Mikael Agricola

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Albert Edelfeltin piirros Mikael Agricolasta. Ainuttakaan aikalaiskuvaa Agricolasta ei ole säilynyt.
Albert Edelfeltin piirros Mikael Agricolasta. Ainuttakaan aikalaiskuvaa Agricolasta ei ole säilynyt.

Mikael Agricola (s. noin 1507 Pernaja – 9. huhtikuuta 1557 Uusikirkko) oli Turun piispa ja uskonpuhdistaja, joka raamatunsuomennoksellaan kehitti pohjan suomen kirjakielelle, sekä kirjoitti ja käänsi ensimmäiset suomenkieliset painetut kirjat. 9 kirjaa, yhteensä noin 2400 sivua, vain 10 vuodessa julkaissut Agricola kustansi käännöstyönsä paljolti itse. [1] Hän oli reformaatiokauden molempien johtohahmojen Erasmus Rotterdamilaisen ja Martin Lutherin oppilas.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Lapsuus ja nuoruus

Agricola oli syntyisin Pernajan Torsbysta. Agricolan syntymäaikaa ei tiedetä, mutta hänen myöhempien vaiheittensa perusteella se on onnistuttu sijoittamaan noin vuodelle 1507. Agricolan isän nimi oli Olavi (ruotsalaisittain Olof), äidin nimeä ei tiedetä.[2] Perheessä oli Agricolan lisäksi kolme tytärtä, joiden nimiä ei tunneta. Agricolan isä näyttäisi kuolleen 1540-luvun alussa ja äiti noin vuonna 1550.

Agricolan äidinkieli oli todennäköisesti ruotsi, sillä pitäjä oli tuolloin tyystin ruotsinkielistä seutua.[3] Agricolan ensimmäisenä oppimalla kielellä ei ole kuitenkaan kovin suurta merkitystä, sillä hän oli todellinen kielinero ja oppi ruotsin lisäksi täysin suomen ja saavutti erinomaisen taidon saksassa ja latinassa. Simo Heinisen kirjan mukaan Agricola oli ruotsinkielinen, koska kirjaansa hän kirjoitti 43 ruotsinkielistä ja vain yhden suomenkielisen reunahuomautuksen.

Agricola oli jo poikana ilmeisen tiedonhaluinen ja erityisen lahjakas. Hänen ensimmäinen opettajansa, Pernajan seurakunnan kirkkoherra, ilmeisesti taivutteli vanhemmat lähettämään poikansa 1510-luvun lopulla Viipuriin latinankouluun. Opinkäynti oli tuohon aikaan vain muutamien etuoikeus. Siihen vaadittiin aina varakkaita vanhempia, luontaista kykyä ja kirjasivistyksen omaavan miehen suosituksia. Viipurissa Mikael Olavinpoika otti sukunimekseen isänsä ammatin mukaan Agricolan (lat. ”maanviljelijä”), joka oli suosittu nimenomaan Saksan humanistipiireissä, joihin Agricola opiskeluaikoinaan Viipurissa tutustui.

[muokkaa] Pappisura ja jatko-opiskelu Saksassa

Kahdeksan vuoden opiskelun jälkeen Agricola pääsi 18-vuotiaana nuorukaisena Suomen kirkon piispan lähipiiriin, Turun piispan Martti Skytten sihteeriksi 1528, ja sai tuntea, kuinka luterilaiset uudistuksen tuulet jo puhaltelivat kirkollisessa elämässä kuunnellessaan Martti Lutherin entisen oppilaan Pietari Särkilahden saarnoja luterilaisesta uskonopista. Uskonpuhdistus oli pantu virallisesti toimeen Ruotsin valtiopäivillä vuotta aiemmin 1527, ja Agricolasta tuli tärkeimpien uskonnollisten uudistusten toteuttaja Suomessa. 1529 Agricolasta tuli kansleri.[4] Pappisvihkimyksensä Agricola sai 1530-luvun alkupuolella.

