Mikael Agricola

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Albert Edelfeltin piirros Mikael Agricolasta. Ainuttakaan aikalaiskuvaa Agricolasta ei ole säilynyt.
Robert Wilhelm Ekmanin maalaus vuodelta 1853: Mikael Agricola ojentaa suomentamansa Uuden Testamentin Kustaa Vaasalle.

Mikael Agricola (s. noin 1510 Pernaja9. huhtikuuta 1557 Uusikirkko) oli Turun piispa ja uskonpuhdistaja, joka raamatunsuomennoksellaan loi suomen kirjakielen pohjan sekä kirjoitti ja käänsi ensimmäiset suomenkieliset painetut kirjat. Yhdeksän kirjaa, yhteensä noin 2 400 sivua, vain 10 vuodessa julkaissut Agricola kustansi käännöstyönsä paljolti itse.[1] Hän oli reformaatiokauden molempien johtohahmojen Erasmus Rotterdamilaisen ja Martti Lutherin oppilas. Agricolaa pidetään suomen kirjakielen ja suomenkielisen kirjallisuuden isänä.[2]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Agricola oli syntyisin Pernajan Torsbysta. Agricolan syntymäaikaa ei tiedetä, mutta hänen myöhempien vaiheittensa perusteella se on onnistuttu sijoittamaan noin vuodelle 1510. Agricolan isän nimi oli Olavi (ruotsalaisittain Olof), äidin nimeä ei tiedetä.[3] Perheessä oli Agricolan lisäksi kolme tytärtä, joiden nimiä ei tunneta. Agricolan isä näyttäisi kuolleen 1540-luvun alussa ja äiti noin vuonna 1550.

Agricola oli jo poikana ilmeisen tiedonhaluinen ja erityisen lahjakas. Hänen ensimmäinen opettajansa, Pernajan seurakunnan kirkkoherra, ilmeisesti taivutteli vanhemmat lähettämään pojan 1510-luvun lopulla Viipuriin latinankouluun. Opinkäynti oli tuohon aikaan vain muutamien etuoikeus. Siihen vaadittiin aina varakkaita vanhempia, luontaista kykyä ja kirjasivistyneiden miesten suosituksia. Viipurissa Mikael Olavinpoika otti sukunimekseen isänsä ammatin mukaan Agricolan (lat. 'maanviljelijä'), joka oli suosittu nimenomaan Saksan humanistipiireissä, joihin Agricola opiskeluaikoinaan Viipurissa tutustui.

Äidinkieli ja kielitaito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Agricolan Nils Tuurenpoika Bielkelle 1549 ruotsiksi kirjoittama kirje.

Agricolan äidinkielestä on esitetty erilaisia käsityksiä. On arveltu, että Agricolan äidinkieli oli todennäköisesti ruotsi sillä perusteella, että pitäjä olisi tuolloin ollut tyystin ruotsinkielistä seutua.[4][5] Agricolan ruotsinkielisyyttä tukee myös se, että hän kirjoitti omistamansa Martti Lutherin postillan marginaaleihin 45 ruotsinkielistä ja vain yhden suomenkielisen reunahuomautuksen selittäessään latinan kielen sanojen merkityksiä itselleen.[6]

Siihen, että Agricola olisi oppinut suomea jo lapsuudessaan Pernajassa, taas viittaisivat Osmo Ikolan mukaan etenkin Agricolan kielen runsaat kaakkoishämäläisyydet, joita esiintyy vain lähellä Pernajaa puhutuissa suomen murteissa, sekä Agricolan suomen yleinen sujuvuus, rikkaus ja runsasmuotoisuus.[7][8] Näillä perusteilla Ikola pitää todennäköisenä, että nuori Mikael olisi ollut kaksikielinen lapsi, mutta pitää todennäköisempänä, että pääasiallinen kotikieli hänen lapsuudenkodissaan oli suomi.[7] Myös vanhin asutus Pernajassa on ollut suomenkielistä, minkä todistavat Pernajan useat suomenkieliset kylännimet ja vanhat suomenkieliset talonnimet. Nämä vanhat suomalaisasutukset kuitenkin ruotsalaistuivat keskiajalta alkaen niin, että kaikkien kylien nimistö viimeistään 1700-luvulla oli enemmistöltään ruotsinkielistä.[9][10] Asiakirjoissa säilyneestä nimistöstä on kuitenkin päätelty, että pääosaltaan ruotsinkielisellä alueella on ollut myös Agricolan aikana jonkin verran suomenkielistä asutusta. Samoin Agricolan pernajalaisen opiskelutoverin Martti Teitin tiedetään osanneen suomea.[10]

