Runous

Wikipedia

Ohjattu sivulta Lyriikka

Tätä artikkelia tai sen osaa käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa neutraalimmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Tämä artikkeli käsittelee taidemuotoa. Runo on myös etunimi.

Runous eli lyriikka on kirjallisuuden muoto, jossa kieltä käytetään esteettisesti sen merkityksen ja kieliopillisen korrektiuden sijaan tai lisäksi. Se koostuu suullisista tai kirjallisista ilmaisuista, joissa kieltä käytetään eri tavoin kuin proosassa. Kieltä voidaan tiivistää tai muunnella, jolloin se tuo mielikuvan lukijalle tai kuuntelijalle. Sitä käytetäänkin usein musiikkikappaleissa. Runot luottavat usein mielikuvitukseen, sana-assosiaatioihin ja kielen soinnillisiin ominaisuuksiin.

Runous on vanhin kirjallisuuden laji. Se alkoi suullisena sanataiteena, joka siirtyi yhden runonlaulajan muistista toisen muistiin ja saattoi muuttua matkalla hieman. Muistia auttoivat runomitat alku- ja loppusoinnuin sekä rytmisin keinoin. Kirjoitustaidon kehityttyä runoja alettiin merkitä muistiin, ja kirjoitetusta runoudesta kehittyi uutta taidetta.

Moderni runous hylkäsi 1900-luvun alussa runomitat, mutta postmoderni runous on jälleen hyväksynyt näitäkin keinoja joukkoonsa sitaatteina, leikittelynä ja kekseliäinä kuvaelmina. Myös puhdas mitallinen runous elää, joskin nykyään marginaalisena, sekä musiikkilyriikkana laulujen sanoituksissa. Nykyisessä runoudessa ei toki ole rajoittavia sääntöjä, vaan teksti on muodoltaan varsin vapaata; runot saattavat olla vaikeasti hahmotettavia, jopa absurdeja. Runous on aikanamme vahvasti esillä myös verkossa. Useat kirjoittamisen harrastajat julkaisevat runonsa alun perin netissä^[1], ja lukuisat palvelut, kuten Rakkausrunot ry:n ylläpitämä rakkausrunot.fi, ovat avoimia kaikille alasta kiinnostuneille.

Vapaamittainen runous on helpompaa lukea visuaalisesti; mitallinen runous puolestaan on toimivampaa suullisesti ääneen luettuna ja kuultuna.^lähde? Tästä syystä musiikkilyriikka on lähes täysin mitallista.

Merkittäviä suomalaisia runoilijoita ovat mm.:

[muokkaa] Sanan runo alkuperä

Pääartikkeli: Runoi

Sana runo tulee germaanisista kielistä, joissa sen vastineet ovat tarkoittaneet muun muassa riimukirjoitusta, oppineisuutta ja salaisuutta.

Suomessa sana runo lienee tarkoittanut alun perin kalevalaista runonlaulajaa, mutta uskotaan, että oppineet antoivat sanalle nykyisen merkityksensä. Runoille ei liene ollut tätä ennen suomenkielistä yleisnimeä. Suomalaiset ovat ennen kutsuneet yleensä laulettuja kansanrunojaan muun muassa nimityksillä virsi, laulu, sanat ja sanelu. Kertovaa runoutta on nimitetty myös tarinoiksi, kertomuksiksi, saduiksi ja taruiksi. Taikuuteen käytettyjä runoja on kutsuttu loitsuiksi, ja loitsun "taikasanat" olivat luotteet.