Pär Stenbäck

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pär Stenbäck
Pär Stenbäck.JPG
Stenbäck Göteborgin kirjamessuilla 2009
Suomen opetusministeri
Koiviston II hallitus
26.5.1979–18.2.1982
Edeltäjä Jaakko Itälä
Seuraaja Kalevi Kivistö
Suomen ulkoasiainministeri
Sorsan III hallitus
19.2.1982–5.5.1983
Edeltäjä Paavo Väyrynen
Seuraaja Paavo Väyrynen
Kansanedustaja
23.3.1970–31.7.1985
Ryhmä/puolue Ruotsalainen eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Uudenmaan läänin vaalipiiri
Tiedot
Syntynyt 12. elokuuta 1941 (ikä 72)
Porvoo
Puolue RKP
Puoliso Liv Sissel Lund (1970–)
Ammatti valtiotieteiden maisteri (1973)
Arvonimet kunniatohtori (1999)
ministeri (1999)

Pär Olav Mikael Stenbäck (s. 12. elokuuta 1941 Porvoo) on suomalainen poliitikko, joka on toiminut myös pitkään sekä Suomen että kansainvälisessä Punaisessa Ristissä. Stenbäck oli Espoon kaupunginvaltuutettu 2005-08, ja lisäksi hän on toiminut International Youth Foundationin edustajana Euroopassa sekä vuodesta 2011 Kansainvälisen Punaisen Ristin pysyvässä komissiossa. Stenbäck edustaa Ruotsalaista kansanpuoluetta. Hän toimi puolueensa puheenjohtajana vuosina 19771985.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stenbäckin ura kansanedustajana alkoi vuonna 1970 ja jatkui aina vuoteen 1985, jolloin Stenbäck jätti eduskunnan siirtyessään Suomen Punaiseen Ristiin pääsihteeriksi.

Ministerinä Stenbäck toimi kahdesti: vuosina 19791982 opetusministerinä ja vuosina 1982–1983 ulkoministerinä. Vuosina 19881992 Stenbäck toimi Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten kansainvälisen liiton pääsihteerinä Genevessä ja vuosina 1992−1996 Pohjoismaiden ministerineuvoston pääsihteerinä Kööpenhaminassa. Stenbäck on myös vaikuttanut Svenska kulturfondenin puheenjohtajana 1996−2001. Vuonna 2009 hänelle myönnettin Punaisen Ristin Henri Dunant -mitali.[1]

Ennen poliittista uraansa Stenbäck toimi toimittajana Yleisradiossa ja Studentbladetissa.

Nykyisin Stenbäck toimii useissa luottamustehtävissä joista voidaan mainita seuraavat: International Crisis Groupin(ICG) hallituksen jäsen vuodesta 1995. Suomen lasten ja nuorten säätiön(SLNS) neuvottelukunnan puheenjohtaja 2012-(säätiön perustaja 2001). Kansainvälisen Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun liikkeen Standing Commission´in jäsen 2011-15. Liikkeen nimittämä tarkkailija(Monitor)MDA:n (Israel) ja PRCS:n(Palestiina)sopimusten osalta 2007-. ICTI-Care Foundation´n hallituksen jäsen (Hong Kong)2008-. Esperi Care Ltd:n hallituksen jäsen 2010-. UWC Red Cross Nordic-koulun Council´in puheenjohtaja 2012-.

Stenbäck on kirjoittanut ylioppilaaksi vuonna 1960 ja valmistunut valtiotieteiden maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 1973.[2] Presidentti Martti Ahtisaari myönsi Stenbäckille ministerin arvonimen vuonna 1999. Samana vuonna hänet promovoitiin valtiotieteiden kunniatohtoriksi.

Muistelmateos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stenbäck julkaisi syksyllä 2009 muistelmateoksen Kriisejä ja katastrofeja (Kriser och katastrofer, Schildts). Kirjan sisällöstä herätti eniten huomiota tieto, jonka mukaan ”eräs tunnettu suomalainen” oli huhtikuussa 2007 pyrkinyt Norjan suurkäräjien Nobel-komitealle lähettämällään kirjeellä estämään Nobelin rauhanpalkinnon myöntämisen presidentti Martti Ahtisaarelle. Kirjeessä oli ollut lukuisia kielteisiä arvioita Ahtisaaresta.

Stenbäck sai kirjeestä tiedon tuoreeltaan Nobel-komitean sihteeriltä Geir Lundestadilta, joka ei kuitenkaan paljastanut kirjeen lähettäjän henkilöllisyyttä. Stenbäck kirjoitti tämän jälkeen oma-aloitteisesti ja Ahtisaaren tietämättä Nobel-komitealle kirjeen, jossa hän osoitti Ahtisaarta vastaan esitetyt väitteet perättömiksi. Ahtisaari sai rauhanpalkinnon seuraavana vuonna, 2008.[3] Muistelmateoksen julkistamisen jälkeen ulkoministeri Alexander Stubb vaati Ahtisaarta vastaan suunnatun kirjeen kirjoittajaa ilmoittautumaan.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pär Stenbäck sai Punaisen Ristin korkeimman kunniamerkin HS.fi. 23.11.2009. Helsingin Sanomat. Viitattu 23.11.2009.
  2. Pär Stenbäck Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 23.7.2012.
  3. Pär Stenbäck: Järkytyin syytöksistä HS.fi. 5.10.2009. Helsingin Sanomat. Viitattu 23.11.2009.
  4. Stubb toivoo Ahtisaaren mustamaalaajaa julkisuuteen HS.fi. 6.10.2009. Helsingin Sanomat. Viitattu 23.11.2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Edeltäjä:
Carl Olof Tallgren
Ruotsalaisen kansanpuolueen puheenjohtaja
19771985
Seuraaja:
Christoffer Taxell
Edeltäjä:
Jaakko Itälä
Suomen opetusministeri
19791982
Seuraaja:
Kalevi Kivistö
Edeltäjä:
Paavo Väyrynen
Suomen ulkoministeri
1982-1983
Seuraaja:
Paavo Väyrynen