Terveydenhoito Suomessa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Terveydenhoito Suomessa on jaettu yksityiseen ja julkiseen terveydenhoitoon. Julkinen terveydenhoito on järjestetty kunnallisiin terveyskeskuksiin ja aluesairaaloihin joissa tehdään rutiinioperaatiot. Yliopistosairaaloissa on erikoissairaanhoidon erikoistietämys. Kouluterveydenhuolto ovat tärkeä osa julkista terveydenhuoltoa. Kansalaisilta kerätään sairasvakuutusmaksua julkisiin terveysmenoihin. Yksityiseen terveydenhuoltoon kuuluu työterveydenhuolto ja yksityiset terveysasemat ja sairaalat.

Terveydenhoidon saavutusten mittareita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaisten elinajanodote vuonna 2011 oli 79,27 vuotta, naisilla (82,89 vuotta) parempi kuin miehillä (75,79 vuotta). Maailman maista tämä oli 39. sijalla.[1] Lapsikuolleisuus vuonna 2011 oli 3,43 lasta tuhatta elävänä syntynyttä kohti. Tämä oli maailmassa 12. pienin, Pohjoismaista Ruotsissa tilanne oli vielä parempi (2,74) mutta Norjassa (3,52 ja Tanskassa (4,24) huonompi kuin Suomessa.[2]

Vuonna 2010 Suomessa oli lääkäri joka 265 asukasta kohti.[3]

Terveydenhoito eri elämänvaiheissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Terveydenhoito alkaa jo ennen syntymää, kun sikiön tilaa seurataan äitiysneuvolassa. Lastenneuvola hoitaa alle kouluikäisten terveyttä ja hyvinvointia ja huolehtii esimerkiksi rokotuksista.[4] Neuvolajärjestelmän kehitys alkoi jo 1920-luvulla, ja se tuli laajemmin käyttöön sotien jälkeen. [5]

Neuvolan jälkeen suomalainen siirtyy kouluterveydenhuollon piiriin ja pääsee koulun hammashoitolaan. Opiskelijoiden terveydenhoitoa järjestetään opiskelupaikkakunnalla. Aikuiset pääsevät terveyskeskuksiin tai työterveyshuoltoon. Monia vanhuksia hoidetaan terveyskeskusten vuodeosastoilla.

Erikoissairaanhoidon järjestämistä varten kunnat ovat muodostaneet sariaanhoitopiirejä, jotka ylläpitävät keskussairaaloita ja joitakin aluesairaaloita. Sairaanhoitopiirejä on Suomessa 20.[6]

Suomessa on viisi yliopistollista sairaalaa: Helsingissä, Tampereella, Turussa, Kuopiossa sekä Oulussa. Niiden yhteydessä toimii kunkin kaupungin yliopiston lääketieteellinen tiedekunta, ja sairaalassa annetaan opetusta eri lääketieteen alojen ja hoitotyön opiskelijoille.

Rahoitus ja sairausvakuutusjärjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2009 terveydenhuollon menoista valtio maksoi neljäsosan, kunnat kolmasosa. Kelan osuus oli 15 %, kotitalouksien 19 % ja muiden yksityisten tahojen kuusi prosenttia.[3]

Menot olivat vuonna 2006 asukasta kohti keskimäärin 2600 euroa. Tämä oli 8,2 prosenttia bruttokansantuotteesta, vähemmän kuin OECD.maiden keskiarvo 9 prosenttia. Terveydenhuollon, etenkin lääkkeisiin ja hammashoitoon liittyvät menot kasvoivat vuosina 1995–2006.[7]

Kelan julkinen sairausvakuutus koskee Suomessa vakituisesti asuvia. Se korvaa myös osan lääkkeistä, matkakuluista ja yksityislääkärin maksusta jos lääkärikäynti liittyy sairauteen, raskauteen tai synnytykseen.[8]

Terveystaloustiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Terveydenhuollon hyötyjä ja kustannuksia pyritään yhteiskunnassa mittaamaan ja ohjaamaan terveystaloustieteen avulla. Näin koska terveydenhoitoon pavostettavat voimavarat ovat rajallisia ja niistä pyritää saamaan tehokas mutta myös oikeudenmukainen tuotto. Terveystaloustieteessä pyritään löytämään linja tehokkuuspyrkimyksen ja oikeudenmukaisuuspyrkimuksen välillä [9].

Elinsiirrot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Terveyden ja sairaanhoidon professori Martti Kekomäen[10] mukaan munuaisensiirto vähentää terveydenhuollon kokonaiskustannuksia. Nykyään elinsiirron kustannusvastuu on kunnilla. Tämä kustannusten jako ei edistä kokonaiskustannusten minimointia ja asiakkaiden terveydenhoidon parannusta. Siksi munuais- ja maksaliitto ja sydän ja keuhkosiirrokkaat kannattavat elinluovutustoiminnan kustannusvastuun siirtoa valtiolle.[11] Kaikki Suomen elinsiirrot tehdään Hyksissä. Vuonna 2006 tehtiin 294 elinsiirtoa ja vuonna 2008 tehdään ennusteen mukaan noin 210. Esimerkiksi munuaistensiirto maksaa 16 000 euroa.[12]

Tilastotietoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2000 WHO arvio Suomen terveydenhoitojärjestelmän vasta maailman 31. parhaaksi. Suomi oli yksi arvioinnin huonoiten menestyvistä länsimaista. Suomea parempi terveydenhoito oli muun muassa Kolumbiassa ja Marokossa.[13] Suomen terveydenhuoltojärjestelmä kuuluu OECD:n tekemän tutkimuksen mukaan myös kehittyneiden maiden epätasa-arvoisimpiin. [14] Toisaalta joillain toisilla mittareilla mitattuna Suomen terveydenhoito pärjää sosiaali- ja terveysministeriön mukaan varsin hyvin. [15]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Harri Sintonen, Markku Pekurinen: Terveystaloustiede. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-31744-6.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. The World Factbook: Finland CIA. (englanniksi)
  2. Infant Mortality Rate CIA 2011
  3. a b Terveydenhoito Tilastokeskus
  4. Neuvolat
  5. Vauvanvaatteita valtiolta – äitiyspakkaus ja neuvolat lapsiperheiden tukena Suomen Suurlähetystö Berliini
  6. Sairaanhoitopiirit Kunnat.net
  7. Terveydenhuolto maksaa Suomessa lähes 2 600 euroa asukasta kohti YLE 2008
  8. Sairausvakuutus ja mitä se korvaa? KELA
  9. harri Sintonen, Markku Pekurinen, Terveystaloustiede,WSOY 2006
  10. Helsingin Sanomat 31.10.2008
  11. Helsingin Sanomat, marraskuussa 2008
  12. Hengenvaarallista säästöä, Elinsiirtomäärä on vähentynyt jyrkästi, Kokenut kirurgi pitää muutosta katastrofina. Helsingin Sanomat 26.10.2008, s. D3.
  13. The WORLD HEALTH REPORT 2000 (s. 209)
  14. Income-Related Inequality in the Use of Medical Carein 21 OECD Countries
  15. Suomen terveydenhuollon laatu parempi kuin OECD-maissa keskimäärin

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]