KWH Group

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
KWH-yhtymä Oy

KWH Group logo.jpg

Perustettu 1929 (Wiik & Höglund)
1984 (KWH Group)
Toimitusjohtaja Peter Höglund[1]
Kotipaikka Suomen lippu Vaasa[1]
Toiminta-alue maailma
Toimiala moniala
Tuotteet KWH Mirka: hiomatarvikkeet
KWH Logistics: varastointi, huolinta ja logistiikka[1]
Liikevaihto 537,4 milj. € (2011)[1]
Henkilökuntaa 2 691 (2011)[1]

KWH Group on merkittävä suomalainen pohjalaisjuurinen perheyritys, joka tuottaa ja markkinoi muovituotteita, hiomavälineitä sekä huolinta- ja logistiikka-alan palveluita. Se syntyi 1929 perustetun Wiik & Höglund Ab:n ja 1930 perustetun Keppo Oy:n fuusioituessa vuonna 1984.

Organisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtymän rahoitukseen on keskittynyt KWH Invest. Itsenäiset toimintasektorit ovat KWH Mirka, KWH Plast ja KWH Logistics. Viimeksi mainittuun kuuluu omanaan KWH Freeze sekä Backman-Trummer, joka juontaa juurensa 1800-luvulle ja sisältää vuorostaan yhtiöt Oy Blomberg Stevedoring Ab, Ab Kristinestads Stevedoring, Oy M. Rauanheimo Ab ja Stevena Oy.

Yritys kuuluu noin sadan suurimman suomalaisen yrityksen joukkoon. Yrityksen merkittävin osa on KWH Mirka. Yrityksen liikevaihto pieneni huomattavasti kun KWH Pipe siirtyi vuonna 2014 osaksi Uponorin kanssa perustettua yhteisyritystä. [2]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wiik & Höglund[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuussa 1929 vaikeuksiin joutuneen Hellnäsin sahan konttoristi Emil Höglund ja sahalle puuta välittävä Edvin Wiik päättivät yhteisen puutavaraliikkeen Wiik & Höglundin perustamisesta. Tarkoituksena oli käydä kauppaa pyöreällä puutavaralla, kaivospölkyillä ja paperipuulla. Wiik huolehtisi ostoista, Höglund hoitaisi myynnin ja kirjanpidon.[3]

Ensimmäisen tilivuoden tulos oli hyvä, mutta 1930-luvun lama vaikeutti kaupantekoa seuraavina vuosina. Ostoasiamiehet eri kunnista olivat miltei toimettomia. Vuonna 1931 myynti jäi vain puoleen kaavaillusta. Kaiken lisäksi kesä 1932 oli niin kuiva, että puutavarauitot onnistuivat vasta myöhäissyksyllä.[3]

Kesällä 1933 Peräseinäjoella raivosi suuri metsäpalo, joka tuhosi yli tuhat hehtaaria metsää. Edvin Wiik teki tarjouksen sen hakkuuoikeudesta, ja tämän kaupan ansiosta yhtiön laajentuminen pääsi vauhtiin. 1930-luvun jälkipuoliskolla Wiik & Höglundin ostajat liikkuivat ympäri Suomea Rovaniemeltä Viipuriin. Pysyviä konttoreita oli Vaasan lisäksi Rovaniemellä, Kokkolassa, Laihialla, Kristiinankaupungissa ja Porissa. Vuonna 1939 Wiik & Höglundista oli tullut maan suurin puutavaranviejä. Sen osuus koko maan tukkipuuviennistä oli 26 % ja paperipuuviennistä noin 20 %.[3]

Yritys osti Petsmon sahan vuonna 1936. Vuonna 1950 yhtiö omisti jo viisi omaa sahaa. Wiik & Höglund osti myös Vasa Rederi Ab -varustamon ja alkoi hankkia Pietarsaaren Selluloosan osakkeita. 1960-luvulla sekä Wiik & Höglund että Keppo olivat noin 15 %:n osuudella Oy Wilh. Schauman Ab:n suurimmat yksityiset osakkaat.[3]

Sotavuosina Wiik & Höglund toimitti polttopuuta ja autojen häkäpönttöihin tarvittua koivuhaketta Saksan ja Suomen armeijalle. Sodan jälkeen yhtiön toiminta keskittyi taas pyöreän puutavaran vientiin. Voitot investoitiin ostamalla metsäalueita, kuten Kemiön saarelta vuonna 1949 ostetut Skinnarvikin kartano ja Lennäsin tila.[3]

