Suomen ruotsalainen kansanpuolue
| Svenska folkpartiet i Finland Suomen ruotsalainen kansanpuolue - Ruotsalainen kansanpuolue |
|
|---|---|
| Perustettu | 1906 |
| Johto | Carl Haglund (pj.) Anna-Maja Henriksson (vpj.) Päivi Storgård (vpj.) Ulla Achrén (vpj.) Johan Johansson (puoluesihteeri) |
| Ideologia |
Konservatismi ja liberalismi[1] Liberalismi ja sosiaaliliberalismi[2] |
| Toimisto | Simonkatu 8 A 00100 Helsinki |
| Äänenkannattaja | Medborgarbladet |
| Kansanedustajat | 9 / 200 (2011) |
| Eurokansanedustajat | 1 / 13 (2009) |
| Kunnanvaltuutetut | 511 / 10 412 (2008) |
| Kansainväliset jäsenyydet | Liberal International[3] ELDR |
| Naisjärjestö | Svenska Kvinnoförbundet |
| Nuorisojärjestö | Svensk Ungdom |
| Opiskelijajärjestö | Liberaalit Opiskelijat LSK |
| Kotisivu | rkp.fi |
Suomen ruotsalainen kansanpuolue (lyh. RKP, ruots. Svenska folkpartiet i Finland, lyh. SFP) on suomalainen puolue, joka edustaa pääasiassa maan ruotsinkielistä väestönosaa eli suomenruotsalaisia. RKP:n puheenjohtaja on Carl Haglund ja puoluesihteeri Johan Johansson.
RKP on porvarillinen puolue, jonka sisältä löytyy niin liberaali, konservatiivinen kuin agraarikin siipi. Muihin eduskuntapuolueisiin verrattuna RKP:n ohjelmassa kielikysymys saa suurta huomiota, sillä ruotsin kielen aseman säilyttäminen on monille suomenruotsalaisille keskeinen asia. Monissa muissa kysymyksissä puolue on hyvin hajanainen, koska sillä on äänestäjiä pohjalaisista maanviljelijöistä eteläsuomalaisiin liberaaleihin. Suomen ruotsalaisen kansanpuolueen edeltäjä oli 1880-luvun alusta vuoteen 1906 toiminut Ruotsalainen puolue.
RKP on saanut eduskuntavaaleissa sotien jälkeen kymmenkunta paikkaa, vuoden 2007 vaaleissa yhdeksän. Pienistä eduskuntapuoleista RKP on sikäli ainutlaatuinen, että se on päässyt usein hallitukseen. Se on ollut mukana enemmistössä Suomen itsenäisyyden ajan hallituksista, mukaan lukien kaikki hallitukset vuodesta 1975 lähtien. Puolueella voidaankin katsoa olevan erityisasema kaikkien poliittisten puolueiden joukossa.
RKP on Suomen ainoa alueellinen puolue.[1] Eduskuntavaaleihin 2007 RKP osallistui vain Helsingin, Uudenmaan, Vaasan ja Varsinais-Suomen vaalipiireissä. Ruotsalaiseen eduskuntaryhmään kuuluu perinteisesti myös Ahvenanmaan vaalipiirin edustaja, vaikka hän ei olekaan RKP:n kansanedustaja.
RKP:n nuorisojärjestö on Svensk Ungdom, opiskelijajärjestö Liberaalit Opiskelijat LSK ja naisjärjestö Svenska Kvinnoförbundet.
RKP:ssä oli vuonna 2002 puolueen oman ilmoituksen mukaan 34 063 jäsentä, joista miehiä oli 17 572 ja naisia 16 491.[4] Kauppalehden mukaan vuonna 2011 RKP:lla oli 28 000 jäsentä.[5]
RKP kannattaa markkinataloutta ja vapaata kilpailua. Veronalennukset lisäisivät sen mielestä ihmisten motivaatiota käydä töissä. Ulkopolitiikassa puolue on kannattanut perinteisesti pohjoismaista yhteistyötä.
