Suomen meriteollisuus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
M/S Freedom of the Seas rakenteilla Aker Yardsin Pernon telakalla helmikuussa 2006.
Rauman telakkaa

Suomalainen meriteollisuus on yksi Suomen keskeisistä teollisuudenaloista. Suomalaisella laivanrakennuksella on pitkä historia. Meriteollisuus muodostuu telakoista, meriteknisen alan kokonaistoimittajista, suunnittelutoimistoista, järjestelmä-, laite- ja materiaalitoimittajista sekä offshore-teollisuudesta. Offshore-teollisuus valmistaa esimerkiksi merenalaisille öljy- ja kaasukentille etsintä- ja tuotantokalustoa.

Suomen laivanrakennuksen historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vesikulkuneuvojen tekeminen Suomessa on alkanut kivikaudella ensimmäisten, hylkeenpyyntiä harjoittaneiden asukkaiden toimesta, jotka mahdollisesti olivat jo saapuneetkin Suomen rannoille veneillä. Pohjoiset hylkeenpyytäjät ovat käyttäneet nahkapohjaisia veneitä. Vanhin Suomessa löydetty ruuhi on noin 5000 vuotta vanha. Näiden soista löydettyjen ruuhien pituus on ollut noin 4,5 metriä. Joitakin tekstiviitteitä on nahkaisista paateista merikäytössä. [1]

Puulaivojen rakentaminen on ollut tunnettua Pohjanmaalla ja Etelä-Suomessa ainakin 1300-luvulta lähtien. Turussa rakennettiin keskiajalla pieniä ja keski suuria aluksia. 1500-luvulla perustettiin laivakartanoita Turkuun, Viipuriin ja myöhemmin Helsinkiin. Ne olivat laivaston tukikohtia ja niihin kuului myös veistämö. Pohjanmaan kruununveistämö perustettiin viimeistään 1540-luvulla Pietarsaareen ja Kustaa Vaasa lähetti Tukholmasta venetsialaisen laivanrakennusmestarin opettamaan kaleereiden tekoa. Porin kruununveistämöllä rakennettiin 1560-luvulla "Finske Swan"", joka kantoi 250 lästiä, 99 ampujaa ja 250 miestä. Olaus Magnuksen laatimassa Carta marinassa vuodelta 1539 on Närpiön ja Porin väliseen mastoon sijoitettu rakenteilla olevan laivan kuva ja teksti "Hic fabricatur naves", täällä rakennetaan laivoja. 1620-luvulla valtio siirsi tilaukset Ruotsin veistämöille ja Saksaan. Kruunupyyssä alkoi 1673 uusi laivanrakennuskausi.[2] Metsävaroiltaan rikkaasta Pohjanmaasta tuli alan keskus, kun tavaraliikenne sinne perustetuista rannikkokaupungeista Tukholmaan vilkastui. Kokkolassa 1694 valmistunut suurin laiva Österbottens Wapn oli kantavuudeltaan 765 tonnia, pituus 143 jalkaa ja leveys 28 jalkaa.[3] Vuosina 1727–1807 toimitettiin lähes 2500 purjealusta Suomesta Tukholmaan.

Venäjän vallan aikana rakentaminen keskittyi pohjoisemmaksi Raaheen ja Ouluun, joista varsinkin jälkimmäisellä oli edullinen sijainti tervan hankinnan kannalta. Vuosina 1866–1870 puulaivojen tuotanto oli hiipumassa, esimerkiksi vuosittain valmistuneiden kookkaiden kolmimastoisten purjelaivojen määrä putosi kolmestakymmenestä yhteentoista. Puiset laivat pystyttiin Suomessa rakentamaan omalla osaamisella ja omista raaka-aineista teknisesti ajanmukaisesti ja samalla taloudellisesti. Laivanvarustuksesta muodostuikin merkittävä elinkeino 1800-luvulla. 1800-luvun lopulla Suomella oli asukaslukuun nähden yksi maailman suurimmista kauppalaivastoista, joka 1880-luvulla käsitti kaikkiaan 782 alusta ja näistä puolet oli valtamerilaivoja. Suomen satamissa nämä alukset kävivät harvoin. Varustamotoiminnan kannattavuus perustui suomalaisten merimiesten alhaisiin palkkoihin ja laivojen edullisuuteen. 1880-luvulta alkaen kannattavuus laski nopeasti, kun höyrylaivat alkoivat laskea rahtihintoja. Suomen telakkateollisuus ei kuitenkaan ollut valmis tuottamaan edullisesti teräsrunkoisia suuria purje- tai höyrylaivoja.[4]

