Suomen läänit
Wikipedia
| Tämä artikkeli on osa Suomen alajaot -sarjaa |
| Läänit (vuoden 2009 loppuun) |
| Maaherrat (vuoden 2009 loppuun) |
| Lääninhallitukset (vuoden 2009 loppuun) |
| Aluehallintovirastot (vuodesta 2010) |
| Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset (vuodesta 2010) |
| Maakunnat |
| Maakuntaliitot |
| Seutukunnat |
| Kunnat |
| Väkiluvun mukaan |
| Pinta-alan mukaan |
| Väestötiheyden mukaan |
| Kaupungit |
| NUTS:FI |
| ISO 3166-2:FI |
Suomi koostuu kuudesta läänistä (ruots. län). Ennen vuoden 1997 lääniuudistusta läänejä oli 12.
Suomessa lääni tarkoittaa valtion keskushallinnon kuntia valvovaa ruotsalaistyyppistä lääniä alueella, kun taas maakunta tarkoittaa kuntien yhdessä muodostamaa aluehallinnon yksikköä. Lääni on luonteeltaan valtion sektorihallintoa kuvastava byrokraattinen toimeenpanoelin, jonka tehtävänä on valvoa, että kunnat panevat toimeen valtionhallinnon päätökset. Maakunta taas on luonteeltaan kuntien valtiosta autonomiseen päätöksentekovaltaan perustuva yhteishallinnollinen yksikkö, jonka tarkoituksena on ilmentää paikallista demokratiaa aluetasolla. Läänit korvautuvat aluehallintovirastoilla vuonna 2010.[1]
Nykyiset läänit ovat:
1 Etelä-Suomen lääni (Södra Finlands län) |
2 Länsi-Suomen lääni (Västra Finlands län) |
3 Itä-Suomen lääni (Östra Finlands län) |
.png) |
4 Oulun lääni (Uleåborgs län) |
5 Lapin lääni (Lapplands län) |
6 Ahvenanmaan lääni (Ålands län) |
Jokaisessa läänissä on lääninhallitus (länsstyrelse), joka toimii seitsemän kansallisen ministeriön aluehallintona seuraavilla alueilla:
- sosiaalituki ja terveydenhuolto
- opetus ja kulttuuri
- poliisi
- pelastuspalvelut
- liikenne
- kilpailu ja kuluttajan asiat
- oikeudenhallinto
Lääninhallituksen johtajana toimii hallituksen ehdottama ja presidentin nimeämä maaherra (landshövding).
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Vanhat läänit
Suomen, kuten myös Ruotsin läänijako sai alkunsa vuonna 1634, jolloin keskiaikaiset linnaläänit korvattiin maaherran johtamilla lääneillä. Myöhemmin läänijakoon tehtiin aikojen kuluessa joukko muutoksia.
Itä-Suomen läänijakoa jouduttiin 1700-luvulla muuttamaan myös valtakunnanrajan muutosten vuoksi. Vuonna 1721 Uudenkaupungin rauhassa pääosa Viipurin ja Käkisalmen lääneistä joutui Venäjälle, minkä jälkeen niiden jäljelle jääneestä osasta muodostettiin Kyminkartanon lääni. Osa siitäkin joutui Venäjälle Turun rauhassa vuonna 1743. Kyminkartanon läänin pohjoisosa erotettiin myöhemmin Kuopion lääniksi. Kun Vanha-Suomi vuonna 1812 yhdistettiin Suomen suuriruhtinaskuntaan, siitä tehtiin uusi Viipurin lääni.
Nikolai I:n määräyksestä Suomen läänijakoon tehtiin vuonna 1831 huomattavia muutoksia. Tällöin esimerkiksi Hämeen ja Uudenmaan läänit erotettiin toisistaan. Uudenmaan lääniin liitettiin myös osa siihenastisesta Kyminkartanon läänistä, jonka rajoja muutoinkin muutettiin ja joka samalla sai uuden nimen Mikkelin lääni. Läänien rajoja muutettiin jonkin verran tämän jälkeenkin. Niinpä esimerkiksi Tampere siirrettiin vuonna 1870 siirrettiin Turun ja Porin läänistä Hämeen lääniin.
