Kaskinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Suomen kaupunkia. Nimen muita merkityksiä on lueteltu täsmennyssivulla.
Kaskinen
Kaskö

vaakuna

sijainti

Katunäkymää
Katunäkymää
Sijainti 62°23′05″N, 021°13′20″E
Maakunta Pohjanmaan maakunta
Seutukunta Suupohjan rannikkoseutu
Kuntanumero 231
Hallinnollinen keskus Kaskisten keskustaajama
Perustettu 1785
Pinta-ala ilman merialueita 10,78 km²
308:nneksi suurin 2022 
Kokonaispinta-ala 175,36 km²
292:nneksi suurin 2022 [1]
– maa 10,63 km²
– sisävesi 0,15 km²
– meri 164,58 km²
Väkiluku 1 208
286:nneksi suurin 31.12.2023 [2]
väestötiheys 113,6 as./km² (31.12.2023)
Ikäjakauma 2020 [3]
– 0–14-v. 11,2 %
– 15–64-v. 47,1 %
– yli 64-v. 41,7 %
Äidinkieli 2022 [4]
suomenkielisiä 59,3 %
ruotsinkielisiä 26,9 %
– muut 13,8 %
Kunnallisvero 10,30 %
18:nneksi suurin 2024 [5]
Kaupunginjohtaja Markku Lumio[6]
Kaupunginvaltuusto 17 paikkaa
  2021–2025[7]
 • RKP
 • SDP
 • PS
 • Kok.
 • Vas.

5
5
4
2
1
kaskinen.fi

Kaskinen (ruots. Kaskö) on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Pohjanmaan maakunnan länsirannikolla, Kaskisen saarella. Kaskinen on väkiluvultaan Suomen pienin kaupunki-nimitystä käyttävä kunta[8] ja pinta-alaltaan toiseksi pienin kunta Kauniaisten jälkeen. Kaskinen on asukasluvun perusteella myös Pohjanmaan maakunnan pienin kunta.

Nimen alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaupunki on perustettu 1785 alun perin Kaskinen-nimiseen saareen. Asiakirjoista löytyviä saaren vanhempia nimimuotoja ovat Kaskisöyen (1546), Casköö (1553), Kaskisöö (1573) sekä myöhäisempi Kaskin eli Kyperäsaaren kaupunki (1844). Vaikka vanhin tiedossa oleva kirjallinen maininta kaupunkia tarkoittavasta nimestä Kaskinen on vasta vuodelta 1863, suomenkielinen nimi on alkuperäinen. Tähän viittaa sekin, että vanhoissa ruotsinkielisissä saaren nimissä on nimen vartalo Kaskis-, johon on lisätty selittävä loppuosa ”ö”, joka tarkoittaa saarta. Todennäköisin tulkinta saaren alkuperäisestä nimestä on Kaskisaari. Saaressa on siis harjoitettu varhaisina aikoina kaskiviljelyä.[9]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauppakaupungin perustamisyrityksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaupungin perustaminen liittyi Pohjanlahden kauppapakon murtumiseen. Vuonna 1738 Pohjanmaan maaherra kreivi Frölich teki perustellun esityksen siitä, että Pohjanmaalle muodostettaisiin tapulipaikka Kaskisiin. Kaskisissa oli hyvä ja paikallisesti merkittävä satama ja sen sijainti oli pohjoisiin kaupunkeihin nähden sopiva. Hanke raukesi mutta kreivi Frölich palasi asiaan 1743. Tuolloin hän esitti, että Kaskisista tehtäisiin Pohjanmaan tapulikaupunki, sillä muutoin maakunnan luonnonvarat jäisivät käyttämättä.[10]

Pohjalaiset edusmiehet kannattivat hanketta ja vaasalaiset porvarit olivat valmiita muuttamaan Kaskisiin. Frölichin esitykseen ei silti tälläkään kertaa suostuttu. Vuosien 1746–47 valtiopäivillä Vaasan varapormestari Henrik Pipping puhui Kaskisten puolesta, sillä hänen mukaansa kaupunki täytti hyvin tapulikaupungin vaatimukset. Valtiopäivät kuitenkin hajaantuivat ennen päätöstä.[10]

