KWH Group

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
KWH-yhtymä Oy
Tunnuslause We are the Knowledge Company
Yritysmuoto osakeyhtiö
Perustettu 1929 (Wiik & Höglund)
1937 (Keppo)
1984 (KWH Group)
Perustaja Emil Höglund[1]
Toimitusjohtaja Kjell Antus[2]
Puheenjohtaja Henrik Höglund
Avainhenkilöt Kjell Antus, Henrik Höglund, Peter Höglund, Stefan Sjöberg, Joakim Laxåback, Peter Lång, Marko Nylund[3]
Kotipaikka Suomi Uusikaarlepyy[1]
Toiminta-alue maailmanlaajuinen
Toimiala moniala
Tuotteet Mirka: hiomatarvikkeet
KWH Logistics: varastointi, huolinta ja logistiikka
KWH Freeze: pakastevarastointi
KWH Invest/Prevex: vesilukot
Liikevaihto 592,8 milj. € (2021)[4]
Henkilöstö 2 487 (2021)[4]
Omistaja Emil Höglundin suku (enemmistö) ja Tidströmien suku[1]
Kotisivu http://www.kwhgroup.com/

KWH-yhtymä Oy (ruotsiksi KWH-koncernen Ab, englanniksi KWH Group Ltd) on Pohjanmaalla toimiva suomalainen perheyritys, joka valmistaa ja markkinoi hiomatarvikkeita ja muovituotteita sekä tarjoaa huolinta- ja logistiikka-alan palveluita[1]. Yhtiö syntyi vuonna 1984, kun Emil Höglundin perustama Oy Keppo Ab osti Höglundin ja Edvin Wiikin perustaman Oy Wiik & Höglund Ab:n osakekannan.[1] [5]

KWH-yhtymä kuuluu kahdensadan suurimman suomalaisen yrityksen joukkoon[6]. Vuonna 2021 sijoitus oli 120.[7]. KWH-yhtymä kuuluu myös Suomen 20 suurimman perheyhtiön joukkoon,[1] vuonna 2021 sijoitus oli 14[7] Yrityksen merkittävin osa on hiomatuotteita valmistava Mirka. Vuonna 2021 KWH-yhtymä oli Suomen 80. suurin työllistäjä[8].

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wiik & Höglund (1929–1983)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1929–1939[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuussa 1929 vaikeuksiin joutuneen Hellnäsin sahan konttoristi Emil Höglund ja sahalle puuta välittävä Edvin Wiik päättivät perustaa yhteisen puutavaraliikkeen Wiik & Höglundin[9]. Tarkoituksena oli käydä kauppaa pyöreällä puutavaralla, kaivospölkyillä ja paperipuulla. Wiik huolehtisi ostoista, Höglund hoitaisi myynnin ja kirjanpidon[9].

Ensimmäisen tilivuoden tulos oli hyvä, mutta 1930-luvun lama vaikeutti kaupantekoa seuraavina vuosina[5]. Ostoasiamiehet eri kunnista olivat miltei toimettomia. Vuonna 1931 myynti jäi vain puoleen kaavaillusta. Kaiken lisäksi kesä 1932 oli niin kuiva, että puutavarauitot onnistuivat vasta myöhäissyksyllä.[10]

Kesällä 1933 Peräseinäjoella raivosi suuri metsäpalo, joka tuhosi yli tuhat hehtaaria metsää. Edvin Wiik teki tarjouksen sen hakkuuoikeudesta, ja tämän kaupan ansiosta yhtiön laajentuminen pääsi vauhtiin. 1930-luvun jälkipuoliskolla Wiik & Höglundin ostajat liikkuivat ympäri Suomea Rovaniemeltä Viipuriin. Pysyviä konttoreita oli Vaasan lisäksi Rovaniemellä, Kokkolassa, Laihialla, Kristiinankaupungissa ja Porissa. Vuonna 1939 Wiik & Höglundista oli tullut maan suurin puutavaranviejä[5]. Sen osuus tukkipuuviennistä oli 26 prosenttia ja paperipuuviennistä noin 20 prosenttia.[9]

