Elisabeth Rehn

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Elisabeth Rehn
Elisabeth Rehn 2003.jpg
Puolustusministeri Rehn Pentagonissa vuonna 1993
Suomen puolustusministeri
Holkerin hallitus
13.6.1990–25.4.1991
Ahon hallitus
26.4.1991–1.1.1995
Edeltäjä Ole Norrback
Seuraaja Jan-Erik Enestam
Kansanedustaja
24.3.1979–23.3.1995
Ryhmä/puolue Ruotsalainen eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Uudenmaan läänin vaalipiiri
Tiedot
Syntynyt 6. huhtikuuta 1935 (ikä 79)
Helsinki
Puolue RKP
Puoliso Ove Rehn (aviol. 1955–k. 2004)
Arvonimet ministeri (2005)

Märta Elisabeth Rehn (o.s. Carlberg) (s. 6. huhtikuuta 1935 Helsinki) on ruotsalaisen kansanpuolueen entinen kansanedustaja sekä Suomen ja koko maailman ensimmäinen naispuolinen puolustusministeri[1]. Rehn oli Martti Ahtisaaren vastaehdokas vuoden 1994 presidentinvaalin toisella kierroksella, ja hän oli puolueensa ehdokas myös vuoden 2000 presidentinvaalissa. Aktiivipoliitikon uran jälkeen Elisabeth Rehn on tullut tunnetuksi paljon maailmalla liikkuvana ihmisoikeustaistelijana.

Yksityiselämä ja koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rehn syntyi Helsingissä, mutta vietti suurimman osan lapsuudestaan Mäntsälässä, jossa hänen isänsä, lääketieteen lisensiaatti Andreas Petrus Carlberg (1897–1971) toimi kunnanlääkärinä vuosina 1931–1960. Elisabethin äiti oli Ruth Leonida Weurlander. Elisabethin ruotsin kielen taitoa vahvistettiin lähettämällä hänet 10-vuotiaana sisäoppilaitokseen Kauniaisiin.[2]

Rehn kirjoitti ylioppilaaksi 1953 ja aloitti sen jälkeen opinnot Svenska handelshögskolanissa. Hän valmistui sieltä diplomiekonomiksi vuonna 1957.

Avioliitto ja perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rehn avioitui opiskelutoverinsa diplomiekonomi Ove Harald Rehnin (1933–2004) kanssa vuonna 1955[3]. Heille syntyivät lapset Veronica (1956), Joakim (1958), Charlotta (1959) ja Johan (1962)[4]. Arkkitehti Veronica Rehn-Kivi on toiminut sittemmin RKP:n kunnallispoliitikkona Kauniaisissa, Uudenmaan eduskuntaehdokkaana ja Espoon kaupungin rakennusvalvontapäällikkönä sekä Valtion rakennustaidetoimikunnan jäsenenä[5]. Diplomiekonomi, KHT Joakim Rehn on hallituksen puheenjohtaja laskentatoimiyritys Revico Grant Thornton Oy:ssä[6], ja Johan Rehn on alkoholin maahantuontiyritys Interbrandsin toimitusjohtaja[7].

Perhe asui ensin Helsingissä, mutta muutti Kauniaisiin vuonna 1968. Myöhemmin Rehnit asuivat Kirkkonummella. Suomen Palloliiton puheenjohtajana ja Libra Oy:n toimitusjohtajana toiminut Ove H. Rehn menehtyi vaikeaan sairauteen 28. marraskuuta 2004.[8]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yrittäjäperheen arkea[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuodesta 1960 alkaen Elisabeth Rehn toimi perheyritys Renectan konttoripäällikkönä kotiäitiyden ohessa. Samoihin aikoihin hän alkoi ensimmäisenä tuoda tunnettuja Tupperware-muoviastioita Suomeen. Vuosina 1970–1977 hän toimi Grankulla samskolanin ammatinvalintaopettajana ja perheyritys Rehn Tradingin konttoripäällikkönä vuosina 1978–1979.[9] Tämä viimeisin yritys meni konkurssiin vuonna 1979. Elisabeth ja Ove Rehn menettivät koko omaisuutensa ja joutuivat lopulta asumaan alkeellisesti pienessä pihamökissä.[10] Kaikesta huolimatta Rehnillä säilyi vankka usko yrittäjyyteen myös poliitikkona.

