[10]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Munsalan kautta kulkee valtatie 8. Lähin matkustajaliikenteen rautatieliikennepaikka on Pännäisten rautatieasema Seinäjoki–Oulu-radalla.[10]

Etäisyyksiä Munsalasta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnettuja asukkaita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kylät ja kulmakunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Munsalassa on 9 henkikirjakylää (tieto vuodelta 1973):[10]

  • Harjux
  • Hirvlax
  • Jussila
  • Kantlax
  • Monå
  • Monäs
  • Munsala
  • Pensala
  • Vexala

Vuoden 1970 taajamarajauksen mukaan Munsalan taajamat olivat kirkonkylä (289 asukasta) ja Vexala (204 asukasta). Vuonna 1960 kirkonkylässä oli 288 asukasta ja Vexalassa 212 asukasta.[11]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty Munsalan väestönkehitys kymmenen vuoden välein vuosina 1880–1970.

Munsalan väestönkehitys 1880–1970
Vuosi Asukkaita
1880
  
4 635
1890
  
4 869
1900
  
5 321
1910
  
3 871
1920
  
3 727
1930
  
3 221
1940
  
3 173
1950
  
3 170
1960
  
2 757
1970
  
2 457
Lähde: Tilastokeskus.[12]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen tilastollinen vuosikirja 1974 (PDF) (sivu 34) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastokeskus. Viitattu 26.4.2016.
  2. Väestönmuutokset 1974 (PDF) (sivut 34–35) Tilastokeskus. Viitattu 15.3.2019.
  3. Avain omaan maahan - tilastotietoja Suomen kaupungeista, kauppaloista ja maalaiskunnista, s. 149. Sanoma Osakeyhtiö, 1964, Helsinki.
  4. Åkerblom, Bror: Munsala sockens historia, s. 4. Munsala kommun, 1972.
  5. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1968, s. 145. Otava 1967, Helsinki.
  6. Kyrkan (Arkistoitu – Internet Archive) Munsala församling (ruotsiksi)
  7. Kansallispuvussa juhliin Vaahtokylpy
  8. Munsalan kansallispuku (Arkistoitu – Internet Archive) Helmi Vuorelma
  9. Sirkka Paikkala ym.: Suomalainen paikannimikirja, s. 275. Jyväskylä: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2007. ISBN 978-951-593-976-0. suomi
  10. a b c d e f Eskola, Aarne ym. (neuvottelukunta); Tarmio, Hannu; Papunen, Pentti ja Korpela, Kalevi (toim.): Suomenmaa: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos. 5, Lieksa – Närpiö, s. 241–246. Porvoo: WSOY, 1973. ISBN 951-0-00650-5.
  11. Väestölaskenta 1970 Osa IV: Taajamat 1960–1970. Suomen virallinen tilasto VI C:104. Helsinki: Tilastokeskus, 1976. Julkaisun verkkoversio (PDF) (viitattu 10.4.2013).
  12. Väestön elinkeino: Väestö elinkeinon mukaan kunnittain vuosina 1880–1975 (PDF) 1979. Tilastokeskus. Viitattu 7.6.2014.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 

Tämä Suomeen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.