Suomen meriteollisuus
Suomalainen meriteollisuus on yksi Suomen keskeisistä teollisuudenaloista. Suomalaisella laivanrakennuksella on pitkä historia. Meriteollisuus muodostuu telakoista, meriteknisen alan kokonaistoimittajista, suunnittelutoimistoista, järjestelmä-, laite- ja materiaalitoimittajista sekä offshore-teollisuudesta. Offshore-teollisuus valmistaa esimerkiksi merenalaisille öljy- ja kaasukentille etsintä- ja tuotantokalustoa.
Sisällysluettelo |
Suomen laivanrakennuksen historia [muokkaa]
Vesikulkuneuvojen tekeminen Suomessa on alkanut kivikaudella ensimmäisten, hylkeenpyyntiä harjoittaneiden asukkaiden toimesta, jotka mahdollisesti olivat jo saapuneetkin Suomen rannoille veneillä. Pohjoiset hylkeenpyytäjät ovat käyttäneet nahkapohjaisia veneitä. Vanhin Suomessa löydetty ruuhi on noin 5000 vuotta vanha. Näiden soista löydettyjen ruuhien pituus on ollut noin 4,5 metriä. Joitakin tekstiviitteitä on nahkaisista paateista merikäytössä. [1]
Puulaivojen rakentaminen on ollut tunnettua Pohjanmaalla ja Etelä-Suomessa ainakin 1300-luvulta lähtien. Turussa rakennettiin keskiajalla pieniä ja keski suuria aluksia. 1500-luvulla perustettiin laivakartanoita Turkuun, Viipuriin ja myöhemmin Helsinkiin. Ne olivat laivaston tukikohtia ja niihin kuului myös veistämö. Pohjanmaan kruununveistämö perustettiin viimeistään 1540-luvulla Pietarsaareen ja Kustaa Vaasa lähetti Tukholmasta venetsialaisen laivanrakennusmestarin opettamaan kaleereiden tekoa. Porin kruununveistämöllä rakennettiin 1560-luvulla "Finske Swan"", joka kantoi 250 lästiä, 99 ampujaa ja 250 miestä. Olaus Magnuksen laatimassa Carta marinassa vuodelta 1539 on Närpiön ja Porin väliseen mastoon sijoitettu rakenteilla olevan laivan kuva ja teksti "Hic fabricatur naves", täällä rakennetaan laivoja. 1620-luvulla valtio siirsi tilaukset Ruotsin veistämöille ja Saksaan. Kruunupyyssä alkoi 1673 uusi laivanrakennuskausi.[2] Metsävaroiltaan rikkaasta Pohjanmaasta tuli alan keskus, kun tavaraliikenne sinne perustetuista rannikkokaupungeista Tukholmaan vilkastui. Kokkolassa 1694 valmistunut suurin laiva Österbottens Wapn oli kantavuudeltaan 765 tonnia, pituus 143 jalkaa ja leveys 28 jalkaa.[3] Vuosina 1727–1807 toimitettiin lähes 2500 purjealusta Suomesta Tukholmaan.