Agricolan henkilöhistorian kirjoittanut Kari Tarkiainen taas esittää, että Agricola tuli täysin ruotsinkielisestä perheestä, mutta saattoi joutua kosketuksiin suomen kielen kanssa nuoresta pitäen perheessä mahdollisesti vaikuttaneen suomenkielisen palvelusväen kautta. Lisäksi pappissääty Ruotsin valtakunnan itäisessä osassa oli myös velvoitettu opiskelemaan suomea. Kaisa Häkkisen mukaan kysymystä Agricolan kotikielestä tai äidinkielestä on mahdotonta yksiselitteisesti ratkaista, mutta hänen suomen kielen taitoaan voidaan pitää syntyperäisen veroisena.[11]

Suomen ja ruotsin lisäksi Agricola saavutti erinomaisen taidon myös saksassa ja latinassa.

Pappisura ja jatko-opiskelu Saksassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mikael Agricolan muistolaatta Wittenbergin yliopiston seinällä Saksassa.

Kahdeksan vuoden opiskelun jälkeen vuonna 1528 Agricola pääsi 18-vuotiaana nuorukaisena Turun piispan Martti Skytten sihteeriksi. Kuunnellessaan Martti Lutherin entisen oppilaan Pietari Särkilahden saarnoja luterilaisesta uskonopista hän sai tuntea, kuinka luterilaiset uudistuksen tuulet jo puhaltelivat kirkollisessa elämässä. Uskonpuhdistus oli pantu virallisesti toimeen Ruotsin valtiopäivillä vuotta aiemmin 1527, ja Agricolasta tuli tärkeimpien uskonnollisten uudistusten toteuttaja Suomessa. 1529 Agricolasta tuli kansleri.[12] Agricola vihittiin papiksi 1530-luvun alkupuolella.

Vuonna 1536 hänet lähetettiin opiskelemaan Saksaan Wittenbergin yliopistoon, jossa Martti Luther ja Philip Melanchthon tuolloin elivät ja vaikuttivat. Nuoren Agricolan matkakumppanina oli Martti Teitti (Martinus Teit). Siihen aikaan oli tavallista, että opiskelijat ja muutkin matkalaiset liikkuivat turvallisuussyistä pienissä ryhmissä. Ajan käytännön mukaisesti Turun tuomiokapituli antoi Agricolalle opintoavustukseksi voitynnyreitä, jotta tämä voisi myydä tuotetta perillä elämisen kulujen kattamiseksi. Mikael Agricola kuunteli teologeja, mutta suoritti opinnäytteensä filosofisessa tiedekunnassa. Agricola valmistui maisteriksi kolmessa vuodessa keväällä 1539. Hän oli kolmanneksi paras viidentoista valmistuneen ryhmässä.[13]

Valmistuttuaan hänet valittiin Turun katedraalikoulun rehtoriksi. Sekä Luther että Melanchthon olivat kirjoittaneet hänestä suosituskirjeet Kustaa Vaasalle. Agricola hoiti virkaa yhdeksän vuotta kirjoittaen samalla ahkerasti. Koulun johtaminen ei aina ollut helppoa, ja hän valittikin eräälle ystävälleen kirjeessään: "Kuinka hankala toimi on johtaa poikia, noita kesyttömiä eläimiä johonkin hyvään ja varmaan opilliseen kasvatuksen tulokseen". Agricola riitaantui kuningas Kustaa Vaasan kanssa ja joutui jättämään koulun johtamisen vuonna 1548.[12]