Vuonna 1765 Pohjanlahden kauppapakko viimein purettiin ja samassa yhteydessä mm. Vaasa ja Kokkola saivat aktiivisen tapulioikeuden. Anders Chydeniuksen näkemyksen mukaan Kaskinen oli nyt Pohjanmaan kannalta jopa huonompi tapulikaupunki kuin Tukholma.[10]

Kaskisten perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaskisten kaupungin perusti Ruotsin kuningas Kustaa III vuonna 1785, joten se on toiseksi nuorin ruotsinkielisen Pohjanmaan kaupungeista ja viimeinen Ruotsin vallan ajalla Suomeen perustettu kaupunki.[11]

Kaskisten perustamista ajoivat ennen kaikkea vaasalainen kauppias Johan Bladh sekä hänen poikansa Peter Johan Bladh. Johan Bladh muutti Vaasasta Benvikin maatilalle Kaskisista pohjoiseen ja työskenteli ahkerasti kaupungin eteen. Kaskisissa oli tuolloin hyvä satama, hyvin suojatulla syvällä väylällä ja josta oli hyvä pääsy avomerelle. Bladh perusti satamaan tullin ja lastauslaiturin. Kaupungin perustamisilmoitus allekirjoitettiin kaksi vuotta Bladhin kuoleman jälkeen, vuonna 1785.[11]

Tapulioikeudet Kaskinen sai vuonna 1792 ja Kaskisille osoitettiin maa-alue, Herrmansin kruunutila, jolle laadittiin asemakaava. Ruutukaava heijasti tapulikaupungin asemaa ranta- ja puistokatuineen sekä toreineen. Kaskinen sai oman papin vuonna 1797 ja kirkkosali sijaitsi aikaisemmin raatihuoneena käytetyn rakennuksen yläkerrassa.[10]

Laivakaupungin kehittyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johanin poika, Petter Johan Bladh kehitti kaupungin yritysyhteisöä. Benvikin maatilasta kehittyi mallitila uusien ideoiden kokeilemiselle. Bladh rakensi omaa kauppalaivastoaan, joka purjehti moniin ulkomaisiin satamiin. Kauppalaivastot tuhoutuivat Napoleonin sotien aikana ja Bladhien vauraus mureni Suomen sodan aikana. Benvikin maatila hävitettiin osittain ja Bladh vangittiin.[11]

Uuden tapulikaupungin nousu oli hidasta ennen kaikkea huonojen liikenneyhteyksien vuoksi. Silta mantereelle valmistui vuonna 1828. Merenkulkukaupunkina Kaskinen jäi Kristiinankaupungin ja Vaasan tasosta. 1800-luvulle saakka kalastus ja kaupankäynti olivat merkittävimmät elinkeinot.[12]

Suomen purjelaivaston kukoistuskautena 1800-luvun puolivälin molemmin puolin vietiin Kaskisista etenkin tervaa ja puutavaraa. Kaupungin kauppalaivasto oli suurimmillaan 12 purjealuksen kokoinen. Purjealusajan jälkeen kaupungissa harjoitettiin rannikkoliikennettä sekä tavara- ja matkustajaliikennettä Ruotsiin höyrylaivoilla.[12]

Teollistuminen ja tehdaskaupunki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaupunkiin rakennettiin 1900-luvulla rautatie ja Kaskisiin rakennettiin ratayhteys Seinäjoelta ja Kristiinankaupungista vuonna 1913. Teollisuusyrityksiä alkoi syntymään 1920-luvulla joista suurimpia olivat mm. Kaskö Wood ja Kaskisten Puutavara.[12] 1900-luvulla rakennettiin myös suurempi satama, sahatoimintaa, suuret lautatarhat sahatavaran laivausta varten, muuta teollisuutta ja kalansuolaamo.

