Asekätkentä suojeluskuntapiireissä
Asekätkentä suojeluskuntapiireissä organisoitiin syys-lokakuussa 1944 suojeluskuntapiireihin perustuvan organisaation avulla. Siinä piirikohtaiset 2. yleisesikuntaupseerit näyttelivät keskeistä osaa.
Organisointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eversti Valo Nihtilä ja everstiluutnantti Usko Haahti esittivät 15. syyskuuta 1944 järjestelyä, jossa yleisesikunta antaisi hyväksymisensä upseereille, jotka nimitettäisiin suojeluskuntapiirien 2. yleisesikuntaupseereiksi. Upseerit siirrettiinkin suojeluskuntapiireihin 23. syyskuuta annetulla käskykirjeellä, jonka allekirjoittajina olivat ev. Nihtilä ja evl. Haahti.[1]
Suojeluskuntapiireihin siirretyt upseerit nimitettiin 2. yleisesikuntaupseereiksi, koska suojeluskuntien piiriesikuntiin kuului jo suojeluskuntapiirien 1. yleisesikuntaupseerit hoitivat rintamajoukkojen kotiuttamista.[1]
Suojeluskuntien 2. ye-upseereina toimiviksi upseereiksi määrättiin[2]:
|
|
Ennen siirtymistään suojeluskuntapiireihin nimetyt 2. ye-upseerit ilmoittautuivat päämajassa evl. Haahdelle ja matkustivat sitten sijoituspaikkakunnilleen. Haahden puhuttelussa heille annettiin tehtäväksi muodostaa kuhunkin piiriin elin, jonka toimesta voitaisiin luotettavaa väkeä käyttäen varastoida salaisesti alueelle noin pataljoonalle aseistusta, varusteita sekä elintarvikkeita. Piirisoluun tuli kuulumaan 2. ye-upseerin lisäksi huoltopäällikkö, viestiupseeri ja aseupseeri. Jokaiseen kuntaan perustettavaan pitäjäsoluun tuli johtaja ja 1-3 kätkijää, jotka 2. ye-upseerin tuli valita erityisellä huolellisuudella.[3]
Kun suojeluskuntajärjestö lakkautettiin valvontakomission vaatimuksesta fasistisena järjestönä marraskuun alussa 1944, suojeluskuntapiirien tilalle tuli 27 sotilaspiiriä. Tämä aiheutti joidenkin hajavarastoinnissa mukana olleiden siirtoja muihin tehtäviin.[4]
Paljastuminen ja sen jälkeiset vangitsemiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Asekätkentää koskevat päämajan upseerien pidätykset alkoivat 10. kesäkuuta 1945. Samoihin aikoihin pidätettiin jo myös muutamia 2. ye-upseereita, joiden pidättämisestä alkoikin varsinainen pidätysten aalto johtaen 6 000 henkilön kuulusteluun ja noin 2 600 henkilön pidätyksiin ja vangitsemiseen. Syyte nostettiin lopulta noin 2 100 henkilöä vastaan ja yli 400 henkilöä vangittiin.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lukkari, Matti: Asekätkentä. Helsinki: Otava, 1984. ISBN 951-1-08013-X.
- Permi, Pekka: Asekätkentää länsirajalla vuosina 1944-45. Tornio: Permi's, 2003. ISBN 952-91-5413-5.