Turun piispa ja diplomaatti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Agricola avioitui vuonna 1550 Birgitta Olavintyttären kanssa, ja vuoden kuluttua heille syntyi poika Kristian. Agricola oli ensimmäisiä suomalaisia pappeja, jotka saivat uskonpuhdistuksen oppien myötä solmia avioliiton.[12]

Turun piispan Martti Skytten kuoltua 1550 Agricola hoiti tämän tehtäviä. Kun Kustaa Vaasa, jakoi Suomen kirkon kahteen hiippakuntaan, Turun ja Viipurin, hän nimitti Mikael Agricolan Turun piispaksi 1554. Noihin aikoihin olivat ruotsalaisten ja venäläisten väliset rajariidat jatkuvia, niinpä Kustaa Vaasa yritti saada rauhan aikaan neuvotteluilla. Hän lähetti 1557 alussa Moskovaan rauhanneuvotteluvaltuuskunnan, johon Agricolakin kuului. Paluumatkalla hevoskyydissä Agricola sai ankaran sairauskohtauksen, johon hän kuoli juuri valtakunnan rajan ylitettyään Uudenkirkon pitäjässä, myöhemmän Kuolemajärven kunnan alueella. Agricola haudattiin Viipuriin. Todennäköisesti hautapaikka oli Viipurin vanhassa tuomiokirkossa, mutta tarkkaa sijaintia ei tiedetä. Venäläiset veivät Kuolemajärven kunnassa olleen Agricolan kuolinpaikan muistokiven pois sotien jälkeen, mutta 2000-luvun alussa se suomalaisten aloitteesta tuotiin takaisin ja entisöitiin.

Kirjalliset työt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Abckiria 1543.
Mikael Agricolan Uuden testamentin käännöksen Se Wsi Testamenti nimiölehti 1548.
Luukkaan evankeliumin alkusivu käännöksen ensimmäisessä painoksessa.

Uskonpuhdistuksen tärkeimpiä uudistuksia oli Raamatun ja kirkollisten tekstien kääntäminen latinasta kansankielelle. Jumalanpalvelusten kansankielistäminen vaati suomenkielistä uskonnollista kirjallisuutta, ja Lutherin periaatteiden mukaan kaikkien oli kyettävä lukemaan Raamattua omalla kielellään. Suomenkielisen uskonnollisen kirjallisuuden luomisesta tuli Mikael Agricolan elämäntyö.

Agricola aloitti Uuden testamentin suomentamisen jo opiskellessaan Wittenbergissä lähteinään kreikankielinen alkuteos ja Lutherin saksannos, ja se julkaistiin 1548 nimellä Se Wsi Testamenti. Ensimmäinen Agricolan ilmestynyt työ oli kuitenkin lukemisen ja kristinopin perusteet sisältänyt aapinen Abckiria (1543). Tekijä luultavasti tarkoitti Tukholmassa Amund Laurentssonin kirjapainossa painetun teoksen ennen kaikkea katekismukseksi ja osoitti sen eritoten papeille, jotka Agricolan mukaan olivat usein "laiskoja ja tomppeleita", eivätkä viitsineet opiskella saati opettaa kyllin ahkerasti.[14]

Rukouskiria Bibliasta (1544) sisälsi jumalanpalveluksia ja yksityistä hartautta varten tarkoitettuja rukouksia, jotka Agricola oli kirjoittanut Raamatun, vanhojen katolisten rukousten, uskonpuhdistajien ja Erasmus Rotterdamilaisen tekstien pohjalta. Agricolan suurena tavoitteena oli kääntää koko Raamattu, mutta urakka tyrehtyi rahoituksen puutteeseen. Hän suomensi kuitenkin osia Vanhasta testamentista teoksissa Dauidin Psalttari, Weisut ia Ennustoxet Mosesen Laista ia Prophetista Wloshaetut ja Ne Prophetat. Haggai. SacharJa. Maleachi. (15511552). Jumalanpalveluksia varten Agricola laati (1549) kirkkokäsikirjat Käsikiria Castesta ia muista Christikunnan Menoista,Messu eli Herran Echtolinen ja Se meiden Herran Jesusen Christusen Pina, ylesnousemus ia taiuaisen astumus, niste Neliest Euangelisterist coghottu. Näiden kirjojen tarkoituksena oli uskonpuhdistuksen mukaisesti mahdollistaa suomenkieliset kirkonmenot seurakunnissa ja opettaa kansa lukemaan.