Puolustusvoimat toimi kaupungissa sotien jälkeen kun Optinen Laitos sijaitsi paikkakunnalla.

Kaskisten seurakunta erotettiin Närpiöstä vuonna 1926. Vuonna 1964 rakennettiin Kaskisten nykyinen kirkko tontille, joka oli varattu kirkkotontiksi jo vuoden 1767 asemakaavassa.[10]

Metsä-Botnia – nykyinen Metsä-Fibre – perusti 1970-luvulla kaupunkiin sellutehtaan. Se muutti kaupunkia suuresti, sillä sinne muutti paljon suomenkielisiä ja ruotsinkieliset jäivät vähemmistöksi. M-realilla on kaupungissa syksyllä 2005 valmistunut tehdas. Botnia ilmoitti 14. tammikuuta 2009 lopettavansa tehtaan.[13] Elokuussa 2013 Metsä Group -yhtymään kuuluva Metsä Wood päätti lopettaa jalostustoimintansa Kaskisissa ja irtisanoa 60 työntekijää.[14]

Kaupungista oli 1980-luvulla KG-Linen lauttayhteys Ruotsin Gävleen. Virolainen Baltic Scandinavian Lines aloitti 6. lokakuuta 2008 säännöllisen liikennöinnin Kaskisista Ruotsin Härnösandiin ro-ro-rahtialus M/S Gutella.[15] Lauttayhteys lopetettiin alkuvuodesta 2009.

Kaskisissa ja Närpiössä äänestettiin 18.11.2019 kuntaliitoksesta. Kaskisten valtuusto hylkäsi liitoksen äänin 9-8.[13][16]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaskisten kaupungintalo

Kaupunki sijaitsee saarella, josta on kaksi siltaa mantereelle. Kaupunki on luonnollinen satamapaikka. Kaupungista kulkee myös rautatie, Suupohjan rata, Pohjanmaan radalle Seinäjoelle. Rataa käytetään nykyään kuitenkin ainoastaan tavaraliikenteeseen.

Kaskisilla on vain yksi naapurikunta, Närpiö, joka ympäröi kaupunkia muualta paitsi merellä, jossa Kaskisten vesialue ulottuu kapeana kaistaleena aluevesirajalle saakka. Närpiön lisäksi lähimpiä paikkakuntia ovat Kristiinankaupunki ja Teuva. Noin 100 kilometrin säteellä Kaskisista sijaitsee viisi muuta suurempaa kaupunkia: Vaasa pohjoisessa, Kurikka ja Seinäjoki koillisessa, Kauhajoki idässä ja Pori etelässä.

Arkkitehtuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaupungille laadittiin 1700-luvulla ruutukaavaan perustuva asemakaava pitkine, suorine ja leveine katuineen, ja kaavassa varauduttiin selvästi suurempaan väestömäärään kuin sinne koskaan myöhemminkään on asettunut. Niinpä kaupungissa on edelleen myös monia rakentamattomia tontteja, eikä kaupunkiasutus juuri ulotu alkuperäisen kaavoitetun alueen ulkopuolelle. Kaskisissa on myös suosittu puutalorakentamista.

Kaskisten kaupunkikuva koostuu yhtenäisestä puurakentamisesta. Kaskisten vanhassakaupungissa on 1760-luvulta peräisin oleva ruutukaava ja alueella on useita täysin remontoituja puutaloja. Yksi kaupungin vanhimmista taloista on vuonna 1788 rakennettu Bladhin talo, joka on toiminut kirkkona ja yhteiskouluna. 1990-luvulla talo kunnostettiin kulttuurielämän ja kansalaistoimijoiden tarpeisiin.[17]

Kaskisiin rakennettiin 1970-luvulla uusi asuinalue selluteollisuuden työntekijöiden tarpeisiin. Alue sijaitsee rautatien toisella puolella ja koostuu 1970-luvun omakoti- ja kerrostaloista. Uudempi Anttilan omakotitaloalue rakennettiin puistoympäristöön 1980-luvulla.[17]

