Raoul Palmgren

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Raoul Palmgren (12. tammikuuta 1912 Helsinki – 10. maaliskuuta 1995 Tampere) oli suomalainen kirjailija, toimittaja, kirjallisuuden tutkija ja professori.

Vuonna 1926 Palmgrenin vanhemmat muuttivat Orivedelle ja Raoul lähti koulutielleen Tampereelle. Ylioppilaaksi hän kirjoitti Tampereen klassillisesta lyseosta. Palmgren opiskeli historiaa, estetiikkaa ja sosiologiaa Helsingin yliopistossa ja vuonna 1940 juuri valmistunut filosofian maisteri valittiin Tampereen kaupunginkirjaston johtajaksi.

Palmgren oli kolmesti avioliitossa. Ensimmäinen aviokumppani oli toimittaja Irja Laurikainen 1936–1953, toinen teatteriohjaaja Ilmi Parkkari 1953–1979 ja viimeinen Marja-Leena Palmgren (o.s. Vainionpää). Palmgrenilla on neljä lasta: Marius (s. 1941), Oliver (s. 1945), Nina (s. 1957) ja Laura (s. 1959). Yksi hänen lapsenlapsistaan on näyttelijä ja kirjailija Reidar Palmgren.

Palmgren osallistui talvisotaan, mutta kirjoitti myöhemmin, että koki olleensa väärällä puolella.lähde? Kieltäydyttyään jatkosodasta hänet tuomittiin Pelson ja myöhemmin Sukevan vankilaan. Raskaat ulkotyöt huonolla ravinnolla olivat viedä hengen, mutta pääsy kirjuriksi ja johtajan sihteeriksi pelastivat.

Sotien jälkeen Palmgren katsoi yhdeksi keskeiseksi tehtäväkseen tilinteon sotaan johtaneen 1930-luvun ja sen fasistisen ilmapiirin kanssa.kenen mukaan? Vuonna 1953 hän julkaisi näistä teemoista kertovan avainromaanin 1930-luvun kuvat nimimerkillä R. Palomeri. Palmgren on kertonut Kalevi Kalemaalle (teoksessa Raoul Palmgren - suomalainen toisinajattelija, 1984) romaanin päähenkilön Rolf Pahlmanin olevan tarkka kuvaus hänestä itsestään.

Palmgrenista kehittyi 1930-luvun mittaan aikansa johtava kirjallisuuskriitikko, jota luettiin arvostaen ja kritisoiden sekä vasemistossa että oikeistossa. Sosiologi Risto Alapuro luonnehtii Palmgrenin kirjallista toimintaa kollegansa Perry Andersonin teoriaan viitaten kirjassaan Suomen älymystö Venäjän varjossa (1997) seuraavasti: "Häneen sopii ehkä parhaiten Andersonin ajatus, että olennaista oli marxilaisen teorian ja porvarillisen teorian, ei marxilaisen teorian ja proletaarisen käytännön välinen suhde. Hänen tutkimukselliset kirjoituksensa olivat keskustelua porvarillisten tulkintojen kanssa esimerkiksi Kalevalasta ja kansallisesta noususta."

Palmgren toimi aktiivisessa yhteydessä kulttuuriyhdistys Kiilaan ja johti 1930-luvulla Akateemista Sosialistiseuraa (ASS). Hänen puheenjohtajakaudellaan ASS alkoi suomentaa marxilaista kirjallisuutta, muun muassa Karl Marxin ja Friedrich Engelsin Kommunistisen puolueen manifestin vuonna 1935 ja seuraavana vuonna Marxin teokset Gothan ohjelman arvostelua ja Palkkatyö ja pääoma. Paria vuotta myöhemmin Palmgren toimitti ASS:n opintokerhoalustusten pohjalta oppikirjan marxilaisuudesta. Palmgreniin lisäksi kirjaan kirjoittivat Helmer Adler, Olavi Selin, Jarno Pennanen, Mauri Ryömä, Reino Oittinen, Maija Savutie ja Cay Sundström freudilaisuudesta, luonnontieteistä ja työväenliikkeen taktiikasta sekä marxilaisesta valtio- ja historiankäsityksestä, sosiologiasta, talousopista ja estetiikasta. Kirja myytiin muutamassa kuukaudessa loppuun, eikä siitä otettu uusia painoksia.

Eräät Palmgrenin Soihtu-lehdessä vuonna 1937 julkaisemat lokakuun 1917 vallankumousta ylistäneet kirjoitukset johtivat siihen, että yleinen syyttäjä nosti häntä vastaan syytteen "laillisen yhteiskuntajärjestelmämme halventamisesta", mutta oikeus vapautti Palmgrenin.

Sodan jälkeen Palmgren toimi Kansankulttuuri Oy:n kirjallisena johtajana ja Vapaa Sana -lehden kulttuuritoimittajana ja päätoimittajana sekä vuodesta 1957 ensin Kemin ja sitten Vaasan kirjastojen kirjastonjohtajana. Kolme vuotta väitöskirjansa valmistumisen jälkeen, vuonna 1968 hänet valittiin Oulun yliopiston kirjallisuustieteen professoriksi.

[muokkaa] Teokset

  • Vallankumous ja vastavallankumous Saksassa, 1937
  • Suuri linja, 1948
  • Marxilaisen estetiikan kaksitasoisuus, 1953.
  • 1930-luvun kuvat (nimimerkillä R.Palomeri), 1953
  • Hapanta (nimimerkillä Hapan), 1953
  • Miten luemme kaunokirjallisuutta, 1953
  • Toivon ja pelon utopiat, 1963
  • Työläiskirjallisuus (väit.), 1965
  • Joukkosydän I-II, 1966
  • Työläiset ja mustalaiset Minna Canthin "Työmiehen vaimon" sosiaalisina ja draamaelementteinä, 1970
  • Maksim Gorki - elämä ja teokset, 1978
  • Tekstejä nuoruuden vuosikymmeneltä, 1980
  • Tekstejä Vapaan sanan vuosikymmeneltä, 1981
  • Tekstejä viran ja viisauden vuosikymmeniltä, 1982
  • Kapinalliset kynät I-III, 1983–1984
  • Kaupunki ja tekniikka Suomen kirjallisuudessa, 1989
  • Täällä toimitus. Lehdistö ja lehtimiehet kaunokirjallisen kuvauksen kohteena, 1994
  • Vankilapäiväkirja (toim. Marja-Leena Palmgren), 1997

[muokkaa] Aiheesta muualla

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Raoul_Palmgren
Henkilökohtaiset työkalut