Vuonna 1536 hänet lähetettiin opiskelemaan Wittenbergin yliopistoon Saksaan, jossa Martti Luther ja Philip Melanchthon tuolloin elivät ja vaikuttivat. Nuoren Agricolan matkakumppanina oli Martinus Teit; tuohon aikaan oli tavallista, että opiskelijat ja muutkin matkalaiset liikkuivat pienissä ryhmissä turvallisuussyistä. Ajan käytännön mukaisesti Turun tuomiokapituli antoi Agricolalle opintoavustukseksi voitynnyreitä, jotta tämä voisi myydä tuotetta perillä elämisen kulujen peittämiseksi. Mikael Agricola kuunteli teologeja, mutta suoritti opinnäytteensä filosofisessa tiedekunnassa. Kolmessa vuodessa Agricola valmistui maisteriksi keväällä 1539. Hän oli kolmanneksi paras viidentoista valmistuneen ryhmässä.[5]

Valmistututtuaan hänet valittiin Turun katedraalikoulun rehtoriksi. Sekä Luther että Melanchthon olivat kirjoittaneet hänestä suosituskirjeet Kustaa Vaasalle. Agricola hoiti virkaa yhdeksän vuoden ajan kirjoittaen samalla ahkerasti. Koulun johtaminen ei aina ollut helppoa ja hän valittikin eräälle ystävälleen kirjeessään: "Kuinka hankala toimi on johtaa poikia, noita kesyttömiä eläimiä johonkin hyvään ja varmaan opilliseen kasvatuksen tulokseen". Agricola riitaantui kuningas Kustaa Vaasan kanssa ja joutui jättämään koulun johtamisen vuonna 1548. [6]

[muokkaa] Myöhempi ura

Oskari Jauhiaisen vuonna 1952 valmistunut Mikael Agricolan patsas Turun tuomiokirkon edustalla.
Oskari Jauhiaisen vuonna 1952 valmistunut Mikael Agricolan patsas Turun tuomiokirkon edustalla.

Vuonna 1550 Agricola meni naimisiin Birgitta Olavintyttären kanssa ja vuotta myöhemmin heille syntyi poika Kristian. Agricola oli ensimmäisiä suomalaisia pappeja, jotka saivat uskonpuhdistuksen oppien myötä solmia avioliiton. [7]

Turun piispan Martti Skytten kuoltua 1550 Agricola hoiti tämän tehtäviä, kunnes Kustaa Vaasa, jaettuaan Suomen kirkon kahteen hiippakuntaan, Turun ja Viipurin, nimitti Mikael Agricolan Turun piispaksi 1554. Tuona aikana olivat ruotsalaisten ja venäläisten väliset rajariidat jatkuvia ja niinpä Kustaa Vaasa yritti saada rauhan aikaan neuvotteluilla. Hän lähetti 1557 alussa Moskovaan rauhanneuvotteluvaltuuskunnan, johon Agricolakin kuului. Paluumatkalla hevoskyydissä Agricola sai ankaran sairauskohtauksen, johon hän kuoli juuri Suomen rajan ylitettyään Uudenkirkon pitäjän alueella. Alueelle oletetaan perustetun tapahtuman muistoksi Kuolemajärven pitäjä. Agricola haudattiin todennäköisesti Viipurin dominikaaniseen tuomiokirkkoon, joka tuhoutui talvisodassa. Nykyään kirkko on raunioina, joskin jykevät kiviseinät ovat pystyssä.

Venäläiset veivät Kuolemajärven pitäjässä olleen Agricolan kuolinpaikan muistokiven pois sotien jälkeen, mutta 2000-luvun alussa se tuotiin suomalaisten aloitteesta takaisin ja entistettiin.

[muokkaa] Kirjalliset työt

Mikael Agricolan Uuden testamentin käännöksen nimiölehti
Mikael Agricolan Uuden testamentin käännöksen nimiölehti
Mikael Agrikolan rintakuva Turun tuomiokirkon eteishuoneessa
Mikael Agrikolan rintakuva Turun tuomiokirkon eteishuoneessa

Uskonpuhdistuksen tärkeimpiä uudistuksia oli Raamatun ja kirkollisten tekstien kääntäminen latinasta kansankielelle. Jumalanpalvelusten kansankielistäminen vaati suomenkielistä uskonnollista kirjallisuutta, ja Lutherin periaatteiden mukaan kaikkien oli kyettävä lukemaan Raamattua omalla kielellään. Suomenkielisen uskonnollisen kirjallisuuden luomisesta tuli Mikael Agricolan elämäntyö.