Suomen väestöstä on ruotsinkielisiä 289 951 henkeä (5,4 %).[6] Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa RKP:n kannatus puolestaan oli 4,28 prosenttia.
Sisällysluettelo |
Historia [muokkaa]
1800-luvulla svekomanian poliittiseksi ilmentymäksi perustettiin Ruotsalainen puolue, joka oli (muiden ajan puolueiden tavoin) lähinnä parlamentaarikkojen ympärille muodostuva parlamentaarinen eliittipuolue.[1] Suomen muututtua demokratiaksi puolue vaihtoi nimensä Ruotsalaiseksi kansanpuolueeksi. Kun fennomania oli sivistyksellisesti radikaali, mutta poliittisesti konservatiivinen liike, perustui svekomania pääasiassa liberaalille arvopohjalle.[8] Valtaosa Liberaalisen puolueen jäsenistöstä siirtyi Ruotsalaiseen puolueeseen 1880-luvun aikana.[9]
Eduskuntauudistuksen jälkeen vuonna 1906 pidetyssä Ruotsalaisen puolueen puoluekokouksessa sen nimi muutettiin Svenska Folkpartietiksi. Puolueen tavoitteeksi asetettiin koko ruotsia puhuvan väestön kokoaminen yhteen yhteiskuntaluokkaan katsomatta ja sille hyväksyttiin ohjelma, jossa oli vain puolueen yhtenäisyyden kannalta oleelliset asiat. Tärkeämmäksi teemaksi nousi kielikysymys.[10]
RKP oli alkuvuosinaan konservatiivisin ja oikeistolaisin Suomen puolueista, mutta alkoi 1920-luvulta alkaen siirtyä poliittisen keskustaan. Aitosuomalaisuuden pelon vuoksi RKP oli pian valmis yhteistyöhön myös vasemmiston kanssa.
Sittemmin hyvin yhteistyöhaluisen linjan omaksuneena puolue on pienestä koostaan huolimatta ollut yhtäjaksoisesti mukana kaikissa Suomen hallituksissa vuodesta 1975. Kun virkamieshallitukset ja SDP:n yksinään muodostama Paasion II hallitus jätetään laskematta, on RKP ollut kaikissa kokoomushallituksissa jo vuodesta 1968. Kaikkiaan se on ollut mukana 49:ssä Suomen itsenäisyyden ajan 72:sta hallituksesta. [11] Ainoa RKP:tä edustanut Suomen pääministeri on ollut puolueen silloinen puheenjohtaja Ralf Törngren, joka johti puolen vuoden ajan Törngrenin hallitusta vuonna 1954.[12]
Puolue muutti nimensä Ruotsalaisesta kansanpuolueesta muotoon Suomen ruotsalainen kansanpuolue vuoden 2010 puoluekokouksessa, pitäen kuitenkin lyhenteen RKP.[13]
Politiikka [muokkaa]
| Vanhoja tunnuksia | ||
|---|---|---|
![]() |
||
| 1996 | 2000 | 2006 |
RKP on perinteisesti kannattanut vahvaa kaksikielisyyttä (Ahvenanmaata lukuun ottamatta), pohjoismaalaistyyppistä sosiaaliturvaa, ympäristöasioiden huomioon ottamista ja ruotsinkielisen vähemmistön oikeuksien takaamista ylipäätään. Europarlamentissa RKP kuuluu Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmään. Puolue on ollut EU-yhdentymisen kannattaja, mutta ei ole toistaiseksi ottanut kantaa NATO-jäsenyyteen.
