Suomen presidentinvaali 1968

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomen presidentinvaalin 1968 voitti ensimmäisellä äänestyskierroksella keskustan, SKDL:n, SDP:n, TPSL:n ja RKP:n vähemmistön asettama ehdokas, tasavallan presidentti Urho Kekkonen. Hänen vastaehdokkainaan olivat Kokoomuksen ehdokas, Kansallis-Osake-Pankin pääjohtaja Matti Virkkunen ja Suomen Maaseudun Puolueen puheenjohtaja, kansanedustaja ja tullineuvos Veikko Vennamo.

Eniten huomiota herättänyt piirre vaalien edellä oli Urho Kekkosta aiemmin kiivaasti vastustaneen ja vuoden 1962 eduskuntavaaleissa kannatuksensa aallonpohjan kokeneen SDP:n asettuminen näissä vaaleissa Kekkosen taakse. Taustalla oli SDP:n johdon vaihtuminen ja puolueen ns. kolmannen linjan voitto vuoden 1963 puoluekokouksessa. Vuoden 1966 eduskuntavaaleissa SDP oli noussut suurimmaksi puolueeksi, mistä seurasi sen tulo pääministeripuolueeksi. Rafael Paasion johtamalla vasemmiston ja keskustan yhteishallituksella oli myös Urho Kekkosen vankka tuki. SDP:n äänestäjien keskuudessa esiintyi kuitenkin edelleen tyytymättömyyttä, jopa suoranaista katkeruuttakin Kekkosta kohtaan tämän aikaisempien sisäpoliittisten otteiden vuoksi. SDP:n nuorten kannattajien taholla heräsi vuonna 1966 ajatus vasemmiston yhteisestä presidenttiehdokkaasta, mutta kansandemokraatit eivät innostuneet asiasta. [1]

Jo vaaliin valmistauduttaessa oli yleisenä käsityksenä, että alkava presidenttikausi tulisi olemaan Urho Kekkosen viimeinen. Tätä vahvisti Kekkosen vaalikampanjansa avaustilaisuudessa Helsingin Messuhallissa 8. joulukuuta 1967 pitämä puhe, jossa hän sanoi muun muassa: "Jos olen vuonna 1974 vielä kantaani lausumassa, niin ehdokkaaksi en halua enkä suostu. Tämä on hyvä tietää jo ajoissa, että puolueet ja naiset ja miehet voivat ottaa sen tulevassa toiminnassaan huomioon." [2] Lausunto herätti seuraavien vuosien aikana keskustelun Kekkosen seuraajasta, jollaisina mainittiin erityisesti pääministeri ja Suomen Pankin pääjohtaja Mauno Koivisto ja ulkoministeri, myöhempi pääministeri Ahti Karjalainen. Kekkosen lausuntoon jouduttiin palaamaan neljä vuotta myöhemmin, kun kysymys hänen virkakautensa jatkosta tuli ajankohtaiseksi.

Vaalin ehdokasasettelusta seurasi, että äänestyksessä oli tosiasiassa kysymys myös yleispolitiikasta, mistä aiheutui hallituspuolueille harmia ja tappiokin. Vaalin heikohkoksi jäänyt äänestysaktiivisuus vaikutti erityisesti vasemmistopuolueiden ja Liberaalisen kansanpuolueen äänimääriin; toisaalta siitä hyötyi Kokoomus, jonka kannatus kasvoi enemmän prosentuaalisesti kuin puolueen saaman äänimäärän perusteella. [3] Matti Virkkusen ja Veikko Vennamon menestys presidentinvaalissa tulkittiin äänestäjien ainakin osittaiseksi epäluottamukseksi noudatetulle hallituspolitiikalle ja se ennakoi SMP:n suurvoittoa ja myös kokoomuksen kannatuksen nousua vuoden 1970 eduskuntavaaleissa. [4]

Kampanjatunnukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Urho Kekkonen − Valtiomies − Presidentti
  • Matti Virkkunen: Maa tarvitsee presidentin
  • Unohdetun kansan puolesta − Veikko Vennamo

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valitsijamiesten vaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaalit käytiin 15.–16. tammikuuta 1968.[5]

äänioikeutetut 2 920 635 +205 752 [5][6][7]
äänestäneet 2 049 002 −162 439 [6][7]
äänestysaktiivisuus 70,2 % −11,3 [5][6][7]
hylätyt äänet 10 192 +955 [6]
vaaliliitto puolue valitsija-
miehet
äänet
lukumäärä osuus
Urho Kekkosen vaaliliitto A+B+C+D+E+F 183 1 152 700 56,54%
A Keskustapuolue 65 421 197 20,66%
B Suomen Kansan Demokraattinen Liitto 56 345 609 16,95%
C Suomen Sosialidemokraattinen Puolue 55 315 068 15,46%
D Työväen ja Pienviljelijäin Sosialidemokraattinen Liitto 6 46 833 2,30%
E puolueettomat 1 21 425 1,05%
F Ruotsalainen Kansanpuolue 2 568 0,13%
Matti Virkkusen vaaliliitto A+B 60 438 801 21,52%
A Kansallinen Kokoomus 58 432 014 21,19%
B puolueettomat 2 6 787 0,33%
Veikko Vennamon vaaliliitto Suomen Maaseudun Puolue ja puolueettomat 33 231 282 11,35%
RKP:n vaaliliitto A+B+C 15 112 947 5,54%
A Kekkosen kannattajat a+b 9 68 378 3,35%
a Ruotsalainen Kansanpuolue 9 64 468 3,16%
b Åländsk Samling 3 910 0,19%
B Virkkusen kannattajat a+b 6 43 892 2,15%
a Ruotsalainen Kansanpuolue 6 43 787 2,15%
b Itsenäisyyspuolue 105 0,01%
C Vennamon kannattajat 677 0,03%
LKP:n vaaliliitto A+B 9 102 831 5,04%
A Liberaalinen Kansanpuolue 9 102 737 5,04%
B puolueettomat 94 0,00%
kirjoitetut listat 31 0,00%
Yhteensä 300 2 038 592 100%
Lähde: Suomen virallinen tilasto[7]

Vaalipiireittäin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

vaalipiiri valitsijamiehet äänestys-
aktiivisuus
Kekkonen Virkkunen Vennamo yht.
Helsinki 16 13 3 32 68,8 %
Uusimaa 17 8 3 28 67,9 %
Turku et. 16 6 2 24 70,0 %
Turku pohj. 14 4 2 20 73,3 %
Ahvenanmaa 1 1 27,1 %
Häme et. 14 6 2 22 69,4 %
Häme pohj. 11 6 1 18 72,3 %
Kymi 16 5 2 23 68,7 %
Mikkeli 11 2 2 15 65,5 %
Pohjois-Karjala 8 2 3 13 67,7 %
Kuopio 13 2 3 18 69,9 %
Keski-Suomi 12 2 2 16 69,4 %
Vaasa 20 6 3 29 73,2 %
Oulu 21 3 3 27 73,8 %
Lappi 11 1 2 14 75,3 %
kaikki 201 66 33 300 70,2 %
Suomen virallinen tilasto[7]

Valitsijamiesten suorittama vaali[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ehdokas äänet
Urho Kekkonen (Kesk.) 201
Matti Virkkunen (Kok.) 66
Veikko Vennamo (SMP) 33
Lähde: Tasavallan presidentin kanslia[8]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lauri Sivonen: Presidentin tekemiset, s. 38–39. Helsinki: Kirjayhtymä, 1982.
  2. Martti Häikiö: Presidentin valinta, s. 96. Porvoo: WSOY, 1993.
  3. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1969, s. 140. Helsinki: Otava, 1968.
  4. Sivonen 1982, s. 40.
  5. a b c Tasavallan presidentin vaalit 1925–2006 (Oikeusministeriö)
  6. a b c d Valtiolliset ja kunnalliset vaalit 1950–2003 Tilastokeskus 2004
  7. a b c d e Suomen virallinen tilasto 29 A 30, s. 6–8.
  8. Presidentinvaalit 1919-2006 (Tasavallan presidentin kanslia)