Aleksi Aaltonen
Sivulta puuttuu 
Aleksius (Aleksi) Aaltonen (5. heinäkuuta 1892 Somero – 22. helmikuuta 1956 Helsinki) oli sosiaalidemokraattinen poliitikko, SDP:n kansanedustaja, ministeri ja Kansaneläkelaitoksen johtaja vuosina 1945–1954.
Aaltonen harjoitti räätälin ammattia vuoteen 1916 asti, jonka jälkeen hän vaikutti sosiaalidemokraattisissa järjestöissä ja lehtien toimittajana. Aaltonen valittiin kansanedustajaksi Turun läänin eteläisestä vaalipiiristä vuosiksi 1929–1935. Hän toimi sosiaaliministerinä Hackzellin hallituksessa sekä salkuttomana ministerinä, ministerinä valtioneuvoston kansliassa, ministerinä valtiovarainministeriössä 30. heinäkuuta 1948 – 18. maaliskuuta 1949 ja sosiaaliministerinä 18. maaliskuuta 1949 – 17. maaliskuuta 1950 Fagerholmin I hallituksessa.
Puolueväen keskuudessa Aleksi Aaltosta kutsuttiin usein lempinimellä "Pussisen poika". Aaltonen vapautettiin valtakunnanoikeudessa 1953 syytteestä niin sanotussa salaputkijutussa.[1]
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Valtakunnanoikeuden tuomioita Elävä arkisto. Yle. Viitattu 27.4.2012.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Aleksi Aaltonen Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- Aleksi Aaltonen Suomen ministerit. Valtioneuvosto.
| Edeltäjä: K.-A. Fagerholm Tyyne Leivo-Larsson |
Suomen sosiaaliministeri 1943−1944 1949−1950 |
Seuraaja: K.-A. Fagerholm Ralf Törngren |
| Edeltäjä: K. H. Wiik |
Sosialidemokraattisen puolueen puoluesihteeri 1936–1944 |
Seuraaja: Unto Varjonen |
