Jutta Zilliacus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Jutta Armelle Zilliacus (o.s. Kingo) (s. 25. heinäkuuta 1925 Helsinki) on suomalaisvirolainen ruotsiksi kirjoittava journalisti, kirjailija ja entinen kansanedustaja. Zilliacus oli Ruotsalaisen kansanpuolueen edustajana Helsingin vaalipiiristä vuosina 1975–1986. Toimi lisäksi Helsingin kaupunginvaltuutettuna vuosina 19681984.

Zilliacuksen vanhemmat olivat Pietarista Suomeen vallankumousta pakoon muuttaneet virolaiset pianonvirittäjä Johann Kingo ja kotirouva Jenny (o.s. Pihlak). Hänen Johann-isänsä oli muusikko ja suoritti asepalveluksensa torvensoittajana tsaarin armeijassa Pietarissa 1890-luvulla. Asepalveluksen jälkeen hän piti omaa pianokauppaa Pietarissa. Äiti Jenny työskenteli myös Pietarissa suuriruhtinattaren hovissa. Zilliacuksen vanhemmat tapasivat toisensa vasta Suomessa. [1]

Zilliacuksen perhe asui Kaivopuistossa samassa paikassa, jossa sijaitsee nykyinen Viron suurlähetystö. Zilliacus oli Viron kansalainen 10-vuotiaaksi saakka. Hän kävi ensin ruotsinkielistä kansakoulua ja sen jälkeen Helsingin saksalaista koulua, jossa hänen paras luokkakaverinsa oli tuleva näyttelijä Kyllikki Forssell. [1]

Kesäisin perhe asui Zilliacuksen sukulaisten luona Haapsalussa. Toisen maailmansodan aikana Zilliacuksen Viron-sukulaiset joko vietiin Siperiaan tai pakenivat Saksaan. [1]

Zilliacuksen puoliso oli toimittaja ja kirjailija Benedict Zilliacus. Koulutukseltaan Jutta Zilliacus on ylioppilas.

Jutta Zilliacukselle on myönnetty Axel Olof Freudenthal -mitali vuonna 1996.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rökringar (1970)
  • Innan du vet ordet av (1975)
  • En bit av Det stora äpplet (1978)
  • Vägskäl (suom. Tienhaarassa) (1986)
  • Annorlunda barndom (suom. Toisenlainen lapsuus) (1986)
  • Vändpunkt (suom. Uusille poluille) (1987)
  • Gå över gränser (suom. Rajanylityksiä. Suom. Irmeli Järnefelt. Tammi, 1992. ISBN 951-31-0009-X.
  • Balansgång (suom. Tasapainoilua) (1994)
  • Ajatuksia verannalla. Suom. Irmeli Järnefelt. Tammi, 1997. ISBN 951-31-1033-8.
  • Underbart är kort (1997)
  • I väntan av buss nummer 16 (suom. Kuudentoista pysäkillä) (2002)

Lähdeviitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c http://www.iltalehti.fi/perhe/200702195718082_ms.shtml Jutta Zilliacuksen lapsuuden muistot. Iltalehti 19.2.2007.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]