John Stuart Mill

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
John Stuart Mill.

John Stuart Mill (20. toukokuuta 1806 Pentonville8. toukokuuta 1873 Avignon) oli englantilainen filosofi ja taloustieteilijä, joka tunnetaan parhaiten utilitaristisen moraaliteorian kehittäjänä, taloustieteilijänä ja loogikkona, sekä yhtenä varhaisista feministeistä.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

John Stuart Millin isä James Mill (1773–1836) oli Jeremy Benthamin ja David Ricardon ystävä ja skottilaisen valistuksen hengessä kasvanut mies. John Stuart Millillä ei ollut akateemista eikä muuta tutkintoa, vaan yksityisopettajat kouluttivat hänet varakkaiden vanhempien tuella. Mill oli laajasti sivistynyt ja kielitaitoinen: hän osasi englantia, ranskaa (Mill kirjoitti osan tuotannostaan ranskaksi), saksaa, latinaa ja kreikkaa.

Mill työskenteli 35 vuoden ajan Englannin Itä-Intian kauppakomppanian palveluksessa ja toimi parlamentin sitoutumattomana liberaalina jäsenenä 1865–1868. Toimiessaan parlamentissa Mill ehdotti äänioikeuden myöntämistä naisille samoin perustein kuin miehillekin, tosin äänioikeudella tuli olla tarkat ehdot, jotta parhaimmisto valikoituisi parlamenttiin (Considerations on Representative Government, 1861). Aloite hävisi parlamentissa äänin 196–73. Mill toimi The Westminster Review -lehden päätoimittajana ja omistajana 1836–1840.

John Stuart Millin puoliso oli Harriet Taylor (1807–1858). Mill ja Taylor tapasivat vuonna 1830 Harriet Taylorin ollessa naimisissa John Taylorin kanssa. John Taylor kuoli 1849. Mill ja Harriet Taylor solmivat avioliiton 1851. Harriet Taylor kuoli tuberkuloosiin 1858. Mill kuoli Ranskassa Avignonissa 1873. Tytärpuoli Helen Taylor toimitti julkisuuteen eräitä Millin kesken jääneitä teoksia.

Ajattelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

John Stuart Mill vanhana.

Historiankirjoihin Mill on jäänyt ennen kaikkea yhteiskunnallisena ajattelijana, joka vaati muun muassa valistuksen ajan ihanteita, yksilönvapautta ja ihmisten arviointia vain heidän ansioidensa pohjalta. Mill tunnetaan parhaiten utilitaristisen moraaliteorian kehittäjänä kummisetänsä Jeremy Benthamin ajatusten pohjalta. Eläessään hänet tunnettiin myös eräänä aikansa vaikutusvaltaisimmista taloustieteilijöistä. Myös hänen logiikkaa koskeva teoksensa A System of Logic oli aikanaan erittäin tunnettu teos.

Teoksessaan Principles of Political Economy (1848) Mill otti laissez-faire -myönteisen kannan, mutta katsoi toisaalta markkinoiden usein epäonnistuvan täydellisen hyödyn saavuttamisessa. Niinpä teoksessa on lueteltu joukko tilanteita, joissa valtion väliintulo on mahdollinen. Utilitarismissa (1861) Mill uudisti benthamilaisuutta ja erotti toisistaan korkeammat ja alemmat halut ja mielihyvän. Teoksessa on tunnettu lause: ”On parempi olla tyytymätön ihminen kuin tyytyväinen sika, ja on parempi olla tyytymätön Sokrates kuin tyytyväinen typerys.” Teoksessaan Vapaudesta (1859) Mill esitti vapauden puolustuksen utilitarismin, ei luonnonoikeuden perusteella. Teoksen kantava ajatus on ennakkosensuurin vastustaminen. Totuus nähdään prosessina, joka toteutuu asettamalla tietoisesti vastakkain erilaisia ja tarvittaessa vastakkaisia väittämiä. Teoksessaan Naisen asema (The Subjection of Women, 1869)[1][2] Mill arvosteli naisten alistettua asemaa Britanniassa ja vaati naisille äänioikeutta (kuten jo Benthamkin).