Yritys osti Petsmon sahan Mustasaaresta vuonna 1936, seuraavana vuonna ostettiin osuus Oy Wilh. Schauman Ab:n johdolla toimineesta Pietarsaaren Selluloosa Oy:stä ja perustettiin puutavaranhankintayhtiö Pohjanmaa Puu Oy.[9]

Vuonna 1939 Wiik & Höglundista tuli Ab Vasa Rederin osakas, jolloin toimintaan tulivat mukaan ahtaus- ja huolinta-alat.[9]

1940–1959[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotavuosina Wiik & Höglund toimitti polttopuuta ja autojen häkäpönttöihin tarvittua koivuhaketta Saksan ja Suomen armeijalle. Sodan jälkeen yhtiön toiminta keskittyi taas pyöreän puutavaran vientiin.[10]

Vuonna 1949 yhtiö osti Skinnarvikin kartanon ja Lennäsin tilan Kemiön saarelta ja sai niiden mukana 1 300 hehtaaria hyvää metsää. Vuonna 1950 yhtiö omisti jo viisi omaa sahaa. 1950-luvun alussa Kestilästä ja Siikajoelta ostettiin 2 200 hehtaaria metsää. Kaikkiaan metsää ostettiin 7 400 hehtaaria.[9]

Syksyllä 1951 Wiik & Höglund laajentui yllättäen muovialalle. Yrityksen puutavara-asiakas Holmsund AB Uumajan lähellä oli jo jonkin aikaa valmistanut muovisia lattialaattoja ja tarjosi Wiik & Höglundille laatanvalmistuksen yksinoikeutta Suomessa. Sopimus aloitti Wiik & Höglundin muutoksen kauppayhtiöstä teollisuusyritykseksi. Muovivalmistus aloitettiin asuintalon kellarissa Vaasassa, kunnes vuonna 1952 hankittiin Suomen Forsiitti-Dynamiitti Osakeyhtiöltä vuokraoikeus alueeseen, jolla osakkuusyhtiö Uponor Infra Oy:n Vaasan tehtaat sijaitsevat vielä 2000-luvulla.[10][11] [9]

Wiik & Höglund osti myös Vasa Rederi Ab -varustamon ja alkoi hankkia Pietarsaaren Selluloosan osakkeita.[10]

Vuonna 1953 Wiikin & Höglundin perustamasta yrityksestä tuli osakeyhtiö. Sillä oli päätoimipaikan tukena omat metsäkonttorit Sotkamossa, Oulussa, Kristiinankaupungissa, Porissa ja Forssassa. Yritystä alkoi johtaa kaksi toimitusjohtajaa, Wiik ja Höglund[5]. Oy Wiik & Höglund Ab:n hallituksen puheenjohtajana toimi Emil Höglund.[9] Myös muovituotantoa varten perustettiin yhtiö, Oy Wiik & Höglund Chemicals Ab.[9]

Vuonna 1954 Wiik & Höglund ostivat vaasalaisen profiileja valmistaneen rakennusmestari Lars Bertsin yrityksen. Raaka-aineiden tuontisäännöstely teki muovibisneksen hankalaksi. Enemmän raaka-ainetta saatiin, kun tuotevalikoimaa laajennettiin. Lattialaatoista Wiik & Höglund laajensi muovieristeisiin sähkökaapeleihin ja polyeteenikalvojen ja -putkien sekä PVC-letkujen valmistukseen. Muovitehdas alkoi valmistaa polyeteenikalvoa, vuonna 1955 aloitettiin myös polyeteeniputkien ja PVC-letkujen tuotanto. Yritys oli ensimmäinen Suomessa, joka alkoi valmistaa paisutetusta polystyreenistä levyjä, Styroxia. Vuonna 1956 ostettiin pietarsaarelainen, pääasiassa kalvoja ja muovimattoja valmistanut Oy Forss & Govenius Ab. Kun säännöstelystä vapauduttutiin vuonna 1957, huomattiin, että liian laaja tuotevalikoima hajotti liikaa resursseja. Yritys päätti keskittyä saksalaisen Farbwerke Hoechst AG:n kanssa kehitetyin menetelmin jopa 400 millimetrin läpimittaisiin polyeteeniputkiin ja niiden hitsaustekniikkaan.[10][11] Muovipäällysteisiä kaapeleita valmistettiin vuoteen 1958 saakka.[9]