Taajamat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2017 lopussa Kaskisissa oli 1 274 asukasta, joista 1 254 asui taajamassa, yhdeksän haja-asutusalueilla ja 11:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Kaskisten taajama-aste on 99,3 %.[18] Kunnassa on vain yksi taajama, Kaskisten keskustaajama.[19] Kaskisten keskustaajama sijaitsee pääosin Kaskisissa, mutta pieneltä osin myös Närpiössä.[19]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaskinen on perinteinen kalastus- ja satamakaupunki. Kaskisten suurimpia yrityksiä ja työnantajia ovat kalan jalostukseen ja pakastukseen erikoistunut Omega Shipping, varastointipalveluja tarjoava Baltic Bulk, satamapalveluyritys Silva Shipping sekä telinetoimittaja Kas-Telineet.[20] Kristiinankaupungin suurimpiin yritystuloverojen maksajiin kuului vuonna 2021 myös logistiikkapalveluyhtiö BB Logistics sekä Kaskisten satama.[21]

Vuonna 2015 kunnassa oli 479 työpaikkaa. Niistä 5,2 prosenttia oli alkutuotannossa (maa-, metsä- ja kalataloudessa), 39,7 prosenttia jalostuksessa ja 53,7 prosenttia palveluissa. Jalostuksen osuus oli suurempi kuin koko maassa (20 prosenttia).[22]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunta on kaksikielinen ja enemmistönä 59,3 prosenttia asukkaista puhuu suomea ja 26,9 prosenttia puhuu ruotsia.[4] Ulkomaalaisia kaupungin väestöstä on 6,7 prosenttia (2016).[23]

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Kaskisten väestönkehitys 1980–2020
Vuosi Asukkaita
1980
  
1 914
1985
  
1 864
1990
  
1 780
1995
  
1 596
2000
  
1 564
2005
  
1 482
2010
  
1 429
2015
  
1 285
2020
  
1 250
Lähde: Tilastokeskus.[24]

Uskonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Kaskisissa on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[25]

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Kaskisten alueella toimii Tampereen ortodoksinen seurakunta.[26]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruoka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaskisten pitäjäruoaksi nimettiin 1980-luvulla gubben ronka tai runka, suolasilakkaa sisältävä perunasose, joka tarjoillaan puolukkasurvoksen ja voisulan kera.[27][28]

Hallinto ja politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaskisten kaupunginjohtajaksi valittiin vuoden 2017 lopulla Minna Nikander. Hänen edeltäjänsä oli Marlene Svens.[29] Nikander irtisanoutui tehtävästään syyskuussa 2022. Määräaikaiseksi kaupunginjohtajaksi nimitettiin Markku Lumio.[6]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaskisten kaksi suurpuoluetta ovat RKP ja SDP, jotka muodostavat enemmistön kaupunginvaltuustossa. Kaudella 2021–2025 kaupunginvaltuustossa on 17 paikkaa, joista viisi on RKP:llä, viisi SDP:llä, neljä perussuomalaisilla, kaksi kokoomuksella ja yksi vasemmistoliitolla.[30] Valtuuston puheenjohtajana toimii Kari Häggblom.[31]

Taulukossa on esitetty edellisten kuntavaalien tulos.[30]

Vuosi RKP SDP PS KOK VAS VIHR Johto
Ääniä % Ääniä % Ääniä % Ääniä % Ääniä % Ääniä %
2017 261 31,4 221 26,6 113 13,6 94 11,3 65 7,8 49 5,9 4,8
2021 227 28,8 213 27,0 169 21,4 102 12,9 53 6,7 24 3,0 1,8