Puolueelle ominaista on ruotsin aseman kielen korostamisen lisäksi arvoliberalismi tiettyjen kysymysten kohdalla. RKP esimerkiksi kannattaa homo- ja lesbopareille yhtä laajaa adoptio-oikeutta kuin heteropareille.[14] Tähän sisältyisi myös mahdollisuus ulkoiseen adoptioon. Homoparien sisäistä adoptio-oikeutta vastaan ei äänestänyt vuonna 2009 yksikään RKP:n kansanedustaja.[15] Kuitenkin viisi RKP:n kansanedustajaa asettui tukemaan Minna Sirnön ehdottamaa seksin yleistä ostokieltoa vuonna 2006. Kolme puolueen edustajaa äänesti myös seksin myynnin kieltämisen puolesta.[16]
Astrid Thors on arvostellut nuuskan myyntikieltoa,[17] ja myös RKP:n eduskuntaryhmä on ajanut nuuskan laillistamista.[18]
Puolueen edellinen puheenjohtaja Stefan Wallin on ilmoittanut RKP:n olevan perussuomalaisten vastavoima.[19]
Kevään 2011 hallitusneuvotteluissa puolue vastusti talousrikosten rangaistusten koventamista. Samoissa neuvotteluissa RKP esitti harmaan talouden torjuntaa pohtineen työryhmän muistiosta poistettavaksi mm. kohtia, joissa viranomaisten välistä tiedonsaantia olisi vaadittu parannettavaksi ja hallintorekisteröityjä tilejä hallinnoivia pankkeja olisi velvoitettu selvittämään sijoittajien henkilöllisyys. Helsingin Sanomat piti RKP:n toimia harmaan talouden kitkemisen vesittämisenä, vaikkakin puolue sanookin pitävän talousrikollisuuden torjuntaa tärkeänä. Muistiota kommentoinut harmaan talouden tutkija Markku Hirvosen mielestä RKP:n kannat johtuivat puolueen taustavaikuttajista, kuten suursijoittajista.[20][21]
Merkittäviä henkilöitä [muokkaa]
- Katso myös Luettelo RKP:n kansanedustajista
|
Nykyisiä poliitikkoja
|
Puolueen puheenjohtajat
|
Entisiä ministereitä |
Eduskuntaryhmän puheenjohtajat
- Vilhelm Rosenqvist (1907–1909)
- Karl Söderholm (1909–1914)
- Gösta Stenbäck (1914–1917)
- Karl Söderholm (1917)
- Ernst Estlander (1917–1924)
- Ragnar Furuhjelm (1924–1933)
- Ernst von Born (1933–1935)
- Ragnar Furuhjelm (1935–1944)
- Levi Jern (1944–1945)
- John Österholm (1945–1960)
- Sven Högström (1960–1964)
- Grels Teir (1964–1965)
- Kurt Nordfors (1965–1966)
- Grels Teir (1966–1968)
- Carl Olof Tallgren (1968–1970)
- Grels Teir (1970–1972)
- Carl Olof Tallgren (1972–1974)
- Henrik Westerlund (1974–1983)
- Ole Norrback (1983–1987)
- Elisabeth Rehn (1987–1990)
- Jörn Donner (1990–1991)
- Boris Renlund (1991–1995)
- Eva Biaudet (1995–1999)
- Ulla-Maj Wideroos (1999–2003)
- Christina Gestrin (2003–2004, 2004–2007)
- Ulla-Maj Wideroos (2007–2011)
- Mikaela Nylander (2011–)
RKP hallituksessa [muokkaa]
RKP:llä on kaksi ministeriä Kataisen hallituksessa.
Puoluesihteerit [muokkaa]
Ulla Achrén 2005 - 2010 Johan Johansson 2010-
Vaalimenestys [muokkaa]
Eduskuntavaalit
|
|
Kunnallisvaalit
|
Europarlamenttivaalit
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Presidentinvaalit
|
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Kirjallisuus [muokkaa]
- Svenska folkpartiet genom 100 år: 1906–2006 [Siv Sandberg, (red.)] (Schildt, 2007 ) ISBN 951-50-1631-2 (inb.)
Katso myös [muokkaa]
- Axel Lille -mitali (Axel Lille)
- Axel Olof Freudenthal -mitali (Axel Olof Freudenthal)
- Alma Skog -mitali (Alma Skog)
- Suomen vaalirahoituskohu
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b c Mickelsson, Rauli: Suomen puolueet - Historia, muutos ja nykypäivä. Vastapaino, 2007.
- ↑ Vaalit 2007 – Puolueen puheenvuoro yle.fi. Yleisradio. Viitattu 2.10.2010.