Rautalaivojen rakentaminen pääsi käyntiin 1880-luvulta lähtien, kun Venäjän valtio tilasi melkoisesti kevyitä sotalaivoja Turun ja Helsingin telakoilta. Ensimmäinen maailmansota toi 1914 Suomeen runsaasti myös aluksien tilauksia. [5] Itsenäistymisen jälkeen merkittävimpiä laivanrakennushankkeita olivat panssarilaivojen Väinämöisen ja Ilmarisen rakentaminen 1929–1933 ja edelleen 1930-luvun loppua kohden laivojen rakentaminen lisääntyi.

Laivanrakennus kiihtyi voimakkasti toisen maailmansodan jälkeen, jolloin yli 500 erilaista sotakorvauslaivaa rakennettiin ja lähetettiin Neuvostoliittoon. Tehtävää varten perustettiin uusia telakoita mm. Raumalle, Turkuun ja Loviisaan. Sotakorvausten jälkeen laivojen rakentaminen idänkauppana jatkui pitkin tilaussarjoin. 1950- ja 1960–luvuilla 1950-luvulta 1980-luvulle suurimpina telakkayhtiöinä toimivat Wärtsilä, Rauma-Repola sekä valtio-omisteinen Valmet. Valtio-omisteinen laivanrakennus Suomessa loppui 1980-luvun lopulla. Valmetin ja Wärtsilän laivanrakennustoiminnot yhdistettiin 1986 Wärtsilä meriteollisuudeksi, joka päätyi konkurssiin 1989 ja ns. telakkakriisiin.

Neuvostoliittoon toimitettiin etupäässä rahtilaivoja, tankkialuksia ja proomuja, mutta 1980-luvun toimituksiin sisältyi jo paljon ro-ro -aluksia ja erikoisaluksia kuten tutkimuslaivoja ja nostoaluksia. Jäänmurtajat ovat olleet Helsingin Hietalahden telakan osaamisaluetta. 1970-luvulta alkaen telakat alkoivat saada kauppoja myös länteen ja tuotanto monipuolistui myös autolauttoihin ja risteilyaluksiin. 1990- ja 2000-luku olivat risteilyalusten rakentamisen kulta-aikaa Helsingin ja Turun telakoilla. Suomessa on rakennettu lukuisia kertoja eräitä aikansa maailman suurimpia autolauttoja: Belorussiya 1975, Finnjet 1977, Mariella 1985, Cinderella 1989, Silja Serenade 1990 ja Color Fantasy 2004. Lisäksi Turussa Royal Caribbeanille rakennetut risteilyalukset ovat myös olleet vuorollaan maailman suurimpia: Voyager of the Seas 1999, Freedom of the Seas 2006 sekä Oasis of the Seas 2009

Suomen meriteollisuus nykyään[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Telakkateollisuuden sijaan yhä useammin käytetään meriteollisuuden käsitettä, mikä kuvastaa laivanrakennuksessa 1980- ja 1990-luvuilla tapahtunutta muutosta suurista telakkayhtiöistä verkostoituneeksi liiketoiminnaksi, jossa käytetään paljon alihankintaa ja kokonaistoimittajia. Uusimmissa suurissa risteilijöissä jopa yli 75 % laivan arvosta toteutetaan ulkoistettuna. [6] Telakoiden ympärille onkin syntynyt noin 400–600 meriteollisuusyrityksen klusteri, joka on vilkkaimpina vuosinaan työllistänyt yli 20 000 henkilöä. [7]

Yritysverkoston kirjo on monipuolinen ja laivojen ohella Suomen meriteollisuuden nykyistä erityisosaamista ovat ns. ruoripotkurit, jäänmurtajat ja muut arktisten olojen laivat sekä niiden suunnittelu, monipolttoaineiset laivojen diesel-moottorit, lastinkäsittely- ja sammutusjärjestelmät sekä sisustusvarustelun uudistusprojektit. Alan asiakkuudet ovat lähes kokonaan kansainvälisiä ja alan yrityksillä on paljon erilaisten laitteiden ja suunnittelutyön vientiä. 2010-luvulla laivatyypeittäin toiminnan volyymistä lähes puolet on kohdistunut risteilyaluksiin ja autolauttoihin erityisesti telakoiden kautta, mutta muiden kone- ja laitetoimittajien johdosta myös puolet kokonaistuotannosta päätyy erilaisiin rahti- ja offshore-aluksiin. [8]

Suomen meriteollisuuden perinteinen telakkavetoinen toiminta on viime vuosina kohdannut vastoinkäymisiä ja laitetoimittajien painoarvo on vähitellen kasvanut. Korkean kustannustason maiden kilpailukyvyn pysyessä heikkona pelkälle teolliselle valmistukselle on vähemmän edellytyksiä. Globaaliin kilpailuun vastatakseen myös meriteollisuusyritysten on todettu pyrkivän jatkossa kehittämään lisää esimerkiksi huoltoon ja palveluihin keskittyvää liiketoimintaa, jolloin liiketoimintaa tehdään pitkin laitteen ns. elinkaarta ennen ja jälkeen toimitettavan laitteen valmistusta. [9]


Telakat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa toimivia telakoita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pernon telakka (Turku)
    • 1975 alkaen Oy Wärtsilä Ab / 1989 Kvaerner Masa-Yards Oy / 2004 Aker Finnyards Oy / 2008 STX Finland Oy
  • Hietalahden telakka (Helsinki)
    • 1865 Helsingfors Skeppsdocka / 1894 Hietalahden Sulkutelakka- ja konepaja / 1926 Kone- ja Siltarakennus/ 1938 Oy Wärtsilä Ab /1989 Kvaerner Masa-Yards Oy / 2005 Aker Finnyards/ 2008 STX Finland Oy/ 2011 Arctech Helsinki Shipyard Oy
  • Rauman telakka
    • 1945 Rauma-Raahe / 1952 Rauma-Repola / 1992 Finnyards Oy / 2005 Aker Finnyards / 2008 STX Finland Oy/ (2013 lopettamispäätös)
  • Mäntyluodon telakka (Pori)
    • 1972 Rauma-Repola Oy / 1991 Rauma Offshore Oy / 1997 Aker Mäntyluoto / 1999 Mäntyluoto Works (Coflexip & Technip) / 2004 Technip Offshore Finland Oy
  • Uudenkaupungin Työvene (Uusikaupunki, 1987 alkaen)
  • Luonnonmaan korjaustelakka(Naantali)
  • Suomenlinnan telakka (Helsinki)
    • juuret 1750-luvulla / valtion ja laivaston käytössä 1921–1945 / 1946 Valmet / 1987 Viaporin Telakka ry / 2000-luvulla Turun Korjaustelakka / 2011 Alfons Håkans Oy
  • Teijon telakka (Salo) [10]
    • 1960 Wihuri-yhtymä / 1978 Finnmekano Oy / 1990-luvun alku Teijon Telakka Oy / 1994 APX-Metalli Oy:n Western Shipyard Oy
  • Marine Alutech (Salo, työveneitä)
    • 1985 Waterman Oy / 1991 Marine Alutech Oy
  • Kewatec AluBoat Oy (Kokkola, työveneitä)
  • Mobimar Oy (Turku)
  • Wilenius Båtvarv