1960–1983[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sekä Wiik & Höglund että Keppo olivat 1960-luvulla noin 15 %:n osuudella Oy Wilh. Schauman Ab:n suurimmat yksityiset osakkaat.[10]

Wiik & Höglund luopui 1960-luvulla puutavara-alasta ja varustamostaan ja keskittyi muoviteollisuuteen, jonka vahvistukseksi se osti pietarsaarelaisen kilpailijansa Oy Nars Ab:n[5]. Yhteisellä nimellä Yhtyneet Muovitehtaat Oy[12] se oli Suomen suurin muoviyritys joka työllisti viitisensataa ihmistä. Tuotanto laajeni heikolla menestyksellä Saksaan ja paremmalla menestyksellä Kanadaan.[10][11]

Vuonna 1964 yhtiö esitteli uuden 600 mm:n muoviputken ja jatkoi senkin jälkeen maailmanennätystehtailua: vuonna 1965 oli vuorossa 800 mm:n putki, vuonna 1969 1 200 mm:n putki ja vuonna 1976 maksimiläpimitta oli kasvanut 1 600 millimetriin.[10][11]

Oy Keppo Ab (1954–1983)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1937–1953[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oy Keppo Ab sai alkunsa 1937 Emil Höglundin turkistarhausharrastuksesta. Entisen työkaverinsa innostamana Höglundista tuli Petsmon sahan yhteyteen perustetun minkkitarhan rahoittaja ja suurin omistaja. Ruotsista tuotiin 17 minkkiä. Vuonna 1943 tarhan toiseksi omistajaksi tuli Karl Johan Tidström ja vuoteen 1953 mennessä tarhasta oli tullut Suomen suurin.[5]

1954–1983[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1954 Höglund ja Tidström allekirjoittivat kauppakirjan Jepualla sijaitsevasta Kepon kartanosta ja perustivat Oy Keppo Ab:n. Kartanon maille rakennettiin maailman suurin minkkitarha. Vuonna 1964 siellä tuotettiin yli 100 000 minkinnahkaa. Vuonna 1962 Keppo osti Oravaisista Kimon ruukin alueen, jonne rakennettiin suurtarha, samoin kuin vuonna 1966 ostetun Oravaisten verkatehtaan maille. Myös Irlantiin perustettiin vuonna 1964 Vasa Mink Ltd -niminen suurtarha. Vuonna 1966 hankittiin jäähdytysalus minkinrehun kuljetusta varten.[5]

Emil Höglundin kuollessa 1973 Keppo tuotti 10 prosenttia Suomen ja 2 prosenttia koko maailman minkinnahoista.[5]

1980-luvulla Keposta tuli maailman suurin ketunnahkojen tuottaja. Yritys toimi myös eläinrehun ja turkistarhalaitteistojen valmistajana.[10]

Vuonna 1963 Keppo Oy oli ostanut Helsingistä Jepualle siirtyneen hiomatarvikeyritys Mirkan[5], jonka tuotanto viisinkertaistettiin 1970-luvun lopulla. Oravaisten verkatehtaassa pyöritettiin 1970-luvun loppuun asti perinteistä kehruu- ja kutomotoimintaa.[10][13]

