V. A. Koskenniemi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
V. A. Koskenniemi
V. A. Koskenniemi
V. A. Koskenniemi
Syntynyt 8. heinäkuuta 1885
Oulu
Kuollut 4. elokuuta 1962 (77 vuotta)
Turku
Ammatit runoilija, suomentaja, kirjallisuuskriitikko, tutkija, opettaja, esseisti
Kansallisuus Suomen lippu Suomi
Ensiteokset Runoja (1906)
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Veikko Antero Koskenniemi, vuoteen 1906 Forsnäs (8. heinäkuuta 1885 Oulu4. elokuuta 1962 Turku) oli suomalainen runoilija, sanomalehtitoimittaja, kirjallisuustieteen professori ja akateemikko. Hän oli 1920-30-lukujen suosituin suomalainen runoilija joka tunnettiin isänmaallisen runotuotantonsa ja oikeistolaisen poliittisen vakaumuksensa ansiosta lempinimellä "valkoisen Suomen hovirunoilija". Hänen tunnetuimmat teoksensa ovat suositut isänmaalliset laulut Finlandia ja Lippulaulu.

Koskenniemi teki voimakkaan läpimurron runoilijana esikoiskokoelmallaan Runoja (1906), kaikkiaan hänen tuotantonsa käsittää kymmenen runokokoelmaa. Hänen runouttaan leimaavat toisaalta eurooppalainen kulttuuriperintö, etenkin 1800-luvun romanttinen lyriikka ja antiikin mytologia, toisaalta kansalliset ja isänmaalliset aiheet. Koskenniemen runous oli perinteistä, mittaan ja loppusointuun nojaavaa, eikä hän koskaan täysin hyväksynyt modernia, vapaamittaista ja loppusoinnutonta lyriikkaa. Runotuotantonsa ohessa hän loi uraa johtavana kulttuurikriitikkona useissa lehdissä, pisimpään sanomalehti Uudessa Suomessa ja päätoimittamissaan aikakauslehdissä Valvojassa ja Ajassa. Koskenniemi kutsuttiin 1921 vastaperustetun Turun yliopiston kirjallisuustieteen professoriksi, ja hän vaikutti pitkään myös saman yliopiston rehtorina. Kirjallisuustieteilijänä hän keskittyi suurena esikuvanaan pitämänsä Goethen tuotannon tutkimiseen ja suomentamiseen.

Toisen maailmansodan jälkeen Koskenniemi joutui voimakkaan kritiikin kohteeksi. Häntä arvostelivat sekä poliittinen vasemmisto, joka karsasti hänen oikeistolaisuuttaan ja sodan aikaisia saksalaissympatioitaan, että modernistinen kirjailijapolvi, jolle hän oli vanhentuneiden tyyli-ihanteiden henkilöitymä. Kritiikistä huolimatta Koskenniemi sai nimityksen akateemikoksi 1948 ja säilytti vaikutusvaltaisen aseman suomalaisessa kulttuurielämässä kuolemaansa asti.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koskenniemi oli kotoisin Oulusta ja opiskeli Helsingin yliopistossa, josta valmistui maisteriksi 1907. Opiskelujen aikana hän toimi toimittajana uudistusmielistä sosialismia edustavassa Raataja-lehdessä. Vuoteen 1921 Koskenniemi toimi kriitikkona ja vapaana kirjoittajana. Vuonna 1921 hän sai professuurin Turun yliopistosta, jonka rehtorina hän toimi 1924–1932. Koskenniemen kansallismielisyys heijastui monista hänen runoistaan ja sanoituksistaan, kuten Lippulaulusta ja Finlandiasta. Koskenniemi oli aikansa suosituin suomenkielinen runoilija Eino Leinon jälkeen ja merkittävä kulttuuriauktoriteetti.

V. A. Koskenniemi matkusti vuonna 1936 Saksaan luennoimaan Itä-Euroopan tutkimusseuran kutsumana. Matkaltaan Koskenniemi kirjoitti matkakuvauksen Havaintoja ja vaikutelmia Kolmannesta valtakunnasta, jossa kuvaa Saksan poliittista tilannetta ja muita kohtaamiaan ilmiöitä. Kirjoituksista välittyy myös Koskenniemen kansallissosialismia ja fasismia kohtaan tuntema sympatia, sillä ne aatteina kohtasivat hänen nationalistisen ja konservatiivisen maailmankatsomuksena. Oswald Spenglerin Länsimaiden perikato vaikutti vahvasti Koskenniemen ajatteluun, ja hän uskoi länsimaisen kulttuurin olevan vaarassa romahtaa muun muassa liiallisen vapauden ja demokratian seurauksena.

Vuonna 1941 Koskenniemi valittiin Natsi-Saksan luoman Euroopan kirjailijaliiton varapuheenjohtajaksi Weimarin kirjailijapäivillä. Tämä kostautui Koskenniemelle Suomen irtauduttua aseveljeydestä Saksan kanssa. Hän selviytyi kunnialla sodan jälkeisistä saksalaisystävällisiin kohdistuneista vainoista, joita muun muassa runoilija ja toimittaja Viljo Kajava joutui pakenemaan Ruotsiin. Koskenniemi kuitenkin ajautui sivuun kulttuurivaikuttajansa roolista. Tätä edesauttoi Raoul Palmgrenin vuonna 1947 julkaistu kirjoitus Hautakirjoitus Koskenniemelle, jonka mukaan hän oli "venäläisen kulttuurin vihollinen ja Neuvostoliiton vastaisen shovinismin edustaja."