Agricola aloitti Uuden testamentin suomentamisen jo opiskellessaan Wittenbergissä lähteinään kreikankielinen alkuteos ja Lutherin saksannos, ja se julkaistiin 1548 nimellä Se Wsi Testamenti. Ensimmäinen Agricolan ilmestynyt työ oli kuitenkin Abckiria (1543), lukemisen ja kristinopin perusteet sisältänyt aapinen. Luultavasti Tukholmassa painetun teoksen tekijä tarkoitti ennen kaikkea katekismukseksi ja osoitti sen eritoten papeille, jotka Agricolan mukaan olivat usein "laiskoja ja tomppeleita", eivätkä viitsineet opiskella saati opettaa kyllin ahkerasti.[8]

Rucouskiria Bibliasta (1544) sisälsi jumalanpalveluksia ja yksityistä hartautta varten tarkoitettuja rukouksia, jotka Agricola oli kirjoittanut Raamatun, vanhojen katolisten rukousten, uskonpuhdistajien ja Erasmus Rotterdamilaisen tekstien pohjalta. Agricolan suurena tavoitteena oli kääntää koko Raamattu, mutta urakka tyrehtyi rahoituksen puutteeseen. Hän suomensi kuitenkin osia Vanhasta testamentista teoksissa Dauidin Psalttari, Weisut ia Ennustoxet Mosesen Laista ia Prophetista Wloshaetut ja Ne Prophetat. Haggai. SacharJa. Maleachi. (1551–1552). Jumalanpalveluksia varten Agricola laati (1549) kirkkokäsikirjat Käsikiria Castesta ia muista Christikunnan Menoista,Messu eli Herran Echtolinen ja Se meiden Herran Jesusen Christusen Pina, ylesnousemus ia taiuaisen astumus, niste Neliest Euangelisterist coghottu. Näiden kirjojen tarkoituksena oli uskonpuhdistuksen mukaisesti mahdollistaa suomenkieliset kirkonmenot seurakunnissa ja opettaa kansa lukemaan.

Agricola ei ollut ensimmäinen, joka kirjoitti suomen kieltä, sillä yksittäisiä suomenkielisiä uskonnollisia tekstejä oli ilmestynyt jo aiemmin. Hänen tuotantonsa oli kuitenkin sekä huomattavasti laajempaa että kielellisesti lahjakkaampaa kuin aikaisemmat yritelmät. Agricola haki suomen kielen kirjoitusasulle mallia ruotsista, saksasta ja latinasta, ja hänen teksteissään on havaittavissa näistä kielistä lainattuja piirteitä, kuten vierasperäiset lauserakenteet (mm. artikkelin käyttö: ”Se Wsi Testamenti”). Agricola käytti suomen kirjakielestä myöhemmin hävinneitä kirjaimia (w, c, x).

Agricolan teksteistä tunnetuin on hänen Abckiriansa etulehdellä oleva runo, josta saa hyvän kuvan hänen kielestään. Teksti on vanhahtavasta kieliasustaan ja horjuvasta oikeinkirjoituksestaan huolimatta yhä nykylukijan ymmärrettävissä:

Oppe nyt wanha ia noori / joilla ombi Sydhen toori.
Jumalan keskyt / ia mielen / iotca taidhat Somen kielen.
Laki / se Sielun Hirmutta / mutt Cristus sen taas lodhutta.
Lue sijs hyue lapsi teste / Alcu oppi ilman este.
Nijte muista Elemes aina / nin Jesus sinun Armons laina.
(Opi nyt vanha ja nuori / joilla ompi sydän tuore
Jumalan käskyt ja mielen / jotta taidat suomen kielen.
Laki se sielun hirmuttaa / mut Kristus sen taas lohduttaa.
Lue siis, hyvä lapsi, tästä / alkuoppi ilman estettä.
Niitä muista elämässä aina / niin Jeesus sinulle armonsa lainaa.)

Agricolan kirjallinen työ jäi kesken rahojen loputtua Turun tuomiokapitulilta.