Venäjän vallan aikana rakentaminen keskittyi pohjoisemmaksi Raaheen ja Ouluun, joista varsinkin jälkimmäisellä oli edullinen sijainti tervan hankinnan kannalta. Vuosina 1866–1870 puulaivojen tuotanto oli hiipumassa, esimerkiksi vuosittain valmistuneiden kookkaiden kolmimastoisten purjelaivojen määrä putosi kolmestakymmenestä yhteentoista. Puiset laivat pystyttiin Suomessa rakentamaan omalla osaamisella ja omista raaka-aineista teknisesti ajanmukaisesti ja samalla taloudellisesti. Laivanvarustuksesta muodostuikin merkittävä elinkeino 1800-luvulla. 1800-luvun lopulla Suomella oli asukaslukuun nähden yksi maailman suurimmista kauppalaivastoista, joka 1880-luvulla käsitti kaikkiaan 782 alusta ja näistä puolet oli valtamerilaivoja. Suomen satamissa nämä alukset kävivät harvoin. Varustamotoiminnan kannattavuus perustui suomalaisten merimiesten alhaisiin palkkoihin ja laivojen edullisuuteen. 1880-luvulta alkaen kannattavuus laski nopeasti, kun höyrylaivat alkoivat laskea rahtihintoja. Suomen telakkateollisuus ei kuitenkaan ollut valmis tuottamaan edullisesti teräsrunkoisia suuria purje- tai höyrylaivoja.[4]
Rautalaivojen rakentaminen pääsi käyntiin 1880-luvulta lähtien, kun Venäjän valtio tilasi melkoisesti kevyitä sotalaivoja Turun ja Helsingin telakoilta. Ensimmäinen maailmansota toi 1914 Suomeen runsaasti myös aluksien tilauksia. [5]
Laivanrakennus alkoi lisääntyä voimakkasti toisen maailmansodan jälkeen, sotakorvauslaivoja rakennettiin ja lähetettiin Neuvostoliittoon. Valmetin telakat olivat tuolloin Helsingissä ja Turussa. Valtio-omisteinen laivanrakennus Suomessa loppui 1980-luvun lopulla.
Telakat [muokkaa]
STX Europe on Suomessa toimiva laivanrakennusyhtiö, joka rakensi muun muassa M/S Oasis of the Seas-matkustalaivan. Se oli valmistuessaan maailman suurin matkustajalaiva.
Suomessa toimivia telakoita [muokkaa]
- STX:n omistamat tai osin omistamat
- Mäntyluodon telakka
- Suomenlinnan telakka
- Turun Korjaustelakka
- Uudenkaupungin Työvene
- Wilenius Båtvarv
Toimintansa lopettaneita telakoita [muokkaa]
- Crichton-Vulcan
- Laivateollisuus
- Pansion telakka
- Paul Wahl & Co
- Porin Konepaja
- Reposaaren Konepaja
- Turun Veneveistämö
- Viipurin konepaja
- Wärtsilä Meriteollisuus
Meritekniikan koulutus Suomessa [muokkaa]
Ammattikorkea- ja korkeakoulutason opetusta laiva- ja venetekniikassa saa Suomessa Turun ammattikorkeakoulussa. Lisäksi Satakunnan ammattikorkeakoulussa voi valita laivaopintoja. Meritekniikkaa voi opiskella Espoon Otaniemessä, Aalto-Yliopiston Insinööritieteiden Korkeakoulussa.
Katso myös [muokkaa]
- Suomen vesiliikenteen historia
- Jäänmurtajien historia
- Laivanrakennus
- Telakkakriisi
- Oulun Pikisaaren laivanrakennuksen historiaa
Aiheesta muualla [muokkaa]
Lähteet [muokkaa]
- Viitanen, Mikko ym. 2003. Suomen meriklusteri. Teknologiakatsaus 140/2003. TEKES: Helsinki.
- Riimala, Erkki, toim.: Navis fennica, Suomen merenkulun historia, osa 1. neliosaisen sarjan 1. kirja. WSOY, 1993. ISBN 951-0-18912-8.
Viitteet [muokkaa]
- ↑ Navis fennica, osa 1, s.12
- ↑ Navis fennica, osa 1, s.52-53
- ↑ Pekka Toivanen: Laivanrakennus pohjanmaalla 1600-luvulla Staffan Storteir toim, Sydaby.eget.net. Viitattu 1.12.2012.
- ↑ Leppälä, Kari: Tervanpoltosta innovaatiotalouteen, s. 279-281. Helsinki: BTJ Finland Oy, 2012. ISBN 978-951-692-983-8. Avain (viitattu 21.4.2013).
- ↑ Pohjanpalo, Jorma: Otavan Suuri Ensyklopedia, 5. osa, artikkeli "Laivanrakennus". Kustannusosakeyhtiö Otava, 1978. ISBN 951-1-02232-6.
Sivulta puuttuu