Kaupunginvaltuustosta eduskuntaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1973 Rehn nousi Kauniaisten kaupunginvaltuustoon ruotsalaisen kansanpuolueen edustajana ja toimi vuosina 1977–1979 Kauniaisten koululautakunnan puheenjohtajana. Vuonna 1979 hän oli mukana kaupunginhallituksessa.[9]

Maaliskuussa 1979 suhteellisen tuntematon Rehn nousi Uudeltamaalta vahvasti oikeistolaisen kampanjan avulla eduskuntaan ja mukaan valtakunnanpolitiikkaan. Vaalilauseena oli ”Kvinnan från höger” (’Nainen oikealta’)[11], ja teemoina olivat isänmaallisuus, vapaa omistusoikeus sekä demokratia.

1980-luvulla Rehn toimi kansanedustajan tehtäviensä ohella aktiivisesti Suomen Punaisen Ristin, Suomen Unicef-yhdistyksen ja Maailman luonnon säätiön (WWF) Suomen rahaston johtotehtävissä. Valtiollisia luottamustoimia olivat presidentin valitsijamiestehtävät vuosina 1982 ja 1988 sekä pienen ja keskisuuren teollisuuden (1980–1986) ja taloudellisten kehitysmaasuhteiden neuvottelukuntien (1985–1991) jäsenyydet. Vuonna 1985 Rehn nousi RKP:n työvaliokuntaan. Hän toimi myös Vapaan koulutuksen tukisäätiössä (VKTS), jonka tavoitteena oli kamppailla kouluihin tunkeutuvaa sosialismia vastaan. Säätiö muun muassa kokosi ”mustaa listaa” opettajien poliittisesta suuntautumisesta.

Puolustusministeriksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

RKP:n eduskuntaryhmän puheenjohtajana Rehn toimi vuosina 1987–1990. Tämän jälkeen, kesäkuussa 1990, Rehn nousi Holkerin hallitukseen puolustusministeriksi yhdeksän kuukautta ennen uusia vaaleja. Rehn kuitenkin jatkoi puolustusministerinä myös seuraavassa Esko Ahon hallituksessa, jossa hänestä tuli myös tasa-arvoasioista vastaava ministeri sosiaali- ja terveysministeriöön. Rehn halusi nostaa puolustusministeriön ja maanpuolustuksen näkyvyyttä ja profiilia. Puolustusministerinä Rehnin tunnetuin aikaansaannos oli Hornet-kaupat, jotka toteutettiin vain puoli vuotta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Vahvasti länsi- ja NATO-mielinen Rehn halusi omien sanojensa mukaan osoittaa Suomen kuulumisen länsimaailmaan. Vaihtoehtoina olivat amerikkalaiset F-16 ja F/A-18 Hornet sekä ruotsalainen JAS ja ranskalainen Mirage 2000.[12] 5. kesäkuuta 1992 ilmoitettiin, että Suomi ja Yhdysvallat olivat allekirjoittaneet 13 miljardin markan arvoisen hävittäjäkonesopimuksen 57 Hornet-taisteluhävittäjästä ja 7 koulutuskoneesta. Lentokonevalmistaja McDonnell-Douglas sitoutui vastaostoihin.[13]

Elisabeth Rehniä pidettiin poikkeuksellisen vaikutusvaltaisena puolustusministerinä hänen laajan kansansuosionsa tähden. Hänen kannatuksensa ylitti RKP:n rajat. Oman puolueensa sisällä Rehnillä oli tosin ristiriitoja muiden vaikuttajiensa kanssa. Hornet-kauppojen lisäksi hänen puolustusministeriytensä aikana 1995 säädettiin laki, jonka mukaan myös naisilla on mahdollisuus suorittaa asepalvelus. Ilta-Sanomille vuonna 2009 antamassaan haastattelussa Rehn kertoi, että hän itse pitää keskeisimpinä saavutuksinaan puolustusministerinä varusmiesten aseman hoitamista ja muun muassa simputukseen puuttumista[14].

