Suomen-Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seura

Suomen-Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seura oli talvisodan jälkeen, välirauhan aikana toukokuussa 1940 perustettu suomalainen järjestö. Seura ajoi Suomen ja Neuvostoliiton suhteiden parantamista. Sen jäsenmäärä oli syksyllä 1940 jo 35 000 jäsentä ja sen organisaatio käsitti 115 paikallisjärjestöä. Seuraan kuuluvia jäseniä kutsuttiin "ryömäläisiksi" seuran perustajan mukaan.^lähde?

Seura hyökkäsi voimakkaasti hallitusta ja sosialidemokraattista puoluetta vastaan. Se järjesti myös mielenosoituksia, jotka ajoittain muuttuivat mellakoiksi Helsingissä ja Turussa. Helsingin Hakaniemessä SNS:n kokouksen aikana sytytettiin halkopinot tuleen, josta julkisuudessa seuran jäsenille tuli nimitys "pinonpolttajat." Ei ole kuitenkaan selvää kuka pinot sytytti. Paikalla komentaneen poliisin mukaan sytyttäjiä eivät olleet sns-läiset vaan "mielivaltaiset ainekset". Monet merkit viittaavat mahdollisuuteen, että sytytyksen olisi järjestänyt jokin seuralle vihamielinen taho, mahdollisesti jopa poliisin piirissä. Jatkosodan aikana muuan ulkotyöläinen Villehard Saksa kertoi sytyttäneensä pinot saatuaan siitä poliisilta maksun.

Järjestö lakkautettiin tuomioistuimen päätöksellä marraskuussa 1940.

Seuran perustajana toimi Mauri Ryömä, joka vangittiin seuran lakkauttamisen yhteydessä ja pidettiin turvasäilössä vuoteen 1944 asti. Jatkosodan jälkeen Suomen ja Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seuran työn jatkajaksi perustettiin Suomi–Neuvostoliitto-Seura.

Aiheesta muualla

• Suomen ja Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seuraan kuuluneen Sakari Selinin haastattelu Ylellä (40min)