Paavo Aitio
Wikipedia
Paavo Johannes Aitio (14. heinäkuuta 1918 Turku – 1. kesäkuuta 1989 Turku) oli suomalainen poliitikko, joka toimi Suomen Kansan Demokraattisen Liiton kansanedustajana (1951–1977), ministerinä kahdessa hallituksessa sekä Turun ja Porin läänin maaherrana (1977–1985).
Aitio toimi kulkulaitosten ja yleisten töiden ministerinä Koiviston I hallituksessa (22. maaliskuuta 1968 – 28. helmikuuta 1970), liikenneministerinä samassa hallituksessa (1. maaliskuuta 1970 – 14. toukokuuta 1970) sekä työvoimaministerinä Miettusen II hallituksessa (30. marraskuuta 1975 – 29. syyskuuta 1976). Miettusen II hallituksessa Aition poliittinen sihteeri oli Jorma Hentilä.
Aitio aloitti politikoinnin Suomen sosialidemokraattisen puolueen riveissä, mutta vuonna 1946 hän siirtyi kansandemokraatteihin ja liittyi Suomen kommunistiseen puolueeseen 1948. Hän nousi eduskuntaan vaaleissa 1951. 1960-luvulla Aitio oli SKDL:n suosituimpia poliitikkoja. Hän oli SKDL:n presidenttiehdokas vaaleissa 1962 ja sai vuoden 1968 valitsijamiesvaaleissa lähes 21 000 ääntä.[1]
Häntä otateltiin vuoden 1982 vaalien ehdokkaaksi, mutta hän kieltäytyi.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Kansanedustajat 1907–2000 matrikkeli Eduskunta.
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Veli-Pekka Leppänen: Kivääri vai äänestyslippu? (Edita 1999), 162–163.
Paavo Aitio (SKDL) | Urho Kekkonen (ML) | Rafael Paasio (SDP) | Emil Skog (TPSL)