Suomeen Tarton rauhassa liitetty Petsamo oli lyhyen aikaa omana lääninä, kunnes se liitettiin ensin Oulun, sittemmin Lapin lääniin. Lapin lääni erotettiin Oulun läänistä vuonna 1938. Jatkosodan jälkeen vuonna 1944 Suomi luovutti suurimman osan Viipurin läänistä Neuvostoliitolle. Jäljelle jääneistä osista tehtiin Kymen lääni, johon liitettiin myös muutamia Uudenmaan läänin itäisimpiä kuntia. Pieni osa luovutetusta alueesta liitettiin Kuopion lääniin.
Vuonna 1960 perustettiin kaksi uutta lääniä: Kuopion läänistä erotettiin uusi Pohjois-Karjalan lääni, ja uusi Keski-Suomen lääni muodostettiin pääosin Vaasan, osittain myös Hämeen, Mikkelin ja Kuopion lääneihin kuuluneista alueista. Myöhemmin suunnitelmissa oli vielä Pirkanmaan, Satakunnan ja Kainuun läänien perustaminen, mutta vuonna 1986 eduskunta hylkäsi nämä suunnitelmat tiukassa äänestyksessä.
Suomen läänit ennen vuotta 1997 olivat:
- Uudenmaan lääni (Nylands län)
- Kymen lääni (Kymmene län) -- vuodesta 1944
Viipurin lääni (Viborgs län) -- vuoteen 1944 - Turun ja Porin lääni (Åbo och Björneborgs län)
- Hämeen lääni (Tavastehus län)
- Mikkelin lääni (S:t Michels län)
- Vaasan lääni (Vasa län)
- Keski-Suomen lääni (Mellersta Finlands län) -- vuodesta 1960
- Kuopion lääni (Kuopio län)
- Pohjois-Karjalan lääni (Norra Karelens län) -- vuodesta 1960
- Oulun lääni (Uleåborgs län)
- Lapin lääni (Laplands län)
- Ahvenanmaan maakunta (Landskapet Åland) -- Ahvenanmaan lääni vuodesta 1918, itsehallinnollinen maakunta vuodesta 1921
Vuosina 1920-1921 oli olemassa lisäksi Petsamon lääni (Petsamo län)
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Aluehallinnon kokonaisuudistus (alku) Valtiovarainministeriön kotisivut
[muokkaa] Aiheesta muualla
| Nykyiset läänit |
|---|
| Ahvenanmaan lääni – Etelä-Suomen lääni – Itä-Suomen lääni – Lapin lääni – Länsi-Suomen lääni – Oulun lääni |
| Suomen läänit ja lääniksi rinnastettava Ahvenanmaan itsehallinnollinen maakunta vuoteen 1997 saakka |
| Ahvenanmaan maakunta – Hämeen lääni – Keski-Suomen lääni – Kuopion lääni – Kymen lääni – Lapin lääni – Mikkelin lääni – Oulun lääni – Pohjois-Karjalan lääni – Turun ja Porin lääni – Uudenmaan lääni – Vaasan lääni |
Alankomaat • Albania • Andorra • Armenia² • Azerbaidžan¹ • Belgia • Bosnia ja Hertsegovina • Bulgaria • Espanja • Georgia¹ • Irlanti • Italia • Islanti • Itävalta • Kazakstan¹ • Kosovo • Kreikka • Kroatia • Kypros² • Latvia • Liechtenstein • Liettua • Luxemburg • Makedonia • Malta • Moldova • Monaco • Montenegro • Norja • Puola • Portugali • Ranska • Romania • Ruotsi • Saksa • San Marino • Serbia • Slovakia • Slovenia • Suomi • Sveitsi • Tanska • Tšekki • Turkki¹ • Ukraina • Unkari • Valko-Venäjä • Venäjä¹ • Viro • Yhdistynyt kuningaskunta
1: Osittain Euroopan puolella
2: Ei sijaitse Euroopassa, mutta lasketaan sen kulttuuripiiriin