Agricola ei ollut ensimmäinen, joka kirjoitti suomen kieltä, sillä yksittäisiä suomenkielisiä uskonnollisia tekstejä oli ilmestynyt jo aiemmin. Hänen tuotantonsa oli kuitenkin sekä huomattavasti laajempaa että kielellisesti taidokkaampaa kuin aikaisemmat yritelmät. Agricola haki suomen kielen kirjoitusasulle mallia ruotsista, saksasta ja latinasta, ja hänen teksteissään on havaittavissa näistä kielistä lainattuja piirteitä, kuten vierasperäiset lauserakenteet (mm. artikkelin käyttö: ”Se Wsi Testamenti”). Agricola käytti suomen kirjakielestä myöhemmin hävinneitä kirjaimia (b, c, w, x).

Agricolan teksteistä tunnetuin on Abckirian etulehdellä oleva runo, josta saa hyvän kuvan hänen kielestään. Teksti on vanhahtavasta kieliasustaan huolimatta yhä nykylukijan ymmärrettävissä:

»Oppe nyt wanha ia noori / joilla ombi Sydhen toori.
Jumalan keskyt / ia mielen / iotca taidhat Somen kielen.
Laki / se Sielun Hirmutta / mutt Cristus sen taas lodhutta.
Lue sijs hyue lapsi teste / Alcu oppi ilman este.
Nijte muista Elemes aina / nin Jesus sinun Armons laina.


Opi nyt vanha ja nuori / joilla ompi sydän tuore
Jumalan käskyt ja mielen / jotta taidat suomen kielen.
Laki se sielun hirmuttaa / mut Kristus sen taas lohduttaa.
Lue siis, hyvä lapsi, tästä / alkuoppi ilman estettä.
Niitä muista elämässä aina / niin Jeesus sinulle armonsa lainaa.»

Agricolan kirjallinen työ jäi kesken rahojen loputtua Turun tuomiokapitulilta.

Agricola keksi tai lainasi suomen kieleen lukuisia uusia sanoja. Osa Agricolan sanoista jäi päiväperhoiksi: styyri, falskata, insigli, alasastua, edesseisoa ja monet muut sanat eivät juurtuneet suomeen.[15] Noin 60 prosenttia hänen luomastaan sanastosta on kuitenkin käytössä vielä tänäkin päivänä.[1]

Kansanperinteen tallentaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dauidin Psalttarin esipuheeseen Agricola kirjoitti runomuotoisen luettelon vanhoista suomalaisista jumalista ja lyhyet selostukset eri jumalien merkityksestä ihmisille. Tarkoitus oli osoittaa, miten vimmattua ja syntistä pakanuus oli. Hän liitti luetteloonsa kuitenkin vain osan jumalista. Tarkoituksena lienee ollut muodostaa kreikkalaisen mallin eli olympolaisen pantheonin mukainen suomalainen Pantheon. Luettelo on kiinnostanut tutkijoita, sillä seuraavat laajemmat kansanuskon kuvaukset ovat vasta myöhemmiltä vuosisadoilta. Mikael Agricolan on sanottu jopa laskeneen tietämättään perustan sekä suomalaiselle uskontotieteelle että folkloristiikalle.[16]

Jälkimaine ja merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ville Vallgren, Mikael Agricola 1887, Helsingin tuomiokirkko.
Emil Wikström, Mikael Agricolan muistomerkki 1908, Viipuri.
Oskari Jauhiaisen vuonna 1952 valmistunut Mikael Agricolan patsas Turun tuomiokirkon edustalla.