Koskenniemi kuoli Turussa 4. elokuuta 1962. Hänet on haudattu Turun hautausmaalle.[1]

V. A. Koskenniemen pojanpoika, akatemiaprofessori Martti Koskenniemi on kansainvälisesti arvostettu kansainvälisen oikeuden tutkija.[2] V. A. Koskenniemen toinen pojanpoika on sisäasiainministeriön hallitusneuvos Eero Koskenniemi. .

V. A. Koskenniemen hautakivi Turun hautausmaalla

Kunnianosoituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

V. A. Koskenniemen nimeä kantavat V. A. Koskenniemi -palkinto ja V. A. Koskenniemi -mitali. Turussa on Koskenniemenkatu, jonka varrella on hänen muistomerkkinsä ”Muusat”.[3] Turun yliopiston ylioppilaskunta on nimennyt V.A. Koskenniemen kunniajäsenekseen.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runokokoelmat
  • Runoja. 1906.
  • Valkeat kaupungit ynnä muita runoja. 1908.
  • Hiilivalkea ynnä muita runoja. 1913.
  • Elegioja ynnä muita runoja. 1917.
  • Sydän ja kuolema. Elegioja, lauluja ja epitaafeja. 1919.
  • Uusia runoja. 1924.
  • Kurkiaura. Ballaadeja ynnä muita runoja. 1930.
  • Tuli ja tuhka. Runoja. 1936.
  • Latuja lumessa: kenttäpostia ynnä muita runoja. 1940
  • Syksyn siivet. Runoja 1949.
Runoelmat
  • Hannu. Erään nuoruuden runoelma. 1913.
  • Nuori Anssi. Runoelma Suomen sodasta 1918. 1918.
Romaani
  • Konsuli Brennerin jälkikesä. 1916.
Aforismit
  • Matkasauva. Katkelmia ja säkeitä päiväkirjasta. 1926.
  • Elokuisia ajatuksia. 1954.
  • Ihmisosa. Elokuisia ajatuksia. Toinen sarja. 1958.
  • Valitut mietelmät. 1959.
Matkakirjat
  • Kevätilta Quartier Latinissa. Parisin muistelma. 1912.
  • Runon kaupunkeja ynnä muita kirjoitelmia. 1914.
  • Suvipäiviä Hellaassa. 1927.
  • Symphonia Europaea A. D. 1931. 1931.
  • Havaintoja ja vaikutelmia Kolmannesta valtakunnasta. 1937.
  • Etruskien haudoilta nykypäivien Italiaan. Vaikutelmia ja kokemuksia. 1939.
Muistelmat
  • Onnen antimet. Lukuja elämäni kirjasta. 1935.
  • Vuosisadanalun ylioppilas. 1947.
  • Autobiografisia kirjoituksia. (Kootut teokset 4). 1955.
Esseet
  • Kirjoja ja kirjailijoita 1. 1916.
  • Kirjoja ja kirjailijoita 2. 1918.
  • Roomalaisia runoilijoita. 1919.
  • Kirjoja ja kirjailijoita 3. 1922.
  • Runouden kuvastimessa. Kirjoja ja kirjailijoita. 4. sarja. 1925.
  • Kasvoja ja naamioita. Kirjoja ja kirjailijoita. Viides sarja. 1931.
  • Runousoppia ja runoilijoita. 1951.
  • Arvosteluja ja esseitä kokoelmien ulkopuolelta. (Kootut teokset 8–9). 1955.
  • Arvosteluja ja esseitä kokoelmien ulkopuolelta. (Kootut teokset 10). 1956.
  • Filosofian ja runouden rajamailta. 1961.
Monografiat
  • Alfred de Musset. 1918.
  • Nuori Goethe. Elämä ja runous. 1932.
  • Aleksis Kivi. 1934.
  • Goethe, keskipäivä ja elämänilta. 1944.
  • Maila Talvio. Kirjailijakuvan ääriviivoja. 1946.
  • Werner Söderström. Kirjallisuudelle pyhitetty elämäntyö. 1950.
Puhekokoelmat
  • Miekka ja taltta. Puheita kansallisista aiheista. 1937.
  • Sata kunnian päivää. Kolme puhetta. 1939–1940. 1940.
  • Sota rauhan rakentajana. Puheita päivän aiheista 1940–1941. 1941.
Muita teoksia
  • Vuoden päivät. Syntymäpäiväkirja. 1926. (runoja, aforismeja ym.)
  • Vaeltava viisaus: aforismeja ja ajatelmia vuosituhansien varrelta. 1952. (Koskenniemen toimittama teos)
  • Minä ja maailma. Epigrammeja. 1960.

Muu kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Häikiö, Martti: V. A. Koskenniemi. Suomalainen klassikko. 1. Lehtimies, runoilija, professori 1885–1938. 2. Taisteleva kirjallinen patriarkka 1939–1962. WSOY, Helsinki 2010.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hautausmaaturismi ja unohdetut haudat 8.7.2010. yle.fi. Viitattu 8.6.2011.
  2. Markku Jokipii: Neljä sukupolvea moukaroinut Koskenniemeä 30.1.2010. Verkkouutiset.fi. Viitattu 8.6.2011.
  3. Kirjamatka Suomessa Helsinki.fi. Viitattu 7.6.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]