Viipurin linna
Wikipedia
Viipurin linna (ven. Выборгский замок, ruots. Viborgs slott) sijaitsee Viipurissa, Karjalankannaksella, pienellä kalliosaarella Suomenvedenpohjan Viipurinlahteen yhdistävän ahtaan salmen kupeessa. Linna rakennettiin vuonna 1293 ruotsalaisten Karjalaan tekemän kolmannen ristiretken aikana. Suomi menetti linnan talvisodassa ja uudestaan jatkosodan jälkeen Neuvostoliitolle. Nykyisin linna sijaitsee Venäjän alueella.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
Linnassa voidaan erottaa päälinna, joka on nelikulmainen yhtenäinen rakennusryhmä saaren itäosassa, sen korkeimmalla kalliolla, sekä esilinna, jonka muodostavat rantoja seuraavat ja päälinnaa ympäröivät varustukset ja rakennukset. Päälinnan sydämenä on vankka, alaosaltaan nelikulmainen, yläosaltaan kahdeksankulmainen torni, johon itäpuolelta muut rakennukset pitkulaista nelikulmaista sisäpihaa ympäröiden yhtyvät.
Tornista on jäljellä ainoastaan sen harmaakivinen alaosa linnan alkuajoilta. Vuosina 1561–1564 purettiin näet tornin yläosa toisen kerroksen tasalle ja rakennettiin uudestaan pääasiassa tiilestä kahdeksansivuiseksi. Sisäpihaa ympäröi aluksi vain yksinkertainen vankka kehämuuri, jonka suojaan nykyiset siipirakennukset aikojen kuluessa on rakennettu. Myös linnasaaren ympärille oli alusta pitäen rakennettu suojavalli tai muuri, jonka turviin kaupunki muodostui, kunnes tilanahtauden vuoksi sen oli siirryttävä nykyiselle paikallensa.
Linnan myöhempiä rakennusaikoja keskiajalla olivat varsinkin 1440-luku, jolloin Kaarle Knuutinpoika asui siinä, ja 1400-luvun loppupuoli, jolloin muun muassa Eerik Akselinpoika Tott varusteli sitä.
1500-luvulla linna oli perinpohjaisten uudistusten alaisena. Päälinnan tornia ja luultavasti myös siipirakennuksia korotettiin ja uusia lisärakennuksia tehtiin ainakin eteläisen siipirakennuksen ulkolaitaan. Kaupungin puolella saarta oli tämän varustuksen jatkona 6,5 metriä korkea harmaakivimuuri. Manttelin ulkopuolelle rakennettiin ulkovarustuksia, muun muassa rantaulkonemalle pohjoispuolella kahdeksantahkoinen linnake vuonna 1561. 1560-luvulla rakennettiin holvattu tunnelikäytävä, joka vei virran alitse linnasta kaupunkiin. Päälinnan huoneita uusittiin, ja esilinnassa korvattiin puurakennukset kivestä tehdyillä, jotka luultavasti silloin tulivat muodostamaan sen yhtenäisen, linnan ulkomantteliin liittyvän rakennussarjan, joka vieläkin nähdään linnan länsiosassa.
Vuosina 1606–08 rakennettiin vieläkin jäljellä oleva porttirakennus päällikön asunnoksi. Vuosisadan lopulla rakennettiin ulkovallien kulmiin bastionit.
Vuonna 1710 linna joutui venäläisten valtaan. Esilinnan rakennusten julkisivut ja sisustus lienevät pääasiassa heidän työtään; päälinnassa uusittiin ainakin pohjoinen siipirakennus. Linna rappeutui vähitellen ja vaurioitui pahoin tulipalossa 1860-luvulla, mutta uusittiin vuosina 1891–94. Tuolloin myös torni valkaistiin.
Talvisodan alkaessa linna oli puolustuslaitoksen hallussa. Se vaurioitui sodassa jonkin verran.
[muokkaa] Linnan rakentajia ja työnjohtoa
- Antonius Rosetti, rakennusmestari
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Lähteet
- Gardberg, C. J.: Kivestä ja puusta: Suomen linnoja, kartanoita ja kirkkoja. Ruotsinkielisestä käsikirjoituksesta suomentanut Irma Savolainen. Valokuvat: C. J. Gardberg ym. Helsingissä: Otava, 2002. ISBN 951-1-17423-1.
- Pohjolan-Pirhonen, Helge: Olavinlinnan historialliset vaiheet, Pyhän Olavin Kilta, Savonlinnan kirjapaino Oy, 1973 (s. 372-373, 502-503)
[muokkaa] Aiheesta muualla
|
Keskiaikaiset keskuslinnat |
Koordinaatit:
