Suomen presidentinvaali 1968
Sivulta puuttuu Suomen presidentinvaalin 1968 voitti ensimmäisellä äänestyskierroksella keskustan, SKDL:n, SDP:n, TPSL:n ja RKP:n vähemmistön asettama ehdokas, tasavallan presidentti Urho Kekkonen. Hänen vastaehdokkainaan olivat Kokoomuksen ehdokas, Kansallis-Osake-Pankin pääjohtaja Matti Virkkunen ja Suomen Maaseudun Puolueen puheenjohtaja, kansanedustaja ja tullineuvos Veikko Vennamo.
Eniten huomiota herättänyt piirre vaalien edellä oli Urho Kekkosta aiemmin kiivaasti vastustaneen SDP:n asettuminen näissä vaaleissa Kekkosen taakse. Taustalla oli SDP:n johdon vaihtuminen ja puolueen ns. kolmannen linjan voitto vuoden 1963 puoluekokouksessa.
Jo vaaliin valmistauduttaessa oli yleisenä käsityksenä, että alkava presidenttikausi tulisi olemaan Urho Kekkosen viimeinen. Tätä vahvisti Kekkosen vaalikampanjansa avaustilaisuudessa Helsingin Messuhallissa 8. joulukuuta 1967 pitämä puhe, jossa hän sanoi muun muassa: "Jos olen vuonna 1974 vielä kantaani lausumassa, niin ehdokkaaksi en halua enkä suostu. Tämä on hyvä tietää jo ajoissa, että puolueet ja naiset ja miehet voivat ottaa sen tulevassa toiminnassaan huomioon." [1] Lausunto herätti seuraavien vuosien aikana keskustelun Kekkosen seuraajasta, jollaisina mainittiin erityisesti pääministeri ja Suomen Pankin pääjohtaja Mauno Koivisto ja ulkoministeri, myöhempi pääministeri Ahti Karjalainen. Kekkosen lausuntoon jouduttiin palaamaan neljä vuotta myöhemmin, kun kysymys hänen virkakautensa jatkosta tuli ajankohtaiseksi.
Vaalien heikohkoksi jäänyt äänestysaktiivisuus vaikutti erityisesti vasemmistopuolueiden ja Liberaalisen kansanpuolueen äänimääriin; toisaalta siitä hyötyi Kokoomus, jonka kannatus kasvoi enemmän prosentuaalisesti kuin puolueen saaman äänimäärän perusteella. [2] Veikko Vennamon ja SMP:n menestys presidentinvaalissa ennakoi puolueen suurvoittoa vuoden 1970 eduskuntavaaleissa.
Sisällysluettelo |
Kampanjatunnukset[muokkaa]
- Urho Kekkonen − Valtiomies − Presidentti
- Matti Virkkunen: Maa tarvitsee presidentin
- Unohdetun kansan puolesta − Veikko Vennamo
Tulokset[muokkaa]
Valitsijamiesten vaalit[muokkaa]
Vaalit käytiin 15.–16. tammikuuta 1968.[3]
| äänioikeutetut | 2 920 635 | +205 752 | [3][4][5] |
|---|---|---|---|
| äänestäneet | 2 049 002 | −162 439 | [4][5] |
| äänestysaktiivisuus | 70,2 % | −11,3 | [3][4][5] |
| hylätyt äänet | 10 192 | +955 | [4] |
| vaaliliitto | puolue | valitsija- miehet |
äänet | |
|---|---|---|---|---|
| lukumäärä | osuus | |||
| Urho Kekkosen vaaliliitto | A+B+C+D+E+F | 183 | 1 152 700 | 56,54% |
| A Keskustapuolue | 65 | 421 197 | 20,66% | |
| B Suomen Kansan Demokraattinen Liitto | 56 | 345 609 | 16,95% | |