Syksyllä 1951 Wiik & Höglund laajentui yllättäen muovialalle. Yrityksen puutavara-asiakas Holmsund AB Uumajan lähellä oli jo jonkin aikaa valmistanut muovisia lattialaattoja ja tarjosi Wiik & Höglundille laatanvalmistuksen yksinoikeutta Suomessa. Sopimus aloitti Wiik & Höglundin muutoksen kauppayhtiöstä teollisuusyritykseksi. Muovivalmistus aloitettiin asuintalon kellarissa Vaasassa kunnes vuonna 1952 hankittiin Suomen Forsiitti-Dynamiitti Osakeyhtiöltä vuokraoikeus alueeseen, jolla KWH-yhtymän päätehtaat yhä sijaitsevat.[4][3]

Muovituotantoa varten perustettiin Oy Wiik & Höglund Chemicals Ab vuonna 1953. Raaka-aineiden tuontisäännöstely teki muovibisneksen hankalaksi. Enemmän raaka-ainetta oli mahdollista saada tuotevalikoimaa laajentamalla. Lattialaatoista Wiik & Höglund laajensi muovieristeisiin sähkökaapeleihin ja polyeteenikalvojen ja -putkien sekä PVC-letkujen valmistukseen. Säännöstelyn vapauduttua 1957 huomattiin pian että liian laaja tuotevalikoima hajotti resursseja. Yritys päätti keskittyä saksalaisen Farbwerke Hoechst AG:n kanssa kehitetyin menetelmin jopa 400 millimetrin läpimittaisiin polyeteeniputkiin ja niiden hitsaustekniikkaan. Aivan uutta oli 1964 esitelty 600 mm muoviputki, ja maailmanennätystehtailu jatkui: vuonna 1965 800 mm, sitten 1200 mm vuonna 1969 kunnes vuonna 1976 maksimiläpimitta oli kasvanut 1600 millimetriin.[3][4]

1960-luvulla Wiik & Höglund luopui puutavara-alasta ja varustamostaan ja keskittyi muoviteollisuuteen, jonka vahvistukseksi se osti pietarsaarelaisen kilpailijansa Oy Nars Ab:n. Nyt Wiik & Höglund oli Suomen suurin muoviyritys joka työllisti viitisensataa ihmistä. Tuotanto laajeni heikolla menestyksellä Saksaan ja paremmalla menestyksellä Kanadaan.[3][4]

Keppo Oy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keppo Oy sai alkunsa 1937 Emil Höglundin turkistarhausharrastuksesta ja kasvoi niin, että oli vuonna 1964 maailman suurin minkkitarhuri yli 100 000 minkinnahan vuosituotannolla. Emil Höglundin kuollessa 1973 Keppo tuotti 10nbsp;prosenttia Suomen ja 2nbsp;prosenttia koko maailman minkinnahoista. 1980-luvulla Keposta tuli maailman suurin ketunnahkojen tuottaja. Yritys toimi myös eläinrehun ja turkistarhalaitteistojen valmistajana.[3]

Vuonna 1963 Keppo Oy oli ostanut Helsingistä Jepualle siirtyneen hiomatarvikeyritys Mirkan, jonka tuotanto viisinkertaistettiin 1970-luvun lopulla. Vuonna 1966 Emil Höglund osti Kepolle Oravaisten Verkatehdas Oy:n, jonka toiminta kuitenkin hiipui 1970-luvun lopulla.[3]

KWH Pipe Oy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2013 Kilpailuvirasto esti KWH Pipen ja Uponorin suunnitelmat yhdistää yhdyskuntaputkien tuotanto ja markkinointi yhteiseksi Uponor Infra Oy:ksi.[5] Markkinaoikeus kuitenkin hyväksyi yhteisyrityksen perustamisen 24.5.2013. Uponor Infra Oy aloitti toimintansa 1. heinäkuuta 2013. KWH Group omistaa Uponor Infra Oy:stä 44,7 %.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e KWH-yhtymä Oy vuosikertomus 2011 (pdf) KWH Group. Viitattu 6.10.2012.
  2. Juhani Saarinen: Yritysjätit urkkivat Jepuan Saloja. Helsingin sanomat 21.1.2014 s. A24-25
  3. a b c d e f g h i j KWH-yhtymän kehitys. KWH-Yhtymä Oy, 2009. 14-sivuisen historiikin verkkoversio (klikkaa Lue lisää) (pdf) (viitattu 6.10.2012).
  4. a b c Laalo, Kalevi: Nappikaupasta muoviaikaan, 70 vuotta suomalaista muoviteollisuutta, s. 20. Hämeenlinna: Muoviyhdistys ry, 1990. ISBN 951-9271-23-6.
  5. Emilia Kullas: Viranomainen tukki infraputket. Talouselämä, 1.3.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Holger Wester: Mirkan viisi vuosikymmentä. KWH Mirka 1993. ISBN 952-90-5138-7.
  • Holger Wester: Vahakankaasta muovikalvoihin: KWH Plast 1943–1993. KWH Plast 1993. ISBN 952-90-5115-8.