Egalitarismi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Osa politiikan artikkelisarjaa
Sosialismi
Käsitteet

Internationaali
Luokkataistelu
Proletariaatti
Reaalisosialismi
Sosialistinen realismi
Työväenliike

Suuntaukset

Afrikkalainen sosialismi
Arabisosialismi
Anarkososialismi
Demokraattinen sosialismi
Islamilainen sosialismi
Kristillinen sosialismi
Kommunismi
Markkinasosialismi
Marxilaisuus
Sosiaalidemokratia
Utopistinen sosialismi
Valtiososialismi
Vasemmistososialismi

Järjestöt

Sosialistinen internationaali
DNML · IUSY

Katso myös

Ammattiliitto · Egalitarismi
Hyvinvointivaltio
Kansallissosialismi
Klassinen utilitarismi
Sosialismin historia
Sosialismin kritiikki
Sosialistinen talous

Sosialismi Suomessa

SDP · Vasemmistoliitto
Otto Wille Kuusinen
Hertta Kuusinen
Väinö Tanner

 n  k  m 

Egalitarismi (peräisin ranskan sanasta égal, tarkoittaen tasa-arvoista), joskus myös ekvalismi, on näkemys, jonka mukaan tasa-arvon tulisi vallita tietyssä ryhmässä tietyin tavoin. Erilaisia egalitaristisia näkemyksiä voidaan ymmärtää parhaiten tutkimalla, keiden kaikkien tulisi olla tasa-arvoisia ja missä suhteissa.

Yleisiä egalitarismin lajeja ovat taloudellinen, moraalinen, juridinen, demokraattinen, poliittinen, sukupuolellinen ja mahdollisuuksellinen egalitarismi. Taloudellisen egalitarismin mukaan tulonjako pitäisi tasapuolistaa, jotta kaikki omistaisivat yhtä paljon. Juridisen egalitarismin mukaan lain tulisi kohdella samalla tavoin kaikkia ihmisiä. Moraalisen egalitarismin mukaan kaikkien ihmisten ihmisarvo on yhtäläinen. Demokraattisen egalitarismin mukaan jokaisen ihmisen äänen pitäisi kuulua yhtä hyvin poliittisissa asioissa. Poliittisen egalitarismin mukaan poliittista valtaa tulisi käyttää tasaveroisesti kansalaisia kohtaan. Mahdollisuudellisen egalitarismin mukaan kaikilla tulisi olla yhtäläiset mahdollisuudet taloudelliseen toimintaan. Syväekologiassa biosfäärinen egalitarismi viittaa kaikkien lajien oikeuteen olla olemassa.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Lopputulosten tasa-arvo

Taloudellisella egalitarismilla tarkoitetaan usein "lopputulosten tasa-arvoa" eikä mahdollisuuksien tasa-arvoa. Vastaavasti sukupuolellisella egalitarismilla tarkoitetaan joskus lopputulosten tasa-arvoa.

Tasa-arvotutkija Henry Laasasen mukaan Suomessa vaaditaan naisille lopputulosten "tasa-arvoa" miehiin nähden muttei miehille naisiin nähden. Naisille vaaditaan mm. kiintiöillä parannuksia asioissa, joissa heillä on miehiä heikompi tilanne, mutta vastaavasti ei vaadita miehille yhtä hyvää lopputulosta asioissa, joissa heillä on huonompi tilanne[1], esimerkiksi

  • aliedustus yliopistoissa
  • lyhyempi elinikä
  • vähemmän lasten huoltajuuksia
  • tasa-arvoyksikössä ei ole yhtään miestä
  • terveydenhuollon resurssit kohdistetaan enimmäkseen naisiin
  • varusmiespalvelus on miehille pakollinen.

Tämä tasa-arvopuheen kaksoisstandardi vihjaa, että naisten ongelmat olisivat yhteiskunnan aiheuttamia mutta miesten ongelmat heidän oma vikansa. Laasanen vaatii, että tämän sijaan molempiin tulee soveltaa samoja standardeja: jos naisilla on oikeus samaan lopputulokseen, niin tulee olla miehilläkin. [1]

[muokkaa] Viitteet

  1. a b Yhteiskunta syrjii miehiä, Helsingin Sanomat 17.5.2010, s. C5

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Aiheesta muualla

  • Arneson, Richard: Egalitarianism The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruudet
Muuttujat
Toiminnot
Valikko
Osallistuminen
Tulosta tai vie
Työkalut
Muilla kielillä