1800-luvun kansallisromantikkojen idealistinen talonpoikaiskuva vaikutti siihen, että Agricola on kuvattu vaatimattomaksi ihmiseksi, joka oli kotoisin köyhistä oloista. Todellisuudessa hänen kotitalonsa oli varakas ja hän oli tietoinen omasta arvostaan ja merkityksestään.[17]

Jälkipolvet ovat kunnioittaneet Agricolan työtä suomenkielisen kirjallisuuden luojana, mutta Agricola koki aikanaan toisin. Hänen mielestään hänen työtään ei arvostettu, vaan arvosteltiin ja hyljeksittiin. Hän kirjoitti Rukouskirjaan (1544): Älä polje kirjaa kuin sika, vaikka siinä on jokunen vika.[12]

Agricola-tutkija Simo Heinisen mukaan Mikael Agricola ja hänen työnsä unohdettiin melko pian. Suurmieheksi hänet nostettiin vasta satoja vuosia myöhemmin Elias Lönnrotin, J. L. Runebergin ja J. V. Snellmanin rinnalle, kun suomalainen nationalismi oli voimakkaimmillaan.[13] Heinisen mielestä Agricola oli todellinen eurooppalainen humanistioppinut, jolla oli teologisen ja kielellisen harrastuksensa lisäksi aikalaisekseen laajat tiedot historiassa ja maantieteessä.[4]

Heininen luetteli Mikael Agricolan juhlavuoden 2007 vieton yhteydessä asioita, joita Agricolasta pitäisi vielä tutkia. Hänen raamatunkäännöksestään pitäisi tehdä kokonaisesitys ja kaikista julkaisuista kattava bibliografia.[18]

Huomionosoituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mikael Agricolan kuolinpäivä, 9. huhtikuuta, on nykyisin liputuspäivä ja myös Suomen kielen päivä. Sama päivä on myös Lönnrotin syntymä- ja nimipäivä.

Mikael Agricolan mukaan on nimetty Agricolankatu Helsingissä, Lohjalla ja Turussa sekä Agricolantie Pernajan Torsbyssä.[19] Hänen mukaansa on Helsingissä saanut nimensä myös Mikael Agricolan kirkko sekä vuosina 1968–1998 toiminut evankelisluterilainen Agricolan seurakunta.

Ensimmäinen julkisella paikalla sijaitseva Mikael Agricolan patsas oli Ville Vallgrenin veistämä, ja se paljastettiin vuonna 1887 Helsingin tuomiokirkossa. Jo vuonna 1877 oli tosin valmistunut C. E. Sjöstrandin suunnittelema Agricolan patsas Turun tuomiokapitulin istuntosaliin.[3] Vuonna 1908 pystytettiin Viipurin tuomiokirkon edustalle Emil Wikströmin tekemä patsas, joka kuitenkin katosi talvisodan loppuvaiheessa. Siihen pohjautuneet kopiot pystytettiin vuosina 1953 Lahden Erkonpuistoon sekä 1954 Pernajan kirkkoon. Jo 1900-luvun alkupuolella arkkitehti Alex Nyström oli tilannut Turun seurakunnalle oman valoksen. Vuonna 2009 uusi valos kadonneesta patsaasta pystytettiin uudelleen Viipuriin, Pietari–Paavalin kirkon edustalle.[20] Lisäksi Turun tuomiokirkon seinustalla on vuonna 1952 paljastettu Oskari Jauhiaisen tekemä Agricolan patsas.[3]

Agricolan kunniaksi kehitettiin vuonna 2014 Agricola-leivos. Leivoksen suunnittelukilpailun järjesti Suomen pipliaseura.[21]

