Tuomiojan hallitus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Tuomiojan hallitus oli 17. marraskuuta 19535. toukokuuta 1954 toiminut Sakari Tuomiojan johtama Suomen tasavallan 37. hallitus. Vaikka kyseessä olikin toimitusministeristö, monilla hallituksen jäsenillä oli vahvat kytkökset porvaripuolueisiin, myös pääministeri Tuomiojalla, jonka puolueella tosin ei ollut paikkoja eduskunnassa; hallitusta pidettiinkin "naamioituna porvarihallituksena".

Tuomiojan hallituksesta on sanottu, että siinä oli Suomen hallituksista talouselämä kaikista vankimmin edustettuna pääministeristä alkaen; Tuomioja oli Suomen Pankin pääjohtaja, ja ministerien joukossa oli muidenkin pankkien pääjohtajia sekä tärkeitä yritysjohtajia, muun muassa raskaan sarjan teollisuuspatruuna, vuorineuvos Erik Serlachius. Asiantuntemuksesta huolimatta suurin osa hallituksen jäsenistä oli ministereinä kokemattomia, ja huomiota herätti myös monien suhteellisen nuori ikä. Toisena maatalousministerinä toiminut Henrik Kullberg kuoli kesken hallituksen toimikauden joulukuussa 1953 ja hänen tilalleen tuli professori Nils Westermarck.

Tuomiojan hallituksen päätavoitteet liittyivät ennemminkin talous- kuin sisä- tai ulkopolitiikkaan. Kenties tärkein sisäpoliittinen päätös hallitukselta oli eduskuntavaalien aikaistaminen kesän sijasta järjestettäväksi jo maaliskuussa 1954. Pitkien hallitusneuvottelujen jälkeen hallituksen muodostajaksi päätyi lopulta Tuomiojan hallituksen ulkoministeri, RKP:n Ralf Törngren.

Tuomiojan hallitus sai lyhytikäisyydestään huolimatta suomalaisten keskuudessa hyvän jälkimaineen siitä syystä, että taloustilanne oli sen toimikaudella kypsynyt valmiiksi vuonna 1939 alkaneen kahvin ja siten kaiken elintarvikkeiden säännöstelyn lopulliseen purkamiseen, mikä toteutui maaliskuun alussa 1954.

Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[1]

Ministeri Tehtävissä Puolue
Pääministeri
Sakari Tuomioja

17.11.1953 – 5.5.1954

VL
Ulkoasianministeri
Ralf Törngren

17.11.1953 – 5.5.1954

RKP
II ulkoasiainministeri
Teuvo Aura

17.11.1953 – 5.5.1954

amm.
Oikeusministeri
Reino Kuuskoski

17.11.1953 – 5.5.1954

amm.
Sisäasiainministeri
Heikki Kannisto

17.11.1953 – 5.5.1954

SK
Puolustusministeri
Päiviö Hetemäki

17.11.1953 – 5.5.1954

Kokoomus
Valtiovarainministeri
Tuure Junnila

17.11.1953 – 5.5.1954

Kokoomus
II valtiovarainministeri
Esa Kaitila

17.11.1953 – 5.5.1954

SK
Opetusministeri
Arvo Salminen

17.11.1953 – 5.5.1954

Kokoomus
Maatalousministeri
K. T. Jutila

17.11.1953 – 5.5.1954

amm.
II maatalousministeri
Henrik Kullberg
Nils Christian Westermarck

17.11.1953 – 4.12.1953
18.12.1953 – 5.5.1954

RKP
RKP
Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri
Erik Serlachius

17.11.1953 – 5.5.1954

amm.
II kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri
Aulis Junttila

17.11.1953 – 5.5.1954

amm.
Kauppa- ja teollisuusministeri
Teuvo Aura

17.11.1953 – 5.5.1954

amm.
II Kauppa- ja teollisuusministeri
T. A. Wiherheimo

17.11.1953 – 5.5.1954

Kokoomus
Sosiaaliministeri
Esa Kaitila

17.11.1953 – 5.5.1954

SK
Ministeri sosiaaliministeriössä
Päiviö Hetemäki
Irma Karvikko

17.11.1953 – 5.5.1954
17.11.1953 – 5.5.1954

Kokoomus
SK


Suomi Edeltäjä:
Kekkosen IV hallitus
Suomen hallitus
17. marraskuuta 19535. toukokuuta 1954.
Seuraaja:
Törngrenin hallitus

Lähdeviitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tuomiojan hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 24.5.2010.