Alpo Marttinen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Everstiluutnantti Alpo Marttinen.

Alpo Kullervo Marttinen (4. marraskuuta 1908 Alatornio20. joulukuuta 1975 Falls Church, Virginia, Yhdysvallat)[1] oli suomalainen Mannerheim-ristin ritari numero 163 ja eversti sekä Suomen että Yhdysvaltain armeijassa.[2][3] Hänet nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi 4. joulukuuta 1944.[4] Marttinen oli jatkosodan jälkeen Suomen tunnetuimpia asekätkijöitä.

Perhe ja opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marttisen vanhemmat olivat junailija Albin Marttinen ja Lovisa Kuitunen. Hänen puolisonsa oli Lea Mirjam Järvenpää, joka kuoli Yhdysvalloissa 23. marraskuuta 2007.[5] Marttinen kirjoitti ylioppilaaksi Tornion yhteislyseosta vuonna 1927.[3] Hänen veljiään olivat jääkäriluutnantti Einar Marttinen ja kirkkoherra Olli Marttinen.

Sotilasura Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marttinen suoritti reserviupseerikurssi 14:n 1927-1928 ja jatkoi kadettikurssille 11 1928-1930. Hän palveli 1928 KTR 2:ssa ja 1930-1933 KKR:ssä nuorempana upseerina. Kadettikoulussa hän opetti 1933-1934. Taistelukoulun luutnanttikurssin Marttinen kävi 1934. Pohjan Rykmentissä hän palveli adjutanttina sekä komppanianvarapäällikkönä 1934-1936. Sotakorkeakoulun yleisen osaston kurssin 13 hän suoritti 1936-1938. Kemin sotilaspiirin esikunnassa hän oli toimistoupseerina 1938-1939.

Talvisodan ajaksi Marttinen palveli Hjalmar Siilasvuon 9. divisioonan esikuntapäällikkönä Pohjois-Suomessa. Välirauhan aikana hän oli toimistopäällikkönä III. armeijakunnan esikunnan operatiivisessa toimistossa. Jatkosodan sytyttyä Marttinen toimi IV. armeijakunnan esikunnassa toimisto- ja osastopäällikkönä 1941-1942. 17. divisioonan esikuntapäällikkönä hän oli 1942-1943. Ruotsinkielisen jalkaväkirykmentti 61:n komentajana Marttinen toimi 30. lokakuuta 1942 - 7. lokakuuta 1944. Vuoden 1944 syksyllä Marttinen toimi jälleen Siilasvuon III. armeijakunnan esikuntapäällikkönä Lapin sodassa. Sodan jälkeen Marttinen toimi Keski-Suomen sotilasläänin esikuntapäällikkönä 1944-1945, Vaasan sotilaspiirin päällikkönä 1945 sekä JR 6:n komentajana.

Ylennykset: Reservivänrikki 30. elokuuta 1928, vänrikki 16. toukokuuta 1930, luutnantti 22. huhtikuuta 1932, kapteeni 16. toukokuuta 1938, majuri 9. marraskuuta 1940, everstiluutnantti 10. marraskuuta 1941, eversti 23. kesäkuuta 1944.

Asekätkentäjuttu, AKS ja maastalähtö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marttinen oli asekätkentäjutun avainhenkilöitä[6] ja kuului Akateemiseen Karjala-Seuraan (AKS).[7] Marttisen johtamaa Suomesta sodan jälkeen poistuneiden ja Yhdysvaltain armeijaan värväytyneiden miesten ryhmää on kutsuttu "Marttisen miehiksi".[8]

Marttinen elokuvassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marttinen esiintyy rykmentinkomentajana Åke Lindmanin elokuvassa Framom främsta linjen (Etulinjan edessä) (2004). Häntä näytteli Ilkka Heiskanen.[9][10]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Brandtberg 1999, 172, 181
  2. Hurmerinta–Viitanen 2004: 258.
  3. a b Marttinen, Alpo Kullervo. Mannerheim-ristin ritarit. Viitattu 5.7.2010.
  4. Karhunen 1972: 201.
  5. Alpo Marttisen leski kuoli USA:ssa Iltasanomat. Viitattu 5.7.2010.
  6. Kairinen 1994: 15–37
  7. Vihan veljistä isänmaan rakentajiksi Elämäkerrasto esittelee parhain päin Akateemisen Karjala-Seuran perintöä Helsingin Sanomat Kulttuuri. Viitattu 5.7.2010.
  8. Kairinen 1994
  9. Elokuvan tarina lyhyesti Etulinjanedessa.fi Viitattu 5.7.2010.
  10. Etulinjan edessä Elonetissä

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tuunainen, Pasi: Marttinen: Kahden armeijan soturi. Helsinki: Otava, 2012. ISBN 978-951-1-25907-7. (suomeksi)

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]