Ernst von Born
Wikipedia
Ernst Viktor Lorenz von Born (24. elokuuta 1885 Pernaja – 7. heinäkuuta 1956 Loviisa) oli suomalainen poliitikko, vapaaherra ja varatuomari. Hän toimi Ruotsalaisen kansanpuolueen kansanedustajana ja ministerinä sekä järjestyksessään kolmantena puheenjohtajana. Hän toimi puolueen puheenjohtajana vuosina 1934–1945 ja uudelleenvalittuna vuosina 1955–1956.
Hän oli sisäministerinä Sunilan II hallituksessa 1931–1932 sekä Rytin I ja II hallituksessa 1939–1941 ja puoli vuotta Rangellin hallituksessa 1941, salkuttomana ministerinä Cajanderin III hallituksessa parin kuukauden ajan ennen Talvisotaa.
Von Born erosi Rangellin hallituksesta, koska RKP:llä ja hänellä oli eri kanta Karjalan evakkoja koskevassa korvausmaakysymyksessä – RKP ei olisi halunnut suomenkielistä väestöä ruotsinkielisille alueille muuttamaan kielisuhteita.
Jatkosodan päättymisvaiheessa syksyllä 1944 hän toimi oikeusministerinä Hackzellin ja Castrénin hallituksissa. Hackzellin sairastuttua Moskovassa von Born toimi vt. pääministerinä Castrénin hallituksen nimittämiseen asti.
Hän oli vangittuna vuonna 1915 Pietarin Krestyn vankilassa yhdenvertaisuuslain vastustamisesta.
Ernst von Born on toistaiseksi ainoa kultaisen Axel Lille -mitalin saanut henkilö.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Ernst von Born Edustajamatrikkeli. Helsinki: Eduskunta.
| Edeltäjä: Eric von Rettig Ralf Törngren |
Ruotsalaisen kansanpuolueen puheenjohtaja 1934–1945 1955–1956 |
Seuraaja: Ralf Törngren Lars Erik Taxell |