Agricola postimerkeissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2007 tuli Agricolan kuolemasta kuluneeksi 450 vuotta, minkä kunniaksi julkaistiin postimerkin ohella muun muassa mitali ja juhlaraha.[22] Vuonna 1948 oli Se Wsi Testamentin julkaisun 400-juhlavuosi.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Agricola, Mikael: Jumalan aijnoan olcohon kijtos: Rukouksia Agricolan Rukouskirjasta. Mikael Agricolan rukoukset on nykysuomeksi toimittanut Juhani Holma. Helsinki: Kirkkohallitus, 2007. ISBN 978-951-789-220-9.
  • Heininen, Simo & Heikkilä, Markku: Suomen kirkkohistoria. Helsinki: Edita, 1996. ISBN 951-37-1839-5.
  • Häkkinen, Kaisa & Vaittinen, Tanja (toim.): Agricolan aika. Helsinki: BTJ-kustannus, 2007. ISBN 978-951-692-682-0.
  • Ikola, Osmo: Mikael Agricolan äidinkieli. Teoksessa: Mikael Agricolan kieli. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1988. ISBN 951-717-533-7.
  • Lipasti, Roope: ABCkiria. Agricolaa a:sta ö:hön. Lingsoft Oy, 2007. Kirjanen.
  • Tarkiainen, Viljo & Tarkiainen, Kari: Mikael Agricola. Suomen uskonpuhdistaja. Helsinki: Otava, 1985.
  • Heininen, Simo: Mikael Agricola ja Erasmus Rotterdamilainen. Suomalaisen kirjallisuuden seuran julkaisu 192. Helsinki: SKS, 2006.
  • Heininen, Simo: Mikael Agricola: Elämä ja teokset. Helsinki: Edita, 2007. ISBN 978-951-37-4869-2.
  • Pernajan poika. Lasten- ja nuortenkertomus valikoimassa Lukemisia lapsille, suom. V. Tarkiainen, Valter Juva ja Ilmari Jäämaa. WSOY, 1932.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Lipasti 2007, s.5.
  2. Agricolalle uusi muistomerkki talvisodassa kadonneen tilalle Yle Uutiset. 27.6.2009. Viitattu 29.3.2010.
  3. a b c Heininen, Simo: Agricola, Mikael Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 16.9.1997. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  4. a b The Father of Standard Finnish. Universitas Helsingiensis, 2007, nro 12, s. 16.
  5. Häkkinen, Kaisa: "Mikael Agricolan elämä ja elämäntyö". Teoksessa Häkkinen & Vaittinen 2007, s. 16.
  6. Heininen & Heikkilä 1996, s. 77.
  7. a b Ikola 1988.
  8. Häkkinen 2007: 17.
  9. Kepsu, Saulo: Uuteen maahan. Helsingin ja Vantaan vanha asutus ja nimistö, s. 47–48, 58–61. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2005. ISBN 951-746-723-0.
  10. a b Häkkinen 2007: 16–17.
  11. Häkkinen 2007, s. 16–18.
  12. a b c d Mikael Agricola – sanojensa mittainen mies Postimuseo. Viitattu 29.3.2010.
  13. a b Agricola ei pyrkinyt kirjakielemme isäksi. Kansan Uutiset/Viikkolehti, 2007, nro 16.3., s. 35.
  14. Lipasti 2007, s.6.
  15. Nouse, riennä, Suomen kieli.... Yliopisto, 1992, nro 12, s. 6.
  16. Anttonen, Veikko: Agricolan suomalainen Olympos. Aurora, 2007, nro 1, s. 25.
  17. The Father of Standard Finnish. Universitas Helsingiensis, 2007, nro 12, s. 15. (englanniksi)
  18. Grönholm, Jouko: Muistovuosi synnytti Agricola-ilmiön. Kirjakielen isän perinnössä pysyvästi ammennettavaa Turun Sanomat. Viitattu 29.3.2010.
  19. Lipasti 2007, s. 7.
  20. Muistomerkkihanke 2009 Mikael Agricola -seura. Viitattu 19.5.2013.
  21. Varpu Kiviranta, Kirjakielen isä Mikael Agricola sai oman leivoksen, Yle uutiset
  22. Mikael Agricolan juhlaraha Kolikot.com. 21.2.2007.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mikael Agricola.
Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Mikael Agricola -sitaatteja.
Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:
Edeltäjä:
Martti Skytte
Turun piispa
15541557
Seuraaja:
Pietari Follingius