Asekätkentä
Wikipedia
Asekätkentä oli jatkosodan jälkeen suoritettu salainen aseiden hajavarastointioperaatio. Syynä oli lähinnä pelko Suomen miehityksestä sekasortoisena aikana, varsinkin kun suojeluskunnat oli lakkautettu. Oletettavaa on, että myös Baltian maiden tapahtumat pelottivat: erityisesti virolaisiin sikäläisen suojeluskunnan jäseniin, saati sitten saksalaisten kanssa yhteistyöhön suostuneisiin kohdistui ankaria kostotoimia [1]
Aseiden, myöhemmin muunkin tarvittavan materiaalin, kätkennällä piti turvata mahdollisuudet sissisodankäyntiin miehityksen aikana. Kaiken kaikkiaan materiaalia oli tarkoitus varata yli 35 000 sotilaan varustamiseen.
Salaista hanketta johtivat Päämajan operatiivisen osaston päällikkö eversti Valo Nihtilä ja operatiivisen osaston maavoimatoimiston päällikkö everstiluutnantti Usko Sakari Haahti. Huolella koottu joukko upseereita entisine luotettuine alaisineen alkoi toimittaa rintamakäytöstä luovutettavia aseita varikoiden sijasta kätköihin. Tapauksen tultua ilmi keväällä 1945 venäläisten Valvontakomissio ja suomalaiset kommunistit vaativat kovia toimia. Massiiviset tutkinnat johtivatkin Pohjoismaiden laajimpaan oikeudenkäyntiin kätkentään osallistuneita vastaan. Pidätyksiä tehtiin runsaasti, ja Sörnäisten vankilaan Helsingissä syntyi niin sanottu Sörnäisten yleisesikunta. Korkein vangittu upseeri oli päämajoitusmestari kenraaliluutnantti A.F. Airo, joka länsimaisen oikeusperiaatteen vastaisesti istui lähes kolme vuotta ilman tuomiota. Asekätkijöistä laadittiin taannehtiva laki samaan tapaan kuin sotasyyllisistäkin. Rangaistuksia sai kaikkiaan 1488 henkilöä. Oikeudenkäynnit jatkuivat vuoteen 1950 saakka.
Kätkennän alkaessa asekätkijöistä oli:
- kenraaleja 0,3% (8)
- esiupseereita (maj.->) 7,9% (205)
- kapteeneita 11,0% (289)
- yliupseereita (vän.->) 15,2% (398)
- aliupseereita (alik.->) 36,6% (959)
- miehistöä 9,9% (257)
- ei sotilasarvoa tai tieto puuttuu 18,8% (490)
- naisia 0,3% (9)
Yllä olevissa luvuissa on mukana myös kätkennästä epäillyt, mutta tuomitsematta jääneet henkilöt.[2]
Osa asekätkijäupseereista poistui Ruotsiin turvapaikan toivossa. Heitä leiritettiin ja haluttiin palauttaa Suomeen. Työnteko muun muassa metsätöissä sallittiin. Paenneiden apuna toimi vapaaherratar, linnanrouva Ebba von Essen. Mukana ollut eversti Alpo Marttinen muodosti parinkymmenen miehen kanssa pakoryhmän, joka aikoi Yhdysvaltoihin. Viisumivaikeuksien vuoksi ryhmä meni New Yorkiin hakemaan oleskelulupaa Venezuelan viisumilla. Ryhmänä heitä on kutsuttu johtajansa mukaan Marttisen miehiksi.
Osa miehistä aloitti uuden elämän hanttihommissa ja esimerkiksi palvelijan töissä. Tutkimusten jälkeen Yhdysvaltain viranomaiset antoivat päätökset oleskeluluvista. Majurin ja everstin arvoiset sotilaat, joukossa Mannerheim-ristin ritareita, aloittivat asepalveluksensa Yhdysvaltain asevoimissa sotamiehinä. Heidän tietoaan etenkin sotimisesta talvisissa oloissa pystyttiin hyödyntämään siinä määrin, että pakolaisista jäi eläkkeelle Amerikassa seitsemän everstiä ja neljä everstiluutnanttia.
Jotkut asekätkijäpakolaiset antautuivat Yhdysvalloissa siviilialalle. Perheiden yhdistämiset alkoivat onnistua puolisojen ja lasten päästyä Pohjois-Amerikkaan. Sodan jälkeen Amerikan asekätkijät saattoivat vähitellen vierailla kotimaassaan.
Marttisen miehistä viimeinen, Antero Aakkula, kuoli Colorado Springsissä, Yhdysvalloissa 9. joulukuuta 2006. Mediassa käytetty nimitys "viimeinen asekätkijä" on hänestä puhuttaessa kuitenkin virheellinen: asekätkentään osallistuneita, sekä sotaveteraaneja että siviilihenkilöitä, elää edelleen. Kaikkien osuutta hajavarastointioperaatioon ei tulla koskaan tietämäänkään.
Eräs sittemmin nimellä Törnin - Männistön asekätkö nimetty ja nähtävyydeksi muodostettu kätkö löytyi Joensuu - Lieksa -tien varresta; tässä kätkössä oli mm. nykyisin Sotamuseossa oleva entisen presidentti Mauno Koiviston käytössä sota-aikana ollut venäläinen Degtjarev DP 27-pikakivääri, jonka presidentti tunnisti perän sisällä olleen, hänelle kuuluneen nenäliinan avulla.
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Kairinen, Paavo A.: Marttisen miehet:asekätkijäveljet. Porvoo Hki Juva : WSOY, 1987. ISBN 951-0-14664-1.
- Lukkari, Matti: Asekätkentä. Helsinki: Otava, 1984. ISBN 951-1-08013-X.