Tunnettuja kaskislaisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rikkinen, Kalevi & Sihvo, Hannes: Finlandia: Otavan iso maammekirja 7. Etelä-Pohjanmaa. Keuruu: Viiskunta Oy, 1986. ISBN 951-1-08930-7.
  • Stolpe, Åsa: Österbotten. Vaasa: Scriptum, 1999. ISBN 951-8902-73-9. (ruotsiksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2022 1.1.2022. Maanmittauslaitos. Viitattu 29.1.2022.
  2. Väkiluku kasvoi eniten Uudellamaalla vuonna 2023 31.12.2023. Tilastokeskus. Viitattu 26.1.2024.
  3. Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
  4. a b Väestörakenne 26.5.2022. Tilastokeskus. Viitattu 12.9.2023.
  5. Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit vuonna 2024 22.11.2023. Verohallinto. Viitattu 23.1.2024.
  6. a b Halla-aho, Emma: Markku Lumio valittiin väliaikaisesti Kaskisten kaupunginjohtajaksi – kaupunginhallituksen päätös oli yksimielinen Yle Uutiset. 12.9.2022. Viitattu 12.10.2022.
  7. Kuntavaalit 2021, Kaskinen Oikeusministeriö. Viitattu 25.8.2021.
  8. Kaskinen – idyllinen saarikaupunki
  9. Paikkala, Sirkka et al.: Suomalainen paikannimikirja, s. 141. Jyväskylä: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2007. ISBN 978-951-593-976-0.
  10. a b c d e Rikkinen & Sihvo 1986, s. 78
  11. a b c Stolpe 1999, s. 85
  12. a b c Rikkinen & Sihvo 1986, s. 79
  13. a b Kääriäinen, Juuso: Suomen pienin kaupunki on kohta syönyt säästönsä – 1 300 asukkaan Kaskinen tekee tappiota lähes miljoona euroa vuodessa, mutta kuntaliitos ei kiinnosta Yle Uutiset. 17.9.2022. Yleisradio Oy. Viitattu 17.9.2022.
  14. Metsä Wood aikoo vähentää jopa 60 työntekijää. Taloussanomat, 12.8.2013. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 19.7.2020.
  15. Smedberg, Christine: Bilfärja börjar trafikera mellan Kaskö och Härnosand. Vasabladet, 23.9.2008. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 5.10.2008. (ruotsiksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
  16. Elina Kaakinen: Suomen pienin kaupunki ei taivu kuntaliitokseen. Yle uutiset 18.11.2019. Viitattu 18.11.2019
  17. a b Stolpe 1999, s. 86
  18. Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 16.7.2019. Viitattu 4.12.2018.
  19. a b Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 14.7.2019. Viitattu 4.12.2018.
  20. Kuvaus kunnasta Kaskinen Finder. 11.10.2022. Viitattu 11.10.2022.
  21. Yritykset Ilkka-Pohjalainen. Arkistoitu 10.11.2022. Viitattu 10.11.2022.
  22. Kuntien avainluvut Tilastokeskus. Viitattu 5.2.2018.
  23. Tilastokeskus
  24. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980–2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 17.6.2018. Viitattu 11.1.2018.
  25. Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Arkistoitu 23.8.2018. Viitattu 23.8.2018.
  26. Tampereen ortodoksinen seurakunta Suomen ortodoksinen kirkko. Arkistoitu 9.10.2018. Viitattu 9.3.2024.
  27. Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 156. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1.
  28. Wörlund, Eva: Mat från förr smakar än i dag Hufvudstadsbladet. 12.2.2015. Viitattu 16.12.2018. (ruotsiksi)
  29. Ylönen, Jorma: Minna Nikanderista Kaskisten uusi kaupunginjohtaja Kuntalehti. 23.11.2017. Viitattu 12.10.2022.
  30. a b Kultavaalit 2021 – Kaskinen Yle. Viitattu 12.10.2022.
  31. Kaupunginvaltuusto Kaskisten kaupunki. Viitattu 12.10.2022.
  32. Erikoishaastattelussa Krista Siegfrids – avautuu äitinsä sairaudesta, uupumuksesta ja lapsihaaveista mtvuutiset.fi. 3.3.2018. Viitattu 22.7.2021.
  33. Krista Siegfrids sai Kaskisissa kuninkaallisen vastaanoton Yle Uutiset. Viitattu 22.7.2021.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kaskinen.