Presidenttiehdokkaana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rehnin suhteet puolueeseensa olivat välillä ristiriitaiset. Tämä näkyi muun muassa siinä, ettei RKP antanut presidentinvaalikampanjan alussa välitöntä tukeansa Rehnille. Hän ei ollut ainut vaalikamppailuun lähtenyt nainen, vaan ensin esillä oli Eeva Kuuskoski, jonka kannatus tosin tyrehtyi pian. Vuonna 1993 Rehnin suosio alkoi lisääntyä. Gallupkannatus tosin näytti lopulta neljättä sijaa 7,9 prosentin äänisaaliilla. 16. tammikuuta 1994 pidetyllä vaalin ensimmäisellä kierroksella Rehn nousi kuitenkin toiseksi 22 prosentin kannatuksella. Kuukauden päästä järjestetyllä toisella kierroksella valtiosihteeri Martti Ahtisaarta vastaan Rehn sai 46,1 prosenttia äänistä.[11] Ensimmäistä kertaa kokonaan suorana kansanvaalina järjestetty presidentinvalinta mahdollisti sen, että toiselle kierrokselle porvarillisen puolen ehdokkaaksi SDP:ta vastaan nousi RKP:n edustaja. Vaalin poikkeuksellisen ehdokasasetelman (mies ja nainen, diplomaatti ja poliitikko) vuoksi liukumaa oli tosin niin vasemmalta puolelta porvarilliselle kuin toisinpäinkin.

Kansainvälisiin luottamustehtäviin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolustusministeriyden ja presidenttiehdokkuuden jälkeen Rehn siirtyi Balkanin ihmisoikeusraportoijaksi vuosiksi 1995–1997. Hän kävi ensimmäisten tarkkailijoiden joukossa Srebrenican joukkohaudoilla. Vuosina 1995–1996 Rehn toimi myös eduskunnan valitsemana europarlamentaarikkona. Hän oli usein kansainvälisessä julkisuudessa YK-tehtäviensä myötä. Rehn toimi YK:n pääsihteerin erityisedustajana Sarajevossa 1999, YK:n alipääsihteerinä, Bosnia ja Hertsegovinan erityislähettiläänä 1998–1999 ja UNMIBH:n poliittisena johtajana.[15]

Huomionosoituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rehn on myös saanut toisena naisena Suomessa ensimmäisen luokan Vapaudenristin rintatähdellä YK-valtuutetun ansioistaan. Tämä kunniamerkki on myönnetty ilman miekkoja, nykyaikaisella niin sanotulla naisten nauhalla (eli vasemmalla olkapäällä kannettavalla, keltaisesta eli rauhanajan mitalinauhasta tehdyllä ruusukkeella). Edellinen saman kunniamerkin saanut nainen oli ”lottakenraali” Fanni Luukkonen.

Oma televisio-ohjelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Elisabeth kohtaa

Syksyllä 2012 Rehn sai Yle Fem -kanavalle oman keskusteluohjelman Elisabeth kohtaa (ruots. Elisabeth möter). Siinä hän haastatteli tapaamiaan mielenkiintoisia ihmisiä. Rehnin vieraina nähtiin muun muassa hänen vanha kilpakumppaninsa Martti Ahtisaari, YK:n entinen pääsihteeri Kofi Annan ja Afrikan ensimmäinen naispresidentti Ellen Johnson Sirleaf.[19][20] Rehn sai myös yllättävän haastattelun Pohjois-Korean johtajan Kim Jong-unin veljenpojalta. Tämä kuvaili ohjelmassa setäänsä ”diktaattoriksi”, mikä herätti huomiota maailmalla.[21][22]

Kesällä 2013 Rehnin keskusteluohjelma jatkui vielä kolmella jaksolla. Kauden avausjaksossa hän pääsi jututtamaan kuningatar Silviaa, joka ei yleensä myönny näin intiimeihin haastatteluihin. Sarjan kymmenennessä ja viimeisessä osassa vieraili puolestaan Serbian entinen presidentti Boris Tadić.[19][23]

Populaarikulttuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elisabeth Rehn mainitaan Popeda-yhtyeen vuoden 1992 singlekappaleella Kersantti Karoliina.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hinkkala Marjatta: Leijona-areena, Suomalaiset rauhanrakentajina Balkanilla. Päivä osakeyhtiö, 2006. ISBN 9524751011.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://formin.finland.fi/public/default.aspx?contentid=61088&contentlan=1&culture=fi-FI
  2. Erjonsalo, Anne: Näin minusta tuli Elisabeth. Ilta-Sanomat Plus, 2009, nro 23.12.2009, s. 23.
  3. http://muistot.hs.fi/muistokirjoitus/1010/ove-h-rehn
  4. Erjonsalo, Anne: Näin minusta tuli Elisabeth. Ilta-Sanomat Plus, 2009, nro 23.12.2009, s. 24.
  5. http://veronicarehn-kivi.sfpval.fi/
  6. http://fi.linkedin.com/pub/joakim-rehn/6/29/4b6
  7. http://www.interbrands.fi/yhteystiedot
  8. http://muistot.hs.fi/muistokirjoitus/1010/ove-h-rehn
  9. a b Elisabeth Rehn Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  10. http://www.hs.fi/omaelama/artikkeli/Lillan+ja+Bimba++Elisabeth+Rehnin+69+nykyinen+titteli+on+Kaakkois-Euroopanvakaussopimuksen+demokratia-+ja+ihmisoikeusp%C3%B6yd%C3%A4n+puheenjohtaja+H%C3%A4nenvanhin+lapsensa+Veronica+Rehn-Kivi+48+on+arkkitehti+jakunnallispoliitikko/KL200404031881n
  11. a b https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/12649/G0000321.pdf?sequence=1
  12. Dokumentti: "Vaikuttaja: Minä, Elisabeth Rehn Osa 2/6. T: Peik Henrichson. Fri film, 2011.", esitetty FST5:llä 8.10.2011 klo 15:25. lainaus: "JAS ei ensinnäkään ollut valmis. Luojan lykky, että valinta ei osunut JASiin, sillä heti sen jälkeen JAS-kone putosi koelennolla. Sama lentäjä onnistui putoamaan toisenkin kerran. [...] Ainakin minulla oli voimakas tunne, että nyt me tunnustamme väriä. Nyt me näytämme kuuluvamme länsimaailmaan. Minulle se merkitsi lähentymistä Natoon. Olen aina ollut Naton kannalla. Ehdolla oli myös F-16 hävittäjäkone, mutta se ei ollut hyvä. Sitten oli ranskalainen Mirage 2000."
  13. TV-Nytt-uutislähetys 5.6.1992
  14. Erjonsalo, Anne: Näin minusta tuli Elisabeth. Ilta-Sanomat Plus, 2009, nro 23.12.2009, s. 25.
  15. Hinkkala Marjatta: Leijona-areena, Suomalaiset rauhanrakentajina Balkanilla. Päivä osakeyhtiö, 2006. ISBN 9524751011. sivut 120–121
  16. YLE.fi - Elisabeth Rehn valittiin vuoden Lotaksi Viitattu 6.12.2011
  17. Seurakuntalainen.fi - Elisabeth Rehnille tunnustus arkkipiispa Kari Mäkiseltä Viitattu 23.4.2013
  18. Ruotuväki-lehti - Maanpuolustuskorkeakoulu vihki kunniatohtorit Viitattu 17.9.2013
  19. a b Virtanen, Leena: Keskusteluohjelma Helsingin Sanomat. 13.6.2013. Helsinki. Viitattu 8.8.2014.
  20. Elisabeth Rehnin keskusteluohjelma alkaa syyskuussa Helsingin Sanomat. 7.8.2012. Helsinki. Viitattu 8.8.2014.
  21. Tuohimaa, Pasi: Harvinaista viestiä Pohjois-Koreasta Helsingin Sanomat. 20.10.2012. Helsinki. Viitattu 8.8.2014.
  22. Turtiainen, Suvi: Brittilehti: Kim Jong-unin veljenpoika erityissuojelukseen Helsingin Sanomat. 18.12.2013. Helsinki. Viitattu 8.8.2014.
  23. Sarja: Elisabeth kohtaa Helsinki: Yle. Viitattu 8.8.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Elisabeth Rehn.
Puolustusministerin lippu.png Edeltäjä:
Ole Norrback
Suomen puolustusministeri
1990−1995
Seuraaja:
Jan-Erik Enestam