- ↑ Swedish People's Party (SFP) - Finland Liberal International. Viitattu 2.10.2010. (englanniksi)
- ↑ Hannula, Seppo: Muutosten maailma - Valtarakennelmat,valtio ja yksilö, s. 58. Helsinki: WSOY, 2005 (4-6.painos).
- ↑ http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=20110364985&ext=rss
- ↑ Suomen väestö 2008 27.3.2009. Tilastokeskus. Viitattu 2.10.2010.
- ↑ Mannen med flaggan Svenska centralarkivet. Viitattu 7.11.2011.
- ↑ Nygård, Toivo: Suomalaisuuden historian kiinnekohtia Finnica. 20.9.1999. Viitattu 2.10.2010.
- ↑ Kansalliskielten historiallinen, kulttuurinen ja sosiologinen tausta (Työryhmämuistio) 2000. Kielilakikomitea. Viitattu 31.8.2007.
- ↑ Pasi Saukkonen (toim.): Suomen poliittinen järjestelmä Osa 2 Poliittiset voimat 2.1 PUOLUEET Helsingin yliopisto. Viitattu 31.8.2007.
- ↑ Suomen hallitukset, joissa on ollut mukana puolue RKP Valtioneuvosto. Viitattu 6.11.2011.
- ↑ Hallitukset aikajärjestyksessä Valtioneuvosto. Viitattu 6.11.2011.
- ↑ Rkp muutti suomenkielistä nimeään HS.fi. 13.6.2010. Helsingin Sanomat. Viitattu 13.6.2010.
- ↑ Vuoristo, Pekka: Rkp haluaa homo- ja lesbopareille täydet adoptiomahdollisuudet HS.fi. 17.5.2009. Helsingin Sanomat. Viitattu 2.10.2010.
- ↑ Adoptiolakia vastaan äänestivät 15.5.2009. Iltalehti. Viitattu 2.10.2010.
- ↑ Rajattu seksin ostokielto enää sinettiä vailla mtv3.fi. 16.6.2006. MTV3. Viitattu 2.10.2010.
- ↑ Kaarto, Hanna: Thors toi "ystäville ja tuttaville" Ruotsista 10 purkkia nuuskaa HS.fi. 8.12.2008. Helsingin Sanomat. Viitattu 2.10.2010.
- ↑ Hautamäki, Jaakko: Rkp:n eduskuntaryhmä sallisi nuuskaamisen HS.fi. 19.2.2009. Helsingin Sanomat. Viitattu 2.10.2010.
- ↑ Vuoristo, Pekka: Wallin julisti rkp:n perussuomalaisten vastavoimaksi HS.fi. 16.5.2009. Helsingin Sanomat. Viitattu 2.10.2010.
- ↑ Kuparinen, Susanna; Hanska, Jari: Muistio: Kokoomus ja RKP jarruttavat harmaan talouden torjuntaa 23.6.2011.
- ↑ Pohjanpalo, Olli: Vuodettu muistio: Harmaan talouden torjunta vesittyy Helsingin Sanomat. Sanoma News. Viitattu 23.6.2011.
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Suomen ruotsalaisen kansanpuolueen kotisivut
- RKP:n ohjelmat (Pohtiva – poliittisten ohjelmien tietovaranto)
- Suomalaiset puolueet: Ruotsalainen kansanpuolue (ei rajattu)
- RKP:n vanhoja vaalijulisteita Svenska centralarkivet. Viitattu 7.11.2011.
Itsenäisyyspuolue | Kansallinen Kokoomus | Kommunistinen Työväenpuolue – Rauhan ja Sosialismin puolesta | Köyhien Asialla | Muutos 2011 | Perussuomalaiset | Piraattipuolue | Suomen Keskusta | Suomen Kommunistinen Puolue | Suomen Kristillisdemokraatit | Suomen ruotsalainen kansanpuolue | Suomen Sosialidemokraattinen Puolue | Suomen Työväenpuolue | Vapauspuolue (VP) – Suomen tulevaisuus | Vasemmistoliitto | Vihreä liitto
Sivulta puuttuu 