Suomen 13. eduskuntavaalit järjestettiin 1.–2. heinäkuuta 1929. Presidentti Lauri Kristian Relander oli antanut määräyksen eduskunnan hajottamisesta ja uusien vaalien järjestämisestä. Aiheena ennenaikaisiin vaaleihin oli, että eduskunta oli hylännyt valtion virkamiesten ja toimenhaltijoiden palkkojen korotusta koskeneen lakiesityksen.[1] Yleismaailmallisen laman keskellä varsinkaan Maalaisliitto ja sosialidemokraatit eivät halunneet kuunnella virkamiesten valituksia, vaan kaatoivat Mantereen hallituksen esityksen asiasta.[2]
Vaalikamppailun keskittyminen virkamiesten palkkojen ympärille ei saanut suuria kansanjoukkoja liikkeelle, vaan äänestysaktiivisuus laski edellisten vaalien jo alhaisesta äänestysprosentista kaksi prosenttiyksikön kymmenystä ja jäi heikoimmaksi itsenäisen Suomen historiassa. Vaalien tulos oli kuitenkin sikäli mullistava, että se järkytti oikeistoa ja välillisesti laukaisi sen piirissä virinneitä ulkoparlamentaarisia pyrkimyksiä.[3]
Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun joku muu kuin SDP oli eduskunnan suurin puolue. Maalaisliitto sai toisen peräkkäisen suurvoittonsa ja nousi ensimmäistä kertaa eduskunnan suurimmaksi ryhmäksi. Lisäpaikkansa se sai lähinnä aiemmin Kokoomusta ja Edistyspuoluetta äänestäneiden maanviljelijöiden tuella. Maalaisliiton voiton taustalla nähtiin suuressa määrin maaseudulla vanhastaan vallinnut herraviha. Sosialidemokraatteja suuremman ääniosuuden saavutti kuitenkin vasta Maalaisliiton seuraaja Suomen Keskustavuoden 1991 vaaleissa.[3]