Oulun linna

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Oulun linnan kaupunginpuoleisen maavallin jäännökset.

Oulun linna (ruots. Uleåborg, ”Oulujoen linna”) valmistui vuonna 1590 Oulujoen suistossa sijaitsevalle saarelle (nyk. Linnansaari). Linna rakennettiin niiden sotaretkien tukikohdaksi, joita ruotsalaiset tekivät pitkän vihan aikana Vienan Karjalaan kuningas Juhana III:n hallituskaudella. Kyseessä oli puu- ja maavallien muodostama linnoitus. Mahdollisesti samalla paikalla on sijainnut myös novgorodilaisten vuonna 1375 rakentama linna, jonka ruotsalaiset valtasivat vuonna 1377. Professori Kyösti Julkun teorian mukaan tämä keskiaikainen linna on kuitenkin sijainnut Kastellissa.[1]

Nykyisin Linnansaaressa nähtävillä olevat rauniot ovat peräisin kolmannesta linnasta, jonka kuningas Kaarle IX määräsi rakennettavaksi vuonna 1605. Kuninkaan valtakirjassa 8. huhtikuuta 1605 annetaan ensin määräyksiä Kajaanin linnan rakentamisesta ja sitten määrätään uudelleen rakennettavaksi Oulun linna. Käskyn mukaan vanhat puurakenteet tuli hajottaa ja saaren ympäri tuli rakentaa ampumasuojilla varustettu valli.[2]

Venäläiset polttivat linnan puuvarustukset 29. maaliskuuta 1715 suuren Pohjan sodan aikana, kun ruotsalaiset joukot vetäytyivät Oulusta.

Lopullisesti linna tuhoutui 31. heinäkuuta 1793 kello 22.45.[3] Salamanisku sytytti linnan puisen varastokellarin tuleen, minkä seurauksena ruutikellari räjähti ja tuhosi rakennuksen lähes kokonaan. Kirjailija Sara Wacklin (1790–1846) kuvasi tapahtumaa seuraavasti:

”Suuria kivenkappaleita putoili kattojen läpi ja tunkeutui monta kyynärää maan sisään. Kaikki ikkunat rikkoutuivat. Kirkonovet lensivät auki, kattokruunut putosivat, kellot tapulissa läppäsivät kamalasti ihmiskäden liikuttamatta.”lähde tarkemmin?

Oulun kauppaseura perusti raunioiden jäljelle jääneeseen osaan vuonna 1828 ruutikellarin, jonka päälle rakennettiin vuonna 1875 Oulun merikoulun tähtitorni astronomian opetusta varten. Torni on Volmar Westlingin suunnittelema, ja se on toiminut kesäkahvilana vuodesta 1912 lähtien.

Linnan alue suojeltiin muinaismuistona vuonna 1962. Kellarissa on pieni näyttely linnan historiasta.

Oulun linnan päälliköt[4][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1605–1610 Iisak Behm (Bhem)
  • 1610–1612 Eerik Pietarinpoika Haare
  • 1612–1618 Kristoffer Pröfweck (Prövich)
  • 1618–1621 Helge Jesperinpoika
  • 1621 Yrjö Juhanpoika
  • 1622–1623 Eerik Tuomaanpoika
  • 1623–1631 Eerik Pietarinpoika Rooth
  • 1631–1634 Israel Olavinpoika
  • 1634–1650 Pietari Jaakonpoika Tysk
  • 1651–1653 Niilo Antinpoika Björn
  • 1654–1664 Gabriel Matinpoika Forsman
  • 1669–1674 Mårten Linderoth
  • 1675–1680 Johan Pietarinpoika Forsman, majuri
  • 1680–1683 Johan Pietarinpoika Forsman, majuri
  • 1684–1693 Kristoffer Bylow (Bylov, Bülou, Bilow), majuri
  • 1693–1698 Henrik Gråå, maakapteeni
  • 1698 Jakob Skruf
  • 1699–1713 Nils Silfverbagge, majuri
  • 1713–1715 Johan Berndt Zattler, majuri
  • 1715–1716 Johan Henrik Fieandt, everstiluutnantti

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Paulaharju, Ahti: Oulun linna. WSOY, 1968.
  • Roudasmaa, Stig: Studia Historica Tomus VII: Oulun varuskunnan historia, s. 260. Oulun Historiaseura, 1981. ISBN 951-95713-0-2.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kyösti Julku et al.: Valkean kaupungin vaiheet, s. 37–48. Pohjois-Suomen Historiallinen Yhdistys, 1987. ISBN 951-749-014-3.
  2. A. H. Virkkunen: Oulun kaupungin historia I, s. 90–91. Kirjola Oy, 1953.
  3. Aimo Halila: Oulun kaupungin historia II, s. 717. Kirjola Oy, 1953.
  4. Roudasmaa 1981, s. 260. Kursivoidut Kajaanin ja Oulun linnojen yhteisiä päälliköitä.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koordinaatit: 65°01′02″N, 25°28′02″E