Toimintansa lopettaneita telakoita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aurajoen telakat (Turku, 1738-2003)
    • 1738 Åbo Gamla Skeppswarf / 1842 Cowie & Ericsson / 1863 W:m Crichton & C:o Cowie & Ericsson / 1914 Ab Crichton / 1924 Ab Crichton-Vulcan Oy / 1938 Oy Wärtsilä Ab / 1984 Turun Korjaustelakka 2003 asti
  • Olkiluodon telakka (Eurajoki, laivanrakennustoimintaa 1980-1990-luvuilla)
  • Hollmingin telakka (Rauma Korkeakari, 1945–1991)
    • 1945 Hollming Oy / 1991 Finnyards Oy
  • Uudenkaupungin telakka (1892–1990) [11]
    • 1892 I.R. Isaksson / 1916 Ab Maskinfabrik Herkules Oy / 1922 Uudenkaupungin Laiva Oy / 1933 [[Gustaf Erikson Rederi omistukseen (Uudenkaupungin Telakka ja Konepaja Oy) / 1973 Rauma-Repola Oy:n Uudenkaupungin telakka
  • Inkilänniemen telakka (Savonlinna, 1969–1989)
    • 1969 Savonlinnan Konepaja / 1972 Rauma-Repola Oy Savonlinnan telakka
  • Laivateollisuus (Turku Pansio, 1945–1988)
    • 1945 Oy Laivateollisuus Ab / 1973 Valmetin omistukseen / 1986 Wärtsilä Meriteollisuus
  • Vuosaaren telakka (Helsinki Vuosaari, 1974–1987, satunnaista korjaustelakointia 2004 asti) [12]
  • Pansion telakka(Turku Pansio, 1951–1986)
    • sodan aikana laivaston konepaja / 1951 Valmet Oy / 1986 Wärtsilä Meriteollisuus
  • Valkon Telakka (Loviisa, 1946–1982)
    • 1946 Valkon Laiva Oy / 1952 Rauma-Repola Oy Valkon Telakka
  • Reposaaren Konepaja(Pori, 1826–1863, 1915–1976)
    • 1915 Reposaaren moottoritehdas Oy / 1923 Reposaaren Höyrysaha Oy / 1925 Reposaaren Konepaja- Oy W. Hacklin Ab / 1973 Rauma-Repola Oy
  • Katajanokan telakka (1939–1975)
    • Helsingin laivastoaseman telakka / 1958 Valmet Oy
  • Turun Veneveistämö(Turku Ruissalo, 1889–1954)
  • Paul Wahl & Co(Varkaus, 1850–1909)
  • Porin Konepaja
  • Viipurin konepaja

Alan muita merkittäviä Suomessa toimiva yrityksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Wärtsilä (nykyään moottorivalmistaja)
  • ABB
  • Cargotec / MacGregor
  • Rolls-Royce
  • Almaco
  • Elomatic
  • Deltamarin
  • Aker Arctic
  • Marioff
  • Steerprop
  • Napa

Meritekniikan koulutus Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ammattikorkea- ja korkeakoulutason opetusta laiva- ja venetekniikassa saa Suomessa Turun ammattikorkeakoulussa. Lisäksi Satakunnan ammattikorkeakoulussa voi valita laivaopintoja. Meritekniikkaa voi opiskella Espoon Otaniemessä, Aalto-Yliopiston Insinööritieteiden Korkeakoulussa.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Navis fennica, osa 1, s.12
  2. Navis fennica, osa 1, s.52-53
  3. Pekka Toivanen: Laivanrakennus pohjanmaalla 1600-luvulla Staffan Storteir toim, Sydaby.eget.net. Viitattu 1.12.2012.
  4. Leppälä, Kari: Tervanpoltosta innovaatiotalouteen, s. 279-281. Helsinki: BTJ Finland Oy, 2012. ISBN 978-951-692-983-8. Avain (viitattu 21.4.2013).
  5. Pohjanpalo, Jorma: Otavan Suuri Ensyklopedia, 5. osa, artikkeli "Laivanrakennus". Kustannusosakeyhtiö Otava, 1978. ISBN 951-1-02232-6.
  6. Varsinais-Suomen kokonaistoimittajaverkoston tila ja kehitysmahdollisuudet 2008.
  7. Meriteollisuuden talouden ja suhdanteiden kehitys 2006-2020 - FIMECC Probe -hankkeen toimialakatsaus 2012
  8. Varsinais-Suomen meriteollisuuden laajuus ja rakenne 2012
  9. Elinkaariajattelu ja -liiketoiminta Suomen meriteollisuudessa 2013
  10. www.merihistoria.fi/files/archives/Teijon_telakka_2001.pdf
  11. http://www.wakkanet.fi/~karij/nimet/uki/ugitelak.htm
  12. http://koti.mbnet.fi/~jukkah/vuosaari_telakka.html