Linnalääni

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Linnalääni oli valtion paikallishallintoalue Ruotsissa ja Suomessa keskiajalta uuden ajan alkuun. Sen keskuksena oli linna ja päällikkönä toimi joko kuninkaan tai aateliston luottamusta nauttiva käskynhaltija. Linnaläänin hallinnoima alue vastasi yleensä maakuntalaitoksen yhtä maakuntaa. Linnalääni jakautui voutikuntiin ja hallintopitäjiin. Kirkolla oli oma hallintojärjestelmänsä.

Länsi-Euroopassa keskiajalla yleisesti vallinnut läänityslaitos on vaikuttanut linnaläänien kehitykseen, mutta Pohjolassa läänityslaitos ei koskaan vakiinnuttanut asemaansa sellaiseksi kuin se oli muualla Euroopassa. Linnaläänien synty Suomessa liittyy Ruotsin vallan vakiintumiseen ja sen ajoittaminen on hajanaisten vuosilukujen varassa. Linnaläänit korvattiin vuoden 1634 hallitusmuodossa ja sitä seuranneessa maaherrain johtosäännössä luoduilla maaherrakunnilla, jotka olivat myöhemmän läänijaon perusta.

Linnaläänien päälliköt ja heidän alaisensa jakoivat oikeutta, keräsivät veroja ja hoitivat alueen puolustusta. Verot kuuluivat kuninkaalle, mutta linna ja linnanpäällikkö saivat niistä osansa. Linnaläänejä alettiin 1300-luvulta alkaen jakaa hallintopitäjiin, jotta käräjäpiirit ja veroalueet olisivat kohtuullisen kokoisia.

Kustaa Vaasan ollessa kuninkaana 15231560 linnalääneistä tehtiin voutikuntia ja linnaläänien päälliköistä kuninkaan alaisia vouteja. Kuninkaan valta lisääntyi tällöin merkittävästi, koska voudit olivat kuninkaalle tilivelvollisia virkamiehiä.

[muokkaa] Suomen linnaläänit

Historiallinen maakunta Vastaava linnalääni
Ahvenanmaa Kastelholman linnalääni
Varsinais-Suomi Turun linnalääni
Uusimaa Raaseporin linnalääni
  Porvoon linnalääni
Häme Hämeenlinnan linnalääni
Satakunta Kokemäenkartanon linnalääni
Pohjanmaa Korsholman linnalääni
Karjala Viipurin linnalääni
Savo Savonlinnan linnalääni
Lappi

Suomessa oli 1600-luvun alussa yhdeksän linnalääniä:

Henkilökohtaiset työkalut
Muilla kielillä