Itämaa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pohjoinen Ruotsi ja Suomi Kalmarin unionin aikaan vuodelta 1880 olevassa kartassa. Suomen kohdalla kartassa lukee Österland eli "Itämaa".

Itämaa (ruots. Österland) on nykyisen eteläisen Suomen aluetta tarkoittava nimitys, joka esiintyy keskiaikaisissa asiakirjoissa 1300- ja 1400-luvuilla. Itämaahan kuuluivat ne Pohjanlahden itäpuoliset Ruotsin valtakunnan alueet, jotka jäivät Norlannin eteläpuolelle. Ruotsille kuuluneet Pohjanmaan pohjoiset osat olivat Norlantia, eivät Itämaata. Itämaa ei ollut hallinnollinen kokonaisuus, vaan kyseessä oli maantieteellinen yhteisnimitys valtakunnan itäisille linnalääneille.

1300-luvun alkupuolella, kun Ruotsin kuninkaan valta oli heikentynyt, Pohjanlahden itäpuoliset alueet olivat jonkin aikaa käytännössä jakautuneina kahteen hallinnolliseen piiriin. Turun ja muiden läntisten linnaläänien asiota hoiti varsin itsenäisesti Turun linnan päällikkö eli ”Suomen päämies” (lat. capitaneus Finlandiae) ja vastaavasti Viipurin linnaläänin asioita Viipurin linnan päällikkö. Täysi-ikäistyttyään kuningas Maunu Eerikinpoika ryhtyi lujittamaan kuninkaan valtaa. 8. syyskuuta 1340 hän nimitti edellä mainittujen kahden valtapiirin käskynhaltijaksi suosikkinsa Dan Niilonpojan, ja tällöin käytettiin koko alueesta ruotsinkielistä nimitystä Österland.[1]

1400-luvulta lähtien nimi Finland (Suomi), joka oli siihen saakka tarkoittanut vain Varsinais-Suomea, laajeni merkitykseltään ja syrjäytti nimityksen Itämaa.[2]

Esimerkiksi Mikael Agricola, sen sijaan että olisi kirjoittanut ”Itämaasta”, käytti vuonna 1548 nimeä Suomi rinnan sekä vanhassa että uudessa merkityksessä: ”Sille echke teme coco Somen Makunda ombi yxi Hijppakunda [uudempi merkitys!] nin se quitengin Seitzemen Päruchtinan Länein iaetan ninquin Jacobus Zeiglerus Landanus kirioittapi. Joista se Ensimeinen ia ylimeine' ombi se Etele ia pohia Some [so. Varsinais-Suomen etelä- ja pohjoisosa; vanhempi merkitys!].”[3]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Zetterberg, Seppo (päätoim.): Suomen historian Pikkujättiläinen. Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-27365-1.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen historian Pikkujättiläinen, s. 85.
  2. Suomen historian Pikkujättiläinen, s. 130. Sitaatti: ”Monissa tapauksissa keskushallinto kohteli Suomea eli Itämaata yhtenä kokonaisuutena; Finland-nimen käyttö lisääntyi unioniaikana ja Österland, Itämaa, alkoi jo unionin lopulla olla harvinainen.”
  3. Agricola, Mikael: Evankeliumit ja Apostolien teot (s. 1–393) Aineistopalvelu Kaino : Kotuksen tekstikorpuksia : Vanhan kirjasuomen korpus : Agricola : II osa. 14.2.2007. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Viitattu 25.6.2009.