Yrjö Puhakka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Yrjö Wilhelm Puhakka (5. syyskuuta 1888 Juuka28. helmikuuta 1971 Helsinki) oli suomalainen poliitikko. Hän oli koulutukseltaan molempien oikeuksien tohtori, joka on vanha oikeustieteellinen tutkintonimi. Puhakka syntyi Juuassa ja kirjoitti ylioppilaaksi 1907. Hän toimi kokoomuksen kansanedustajana Viipurin läänin itäisestä vaalipiiristä vuonna 1927 sekä uudelleen vuosina 1929–1930.

Puhakka valittiin eduskunnan oikeusasiamieheksi 1. helmikuuta 1928, jolloin hän lakkasi olemasta kansanedustaja. Puhakka meni vuonna 1914 naimisiin Ester Amalia Oeschin kanssa. Sortavalan kaupunginvaltuuston jäsenenä toiminut Puhakka oli kaupungin pormestarin virassa vuosina 1918–1919. Yrjön poika Olli Puhakka oli suomalainen hävittäjälentäjä ja Mannerheim-ristin ritari.

Puhakka oli kahteen otteeseen ministerinä, ensin sisäasiainministerinä Kallion IV hallituksessa ja Kivimäen hallituksessa, sitten oikeusministerinä Törngrenin hallituksessa 169 päivän ajan vuonna 1954. Puhakka kuoli Helsingissä helmikuussa 1971, jolloin hän oli 82-vuotias.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä:
Ernst von Born
Suomen sisäasiainministeri
19321937
Seuraaja:
Urho Kekkonen
Edeltäjä:
Reino Kuuskoski
Suomen oikeusministeri
1954
Seuraaja:
Aarre Simonen
Tämä poliitikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.