Osmo Ikola

Osmo Kalervo Ikola (s. 6. helmikuuta 1918 Joensuu) on suomalainen kielitieteilijä. Hän toimi Turun yliopiston rehtorina vuosina 1975–1981.

Osmo Ikola syntyi Joensuussa kansleri Niilo Ikolan ja Salli Ikolan (o.s. Paloheimo) perheeseen. Hän tuli ylioppilaaksi Turun suomalaisesta klassillisesta lyseosta vuonna 1936. Ikola aloitti opintonsa Turun yliopistossa vuonna 1936 pääaineenaan suomen kieli ja sen sukukielet. Hän valmistui vuonna 1940 filosofian kandidaatiksi ja vuonna 1949 filosofian tohtoriksi. Hänen väitöskirjansa käsitteli tempusten ja modusten käyttöä ensimmäisessä suomalaisessa Raamatussa.

Ikola on työskernnellyt myös ulkomailla: hän toimi Upsalan yliopistossa suomen kielen lehtorina vuodet 1947–1951 sekä vierailevana professorina New Yorkin Columbia-yliopistossa 1963 ja Göttingenin yliopistossa 1971. Suomessa Ikola on palvellut Turun yliopistossa suomen kielen ja sen sukukielten professorina 1951–1962 ja suomen kielen professorina 1962–1981 sekä Turun kauppakorkeakoulun vt. suomen kielen professorina 1954–1960. Turun yliopistossa hän toimi humanistisen tiedekunnan dekaanina 1954–1957 ja 1965–1966, vararehtorina 1970–1975 ja rehtorina 1975–1981.

Tutkimuksissaan Ikola on käsitellyt mm. suomen yleiskieltä ja murteita sekä vanhaa kirjasuomea. Hän on toiminut Nykysuomen laitoksen kielilautakunnan jäsenenä ja sen seuraajan Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen suomen kielen lautakunnan jäsenenä (puheenjohtaja 1980–1988) ja julkaissut teoksia kielenhuollosta; hänen toimittamastaan Nykysuomen käsikirjasta (1971) on otettu useita painoksia, ja se kuuluu suomen kielen tunnetuimpiin oppaisiin.

Osmo Ikola on toiminut sekä Porthan-Seuran että Suomen Kielen Seuran esimiehenä. Hän oli Uuden kirkkoraamatun laatineen raamatunkäännöskomitean jäsen.

Lähteet

• Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 219–220. Professoriliitto, Helsinki 2008. ISBN 978-952-99281-1-8