| C Suomen Sosialidemokraattinen Puolue | 55 | 315 068 | 15,46% | |
| D Työväen ja Pienviljelijäin Sosialidemokraattinen Liitto | 6 | 46 833 | 2,30% | |
| E puolueettomat | 1 | 21 425 | 1,05% | |
| F Ruotsalainen Kansanpuolue | 2 568 | 0,13% | ||
| Matti Virkkusen vaaliliitto | A+B | 60 | 438 801 | 21,52% |
| A Kansallinen Kokoomus | 58 | 432 014 | 21,19% | |
| B puolueettomat | 2 | 6 787 | 0,33% | |
| Veikko Vennamon vaaliliitto | Suomen Maaseudun Puolue ja puolueettomat | 33 | 231 282 | 11,35% |
| RKP:n vaaliliitto | A+B+C | 15 | 112 947 | 5,54% |
| A Kekkosen kannattajat | a+b | 9 | 68 378 | 3,35% |
| a Ruotsalainen Kansanpuolue | 9 | 64 468 | 3,16% | |
| b Åländsk Samling | 3 910 | 0,19% | ||
| B Virkkusen kannattajat | a+b | 6 | 43 892 | 2,15% |
| a Ruotsalainen Kansanpuolue | 6 | 43 787 | 2,15% | |
| b Itsenäisyyspuolue | 105 | 0,01% | ||
| C Vennamon kannattajat | 677 | 0,03% | ||
| LKP:n vaaliliitto | A+B | 9 | 102 831 | 5,04% |
| A Liberaalinen Kansanpuolue | 9 | 102 737 | 5,04% | |
| B puolueettomat | 94 | 0,00% | ||
| kirjoitetut listat | 31 | 0,00% | ||
| Yhteensä | 300 | 2 038 592 | 100% | |
| Lähde: Suomen virallinen tilasto[5] | ||||
Vaalipiireittäin[muokkaa]
| vaalipiiri | valitsijamiehet | äänestys- aktiivisuus |
|||
|---|---|---|---|---|---|
| Kekkonen | Virkkunen | Vennamo | yht. | ||
| Helsinki | 16 | 13 | 3 | 32 | 68,8 % |
| Uusimaa | 17 | 8 | 3 | 28 | 67,9 % |
| Turku et. | 16 | 6 | 2 | 24 | 70,0 % |
| Turku pohj. | 14 | 4 | 2 | 20 | 73,3 % |
| Ahvenanmaa | 1 | 1 | 27,1 % | ||
| Häme et. | 14 | 6 | 2 | 22 | 69,4 % |
| Häme pohj. | 11 | 6 | 1 | 18 | 72,3 % |
| Kymi | 16 | 5 | 2 | 23 | 68,7 % |
| Mikkeli | 11 | 2 | 2 | 15 | 65,5 % |
| Pohjois-Karjala | 8 | 2 | 3 | 13 | 67,7 % |
| Kuopio | 13 | 2 | 3 | 18 | 69,9 % |
| Keski-Suomi | 12 | 2 | 2 | 16 | 69,4 % |
| Vaasa | 20 | 6 | 3 | 29 | 73,2 % |
| Oulu | 21 | 3 | 3 | 27 | 73,8 % |
| Lappi | 11 | 1 | 2 | 14 | 75,3 % |
| kaikki | 201 | 66 | 33 | 300 | 70,2 % |
| Suomen virallinen tilasto[5] | |||||
Valitsijamiesten suorittama vaali[muokkaa]
| ehdokas | äänet | |
|---|---|---|
| Urho Kekkonen (Kesk.) | 201 | |
| Matti Virkkunen (Kok.) | 66 | |
| Veikko Vennamo (SMP) | 33 | |
| Lähde: Tasavallan presidentin kanslia[6] | ||
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Martti Häikiö: Presidentin valinta, s. 96. Porvoo: WSOY, 1993.
- ↑ Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1969, s. 140. Helsinki: Otava, 1968.
- ↑ a b c Tasavallan presidentin vaalit 1925–2006 (Oikeusministeriö)
- ↑ a b c d Valtiolliset ja kunnalliset vaalit 1950–2003 Tilastokeskus 2004
- ↑ a b c d e Suomen virallinen tilasto 29 A 30, s. 6–8.
- ↑ Presidentinvaalit 1919-2006 (Tasavallan presidentin kanslia)