KWH-yhtymä (1984–)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

KWH-yhtymä syntyi vuonna 1984, kun Oy Keppo Ab osti Oy Wiik & Höglund Ab:n osakekannan.[1][5]

KWH Group luopui luopui turkistuotteiden ja naistenvaatteiden valmistamisesta Oravaisten verkatehtaalla vuonna 1987.[10][13]

Vuonna 2003 muun muassa putkituotteita, hiomapapereita ja kalvotuotteita sekä logistiikka-alan palveluja tarjoavan monialayhtiön liikevaihto oli reilut 400 miljoonaa euroa.[14] Syyskuussa 2012 Uponor Oyj ja KWH-yhtymä Oy kertoivat aikovansa yhdistää yhdyskuntatekniset liiketoimintansa. Tarkoitusta varten perustettiin yhteisyritys, Uponor Infra Oy, josta Uponor omisti 55,3 prosenttia ja KWH-yhtymä 44,7 prosenttia.[15] Keväällä 2013 Kilpailuvirasto esti KWH Pipen ja Uponorin yhdistymissuunnitelmat[16], mutta markkinaoikeus hyväksyi yhteisyrityksen perustamisen toukokuussa. Uponor Infra Oy aloitti toimintansa heinäkuussa 2013.[17] Yrityksen liikevaihto pieneni huomattavasti, kun KWH Pipe siirtyi vuonna 2013 osaksi Uponorin kanssa perustettua yhteisyritystä.[18] Vuonna 2015 KWH-yhtymän liikevaihto oli 364 miljoonaa euroa. Se oli kuudes perättäinen vuosi, jolloin yhtymä paransi tulostaan.[1] Vuoteen 2019 mennessä KWH-yhtymän liikevaihto (512 miljoonaan euroa)[19] oli suunnilleen samalla tasolla kuin se oli ollut ennen Uponor Infran perustamista.

KWH-yhtymä kansainvälistyi 1990-luvulla. KWH Pipella oli tehtaita eri puolilla maailmaa. Mirkalla puolestaan oli markkinointiyhtiöitä monessa maassa[10]. Vuonna 2016 Prevex laajentui Puolaan, josta se osti perheyhtiö Winkiel Sp.z.o.o:n, jonka nimi myöhemmin vaihdettiin Prevex Polandiksi[20]. Mirka osti italialaiset CAFRO S.p.A:n vuonna 2017[21] ja URMA Rolls s.r.l:n vuonna 2021[22]. Samana vuonna KWH Freeze irrotettiin KWH Logisticsista omaksi liiketoimintaryhmäkseen[23].

Organisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

KWH-yhtymä koostuu neljästä itsenäisestä liiketoimintaryhmästä[24]:

  • Mirka (KWH Mirka vuoteen 2016 asti),
  • KWH Logistics, jonka muodostaa Backman-Trummer-konserni, joka juontaa juurensa 1800-luvulle ja johon kuuluvat
    • Oy Adolf Lahti Yxpila Ab,
    • Oy Backman-Trummer Ab,
    • Oy Blomberg Stevedoring Ab,
    • Oy Moonway Ab,
    • Oy M. Rauanheimo Ab,
    • Stevena Oy,
    • Oy Otto Rodén Ab,
    • Blomberg Rent ja
    • A. Jalander Oy.
  • Oy KWH Freeze Ab, joka tarjoaa pakastevarastopalveluja
  • KWH Invest, joka hallinnoi strategisia osakeomistuksia ja teollisuuskiinteistöjä ja johon kuuluu

Tunnustuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vuonna 2016 Perheyritysten liitto valitsi KWH-yhtymän Vuoden Perheyritykseksi[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d e f g h i Petri Koskinen: Vuoden Perheyritys on KWH-yhtymä Kauppalehti. Viitattu 9.3.2021.
  2. ↑ KWH-koncernen Ab Kauppalehti. Viitattu 6.5.2021.
  3. ↑ Hallitus ja johtoryhmä KWH-yhtymä. Viitattu 6.5.2021.
  4. ↑ a b Vuosikatsaus 2021 KWH-yhtymä. 28.4.2022. Viitattu 28.4.2022.
  5. ↑ a b c d e f g h i j Vuorineuvos Emil Höglund (1901–1973) kansallisbiografia.fi. Viitattu 9.3.2021.
  6. ↑ Sanna Pekkonen: Talouselämä 500: Huipulta suunta on alas – Tällaisessa kunnossa Suomen suurimmat yritykset kohtaavat koronakriisin Talouselämä. Viitattu 1.3.2021.
  7. ↑ a b Talouselämä: TE500 Talouselämä. Viitattu 22.6.2021.
  8. ↑ Tornivuori, Minja: 100 suurinta työllistäjää. Talouselämä, 19.8.2021. Almamedia.
  9. ↑ a b c d e f g h i j Teollisuusneuvos Edvin Wiik (1897–1971) kansallisbiografia.fi. Viitattu 9.3.2021.
  10. ↑ a b c d e f g h i j k l KWH-yhtymän tarina. KWH-Yhtymä Oy, 2009. 14-sivuisen historiikin verkkoversio (pdf) (viitattu 6.10.2012).
  11. ↑ a b c d Laalo, Kalevi: Nappikaupasta muoviaikaan, 70 vuotta suomalaista muoviteollisuutta, s. 20. Hämeenlinna: Muoviyhdistys ry, 1990. ISBN 951-9271-23-6.
  12. ↑ Halonen, Kati: Muoviset vuodet 1961–2011– 2061, s. 9. Muoviteollisuus ry, 2011. Verkkoversion likimääräinen osoite (pdf) (viitattu 8.8.2014).
  13. ↑ a b Piippa Lappalainen ja Mirja Almay: Kansakunnan vaatettajat, s. 105. WSOY, 1996. ISBN 978-9510208649.
  14. ↑ Sami Rainisto: Ylöspäin, matalalla profiililla Talouselämä. Viitattu 9.3.2021.
  15. ↑ Uponor ja KWH-yhtymä yhdistävät yhdyskuntatekniset liiketoimintansa Rakennuslehti. 21.9.2012. Viitattu 9.3.2021.
  16. ↑ Kilpailuvirasto esittää Uponorin yhteisyrityksen kieltämistä ts.fi. 25.2.2013. Viitattu 11.3.2022.
  17. ↑ Markkinaoikeus hyväksyi Uponorin ja KWH:n yhteisyrityksen Ilta-Sanomat. 24.5.2013. Viitattu 9.3.2021.
  18. ↑ Saarinen, Juhani: Yritysjätit urkkivat Jepuan saloja. Helsingin Sanomat 21.1.2014 s. A24-25
  19. ↑ Vuosikatsaus 2019 KWH-yhtymä. 14.4.2020. Viitattu 22.6.2021.
  20. ↑ Johanna Haveri: Uudessakaarlepyyssä toimiva Prevex vahvistaa brändiään: puolalainen tytäryhtiö saman nimen alle Vaasa Insider. 25.6.2018. Viitattu 11.3.2022.
  21. ↑ Mirka och italienska Cafro förenar sina krafter svenska.yle.fi. Viitattu 11.3.2022. (ruotsiksi)
  22. ↑ Pirkko Högkulla: Mirka osti italialaisen Urma Rollsin - tavoittelee kasvua tarkkuushionnassa KPK. 3.5.2021. Viitattu 11.3.2022.
  23. ↑ KWH-yhtymä uudistaa konsernirakennettaan KWH-yhtymä. 17.5.2021. Viitattu 22.6.2021.
  24. ↑ Liiketoimintaryhmät KWH-yhtymä. Viitattu 22.6.2021.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=KWH_Group&oldid=21470438”