Kuritushuone
Wikipedia
Kuritushuonerangaistus (ruots. tukthus) oli vapausrangaistus, jossa vankeja pidettiin ankarammissa olosuhteissa kuin tavanomaisessa vankeusrangaistuksessa. Lievin kuritushuonerangaistus oli kestoltaan kuusi kuukautta. Tämä merkitsi rikoksesta rangaistusta kärsimään lähtevälle vähintään kuuden kuukauden vapaudenmenetystä. Kuritushuonetta voitiin määrätä myös elinkaudeksi.
Suomen lainsäädännöstä kuritushuone rangaistusmuotona poistettiin vuonna 1975. Tällöin ei muutettu kaikkia kuritushuonerangaistuksen mainitsevia rikoslain pykäliä, vaan lakiin otettiin yleinen säännös, jonka mukaan niistä rikoksista, joista oli säädetty kuritushuonerangaistus, oli tuomittava saman pituinen vankeusrangaistus. Rikoslakiin on kuitenkin myöhemmin tehty suuri joukko muutoksia, joiden jäljiltä sanaa kuritushuone ei lakitekstissäkään enää juuri esiinny.
[muokkaa] Tunnettuja kuritushuonerangaistuksia
- 17. syyskuuta 1875 Rosvo-Perttunen tuomittiin elinkautiseen kuritushuonerangaistukseen useista rikoksista.
- Vuonna 1920 ahvenanmaalainen lehtimies ja poliitikko Julius Sundblom tuomittiin Turun hovioikeudessa maanpetoksen valmistelusta kuritushuoneeseen. Sundblom oli varatuomari Carl Björkmanin kanssa aktiivisin toimija pyrkimyksessä irrottaa Ahvenanmaa Suomesta ja liittää se Ruotsiin. Presidentti K. J. Ståhlberg armahti hänet välittömästi.
- Vuonna 1922 tuomittiin suuressa kommunistioikeudenkäynnissä Turun hovioikeudessa 189 henkilöä eripituisiin kuritushuonerangaistuksiin. Yksi pääsyytetyistä oli Arvo Tuominen, joka sai neljän vuoden tuomion. Tuominen tuomittiin uudelleen vuonna 1928 viideksi vuodeksi kuritushuoneeseen ja vapauduttuaan alkuvuodesta 1933 hän siirtyi Neuvostoliittoon.
- Vuonna 1942 sosialidemokraattien oppositio eli kuutoset tuomittiin 2–8 vuoden kuritushuonerangaistuksiin valtiopetoksen valmistelusta. Heidät vapautettiin välirauhansopimuksen nojalla syyskuussa 1944.
- Vuonna 1942 kirjailijat Raoul Palmgren ja Arvo Turtiainen tuomittiin neljäksi vuodeksi kuritushuoneeseen sotilaskarkuruudesta ja valtiopetoksen valmistelusta. Heidät vapautettiin syyskuussa 1944.
- Vuonna 1943 kirjailija Hella Wuolijoki tuomittiin elinkautiseen kuritushuonerangaistukseen maanpetturuudesta. Hän vapautui seuraavan vuoden syyskuussa.
- Vuonna 1943 kirjailija Jarno Pennanen tuomittiin neljäksi vuodeksi kuritushuoneeseen valtiopetoksen valmistelusta. Pennanen oli osallistunut välirauhan aikana 1940 Suomen ja Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seuran (SNS) toimintaan ja hänen katsottiin ilmaisseen tässä ominaisuudessa valtiosalaisuuksia Neuvostoliitolle. Pennanen vapautui seuraavan vuoden syyskuussa.
- Vuonna 1946 presidentti Risto Ryti sai 10 vuotta kuritushuonetta sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä, mutta presidentti Juho Kusti Paasikivi armahti hänet vuonna 1949.
- Vuonna 1963 Torsti Ossian Koskinen tuomittiin 12,5 vuodeksi kuritushuoneeseen ja eristettäväksi pakkolaitokseen 16-vuotiaan Pirkko Ryhäsen taposta. Koskinen todettiin syyttömäksi 7,5 vuoden kuluttua, ja hän sai korvaukseksi 93 290 markkaa. Maunu Kurkvaara ohjasi tapauksesta elokuvan Kujanjuoksu.
- Vuonna 1965 Ilkka Kivioja tuomittiin 15 vuodeksi kuritushuoneeseen kahden naisen murhasta (nailonsukkamurhat). Hän pääsi ehdonalaiseen vapauteen kärsittyään puolet tuomiosta.
- Vuonna 1969 Tauno Pasanen tuomittiin elinkautiseen kuritushuonerangaistukseen ammuttuaan neljä poliisia Pihtiputaalla. Presidentti Mauno Koivisto armahti hänet 1. huhtikuuta 1982. Mikko Niskanen ohjasi tapauksesta elokuvan Kahdeksan surmanluotia.
- Vuonna 1973 Kai Kustaa Vähäkallio tuomittiin Hyvinkään kihlakunnanoikeudessa hänen toukokuussa 1972 tekemästään kolmen nuoren taposta 15 vuodeksi kuritushuoneeseen. Helsingin hovioikeus piti tuomion sellaisenaan voimassa, mutta Korkein oikeus lievensi sen saman vuoden lopulla 12 vuodeksi vankeutta. Vähäkallio vapautui vankilasta keväällä 1978 ja teki seuraavana vuonna itsemurhan.
