Arto Heikki Virkkunen
| Arto Virkkunen | |
|---|---|
 Kapteeni Arto Virkkunen Pälkjärven Matkaselässä heinäkuussa 1941. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 24. syyskuuta 1911 Helsinki |
| Kuollut | 15. heinäkuuta 1980 (68 vuotta) |
| Kansalaisuus |
 Suomi |
| Ammatti | upseeri, vakuutusyhtiön johtaja |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) | Suomi |
| Palvelusvuodet | 1934-1948 |
| Komentajuudet |
pataljoonankomentajana JR 9 (1941) Kevyt osasto 15 (1941) JR 51 (1942) "Moottoroitu Taisteluosasto V" (1944) JP 6 (1944) |
| Taistelut ja sodat | Talvisota, Jatkosota |
| Sotilasarvo | everstiluutnantti (1958) |
Arto Heikki Virkkunen (24. syyskuuta 1911 Helsinki - 15. heinäkuuta 1980) osallistui päämajan operatiivisella osastolla majurina palvellessaan miehityksen varalle suoritettuun aseiden kätkemiseen vuosina 1944-45. Virkkunen pidätettiin asekätkennän paljastumisen jälkeen ja tuomittiin kahden vuoden vankeusrangaistukseen. Hän vapautui vankeudesta huhtikuussa 1948.[1][2]
Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Arto Virkkunen oli Helmi ja Artturi Virkkusen nuorin lapsi. Hänen isänsä kuului Virkkuseksi sukunimensä vaihtaneena Snellmanin kulttuurisukuun ja äitinsä vastaavasti Meurmanin sukuun. Lapsuutensa hän vietti Petaksen kartanossa Espoon Pitkäjärven rannalla. Isänsä Arto menetti 13-vuotiaana. Virkkunen valmistui ylioppilaaksi Helsingin Suomalaisesta normaalilyseosta vuonna 1929 ja jatkoi opintojaan Helsingin yliopiston historiallis-kielitieteellisessä osastossa.[1] [3]
Sotilasura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Asevelvollisuutensa suoritettuaan Virkkunen ei enää palannut siviiliopintoihin. Hän suoritti kadettikoulun kurssinsa vääpelinä ja palveli Viipurin Markovillassa Taistelukoulussa, jossa hän palveli Talvisodan syttymiseen asti.[3]
Talvisotaan Arto Virkkunen osallistui komppanianpäällikkönä JR 36 Laatokan Karjalassa Suojärven ja Uomaan alueella. Hän haavoittui tammikuussa 1940. Välirauhan ajan hän palveli Kontiolahdelle sijoitetussa 9. Prikaatissa.[3]
Jatkosodan alussa hän palveli 7. divisioonassa, ensin komppanianpäällikönä ja lyhyen aikaa pataljoonankomentajana JR 9:ssä. Sen jälkeen hänestä tuli rykmentin yleisesikuntaupseeriksi. Vuoden 1942 alussa majuriksi ylennettynä hän toimi pataljoonankomentajana Kevyt osasto 15:ssa Syvärin rannalla Itä-Karjalassa. Hän osallistui ns. kelirikkotaisteluihin vuonna 1942. Kesällä 1942 hänestä tuli pataljoonankomentaja JR 51:een ja edelleen Aunuksen Ryhmän esikuntaan Äänislinnaan. Vetäytymistaisteluita varten muodostettiin kesäkuussa 1944 Äänislinnan selustajoukoista Virkkusen komentama "Moottoroitu Taisteluosasto V" Palalahdessa, josta se siirrettiin Käsnäselkään ja edelleen U-aseman taakse Syskyjärvelle. Ilomantsin tuhoamistaisteluihin Virkkunen osallistui JP 6:n komentajana kesällä 1944.[1] [3]
Asekätkennässä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Syyskuussa 1944 majuri Virkkunen siirtyi Päämajaan, jossa tehtävä oli operatiivisen osaston maavoimatoimisto. Jatkosodan päättänyt aselepo ja seurannut välirauha oli astunut juuri voimaan.
Asekätkentä eli käytännössä aseiden hajavarastointi oli alkamassa. Päämajassa salaista hanketta johtivat Päämajan operatiivisen osaston päällikkö eversti Valo Nihtilä ja operatiivisen osaston maavoimatoimiston päällikkö everstiluutnantti Usko Sakari Haahti. Haahti etsi tällöin salaiseen organisaatioonsa rintamataisteluissa komentanutta upseeria, johon saattoi luottaa. Näin majuri Virkkusesta tuli asekätkennän sisärenkaaseen kuuluva Haahden apulainen.[4] [3]
Asekätkennän paljastuttua huhtikuussa 1948 käydyssä oikeudenkäynnissä Virkkunen sai kahden vuoden vankeustuomion, mutta 32 kuukauden pidätysaika aiheutti sen, että hän oli vapaa mies heti huhtikuussa 1948.[3]
Asekätkentätuomiosta huolimatta Virkkunen ylennettiin vuonna 1958 reservissä everstiluutnantiksi.[3]
Siviiliura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Arto Virkkunen erosi armeijasta vuonna 1950 ja loi sen jälkeen lähes 25-vuotisen uran Sampo-Tarmon vakuutusyhtiöissä, ensin hankintapäällikkönä ja viimeksi konsernin varatoimitusjohtajana. Virkkunen on kirjoittanut muistelmateoksen Asekätkijät ja sotasyylliset.[5][1] [3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Vasama, Yrjö: Valpon vankina. Pellervo-seura, 1958.
Verkkosivustot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- https://www.meurmansuku.fi/historia/helmi-ja-artturi-virkkunen/arto-seka-liisa-ja-inkeri-virkkunen/
- http://www.kustannushd.fi/kirjailijat-virkkunen.htm
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Arto sekä Liisa ja Inkeri Virkkunen meurmansuku.fi.
- ↑ Vasama, Yrjö: Valpon vankina, s. 10. Pellervo-seura, 1958.
- ↑ a b c d e f g h Antti Juutilainen: Arto Heikki Virkkunen - 16.kadettikurssin kadettivääpelin elämänvaiheet kylkirauta.fi. Viitattu 25.8.2023.
- ↑ Lukkari, Matti: Asekätkentä, s. 23-31. Helsinki: Otava, 1984. ISBN 951-1-08013-X.
- ↑ Arto H. Virkkunen kustannushd.fi.