Agricola keksi tai lainasi suomen kieleen lukuisia uusia sanoja. Osa Agricolan sanoista jäi päiväperhoiksi: styyri, falskata, insigli, alasastua, edesseisoa ja monet muut sanat eivät juurtuneet suomeen.[9] Noin 60 prosenttia hänen luomastaan sanastosta on kuitenkin käytössä 2000-luvun alussakin.[10]

[muokkaa] Kansanperinteen tallentaja

Dauidin Psalttarin esipuheeseen Agricola kirjoitti runomuotoisen luettelon vanhoista suomalaisista jumalista ja lyhyet selostukset eri jumalien merkityksestä ihmisille. Tarkoitus oli osoittaa, miten vimmattua ja syntistä pakanuus oli. Hän liitti luetteloonsa kuitenkin vain osan jumalista. Tarkoituksena lienee ollut muodostaa kreikkalaisen mallin eli olympolaisen pantheonin mukainen suomalainen Pantheon. Luettelo on kiinnostanut tutkijoita, sillä seuraavat laajemmat kansanuskon kuvaukset ovat vasta myöhemmiltä vuosisadoilta. Mikael Agricolan on sanottu jopa laskeneen tietämättään perustan sekä suomalaiselle uskontotieteelle että folkloristiikalle.[11]

[muokkaa] Jälkimaine ja merkitys

Etenkin Agricolan taustaan on yhdistetty luonteeltaan myyttistä historiantulkintaa, ja nimenomaan kansallisromantikkojen idealistisen talonpoikaiskuvan kautta hänet on haluttu nähdä köyhistä oloista lähteneenä vaatimattomana persoonana. Todellisuudessa hän oli kotoisin varakkaasta talonpoikaistalosta ja tunsi hyvin oman arvonsa ja merkityksensä.[12]

Jälkipolvet ovat kunnioittaneet Agricolan työtä suomenkielisen kirjallisuuden luojana, mutta Agricolan oma aikalaiskokemus oli toinen. Hän tunsi, ettei hänen kirjallista työtään arvostettu, vaan arvosteltiin ankarasti ja jopa hyljeksittiin. Rukouskirjan (1544) runossa hän kuitenkin puolustautuu sanoen: Älä polje kirjaa kuin sika, vaikka siinä on jokunen vika. [13]

Simo Heinisen mukaan Mikael Agricola ja hänen työnsä unohdettiin melko pian Ruotsin vallan alaisessa Suomessa. Suurmieheksi Lönnrotin, Runebergin ja Snellmanin rinnalle uskonpuhdistaja nostettiin vasta nousevan suomalaisen nationalismin aallonharjalla satoja vuosia jälkikäteen. [14] Heinisen mielestä Agricola oli todellinen eurooppalainen humanistioppinut, joka teologisen ja kielellisen harrastuksensa lisäksi omasi aikalaisekseen laajat tiedot historiassa ja maantieteessä.[15]

Nationalistisessa hengessä esimerkiksi kirjailija Kyösti Wilkuna käytti Agricolasta ilmaisua "aamun mies", tarkoittaen tämän ikään kuin kansakunnan aamunkoitossa viitoittaneen sivistykselle tietä.[16]

Agricola-tutkija Simo Heininen luetteli Mikael Agricolan juhlavuoden 2007 vieton yhteydessä tutkimuskohteita, jotka vielä odottavat selvittämistään. Niihin kuuluu esimerkiksi kokonaisesityksen laatiminen Agricolan raamatunkäännöksestä ja kattava bibliografia Agricolan kaikista julkaisuista. [17] Turun seudun Agricola 2007 -paikallistoimikunnan puheenjohtaja Keijo Perälä on arvioinut juhlavuoden 2007 virittäneen Venäjällä Agricola-kiinnostusta. Viipurin kaupungin tuoreet viralliset asiakirjat näyttäisivät hänen mukaansa vihreää valoa sille, että Agricolan patsas pystytetään Pietarin ja Paavalin evankelis-luterilaisen kirkon edustalle Viipurin keskustaan ehkä vielä vuonna 2008. [18] Juhlavuoden kunniaksi on julkaistu muun muassa postimerkki, mitali sekä juhlaraha.[19]

Mikael Agricolan kuolinpäivä, 9. huhtikuuta, on nykyisin liputuspäivä, jolla on myös nimi Suomen kielen päivä. Sama päivä on myös Elias Lönnrotin syntymä- ja nimipäivä.

Mikael Agricolan mukaan on nimetty Agricolankatu Helsingissä, Lohjalla, Pernajassa ja Turussa.[20]


[muokkaa] Agricolan keksimiä sanoja

 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Kirjallisuutta

  • Viljo Tarkiainen & Kari Tarkiainen: Mikael Agricola. Suomen uskonpuhdistaja. Otava 1985, Helsinki.
  • Simo Heininen: Mikael Agricola ja Erasmus Rotterdamilainen. Suomalaisen kirjallisuuden seuran julkaisu 192. SKS 2006, Helsinki.
  • Simo Heininen: Mikael Agricola: Elämä ja teokset. Edita 2007, Helsinki.
  • Sakari Topelius: Pernajan poika; lasten- ja nuortenkertomus valikoimassa Lukemisia lapsille, suom. V Tarkiainen, Valter Juva ja Ilmari Jäämaa, WSOY 1932

[muokkaa] Viitteet

  1. ↑ Roope Lipasti: ABCkiria. Agricolaa a:sta ö:hön. s. 5. Lingsoft Oy, 2007. Kirjanen.
  2. ↑ Simo Heininen: Agricola, Mikael (noin 1510–1557) Julkaistu 16.9.1997. Kansallisbiografia. Viitattu 11. elokuuta 2007.
  3. ↑ The Father of Standard Finnish. Universitas Helsingiensis, 2007, nro 12, s. 16.
  4. ↑ http://www.posti.fi/postimuseo/nayttelyt/teemanayttelyt/2008/agricola.html
  5. ↑ Agricola ei pyrkinyt kirjakielemme isäksi. Kansan Uutiset/Viikkolehti, 2007, nro 16.3., s. 35.
  6. ↑ http://www.posti.fi/postimuseo/nayttelyt/teemanayttelyt/2008/agricola.html
  7. ↑ http://www.posti.fi/postimuseo/nayttelyt/teemanayttelyt/2008/agricola.html
  8. ↑ Roope Lipasti: ABCkiria. Agricolaa a:sta ö:hön. s. 6. Lingsoft Oy, 2007. Kirjanen.
  9. ↑ Nouse, riennä, Suomen kieli.... Yliopisto, 1992, nro 12, s. 6.
  10. ↑ Roope Lipasti: ABCkiria. Agricolaa a:sta ö:hön. s. 5. Lingsoft Oy, 2007. Kirjanen.
  11. ↑ Veikko Anttonen: Agricolan suomalainen Olympos. Aurora, 2007, nro 1, s. 25.
  12. ↑ The Father of Standard Finnish. Universitas Helsingiensis, 2007, nro 12, s. 15.
  13. ↑ http://www.posti.fi/postimuseo/nayttelyt/teemanayttelyt/2008/agricola.html
  14. ↑ Agricola ei pyrkinyt kirjakielemme isäksi. Kansan Uutiset/Viikkolehti, 2007, nro 16.3., s. 35.
  15. ↑ The Father of Standard Finnish. Universitas Helsingiensis, 2007, nro 12, s. 16.
  16. ↑ Roope Lipasti: ABCkiria. Agricolaa a:sta ö:hön. s. 5. Lingsoft Oy, 2007. Kirjanen.
  17. ↑ http://www.turunsanomat.fi/agricola/?ts=1,3:1121:0:0,4:121:2:1:2007-12-13,104:121:504445,1:0:0:0:0:0:
  18. ↑ http://www.turunsanomat.fi/agricola/?ts=1,3:1121:0:0,4:121:2:1:2007-12-13,104:121:504445,1:0:0:0:0:0:
  19. ↑ Mikael Agricolan juhlaraha 21.2.2007. Kolikot.com.
  20. ↑ Roope Lipasti: ABCkiria. Agricolaa a:sta ö:hön. s. 7. Lingsoft Oy, 2007. Kirjanen.

[muokkaa] Aiheesta muualla

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mikael Agricola.
Wikisitaateissa on kokoelma Mikael Agricola -sitaatteja.
Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:
Edeltäjä:
Martti Skytte		 Turun piispa
1554–1557		 Seuraaja:
Pietari Follingius
Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Mikael_Agricola
Henkilökohtaiset työkalut