Mill ja liberalismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Milliä on pidetty klassisen liberalismin perinteen ajattelijoista yhtenä vasemmistolaisimmista tai ei enää klassisen liberalismin vaan sosiaaliliberalismin yhtenä ensimmäisistä edustajista. 1830-luvulla hän etääntyi klassisesta liberalismista muttei luopunut yksilökeskeisyydestä.

Postuumissa teoksessa Chapters on Socialism (1879) Mill tuki osuustoimintaliikettä ja hyväksyi valtiolliset yritykset edellyttäen, että niillä ei ole monopolia, vaan ne kilpailevat yksityisten yritysten kanssa. Toisaalta J. C. Reesin tutkimuksen mukaan teos ei ole Millin kirjoittama (Mill and his early critics, Leicester, 1956). Lisäksi Millille sosialismi tarkoitti yksilöiden yhteistyötä yhteisten päämäärien eteen (vastakohtana itsekäs egoismi), ei pakollista yhteisomistusta kuten myöhemmin. Hänen mukaansa ne sosialistit, jotka kannattavat valtion väliintuloa, eivät ymmärrä sen siveellistä puolta. Mill oli individualisti, jolle yhteisöillä ei ollut itseisarvoa.

Millin kuulumisesta klassisen liberalismin ajattelijoihin on kiistelty. Hän hyväksyi liberalismin perusperiaatteista esimerkiksi pakkovallan vastustamisen, uhrittomien rikosten turhuuden ja valtiovallan roolin rajoittamisen tarpeellisuuden:

»Olisimme iloisia nähdessämme ihmisiä pakotettavan oikeudenmukaisuuteen ja heitä rangaistavan epäoikeudenmukaisuudesta jopa pienimmissä yksityiskohdissa, ellemme perustellusti pelkäisi luovuttaa esivallalle niin rajoittamatonta valtaa yksilöihin.[3]»

Toisaalta Millin ajattelu ei taivu yksityisen eduntavoittelun ja kilpailun ehdottomaksi puolustukseksi. Hän oli sitä mieltä, että ”ihmiskunnan tulevaisuuden suurin vaara on kaupallisen hengen rajoittamaton vaikutus”, ja totesi seuraavasti:

»Minun täytyy tunnustaa, että en ole ihastunut niiden ihmisten elämänideaaliin, joiden mielestä ihmislajin normaali tila on taistelua selviytymisestä; joiden mielestä yhteiskuntaelämän vallitseva muoto, siis toisten ihmisten polkeminen, murskaaminen, tuuppiminen ja astuminen toisten varpaille, olisi ihmislajin toivottavin kohtalo tai ainakin jotakin muuta kuin erään teollisen kehitysvaiheen epämiellyttävä seuraus.[4]»

Lainauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

»Kieltäytyminen kuuntelemasta jotain mielipidettä sen tähden, että on vakuuttunut sen virheellisyydestä, on yhtä kuin otaksuminen, että oma varmuus on sama kuin ehdoton varmuus. Kaikki keskustelun vaientaminen on oman erehtymättömyyden otaksumista.»

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • A System of Logic (”Logiikan järjestelmä”, 1843)
  • Essays on Some Unsettled Questions of Political Economy (1844)
  • Principles of Political Economy (1848)
  • Vapaudesta (On Liberty, 1859)
  • Utilitarismi (Utilitarianism, 1861)
  • Considerations on Representative Government (1861)
  • Examinations of Sir William Hamilton's Philosophy (1865)
  • Auguste Comte and Positivism (1865)
  • Naisen asema (The Subjection of Women, 1869)
  • Autobiography (1873)
  • Three Essays on Religion (1874)
  • Chapters on Socialism (1879)

Millin teoksista on julkaistu 33-osainen kootut teokset -laitos Collected Works of John Stuart Mill (Toronto University Press 1981–94).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Saastamoinen, Kari: John Stuart Mill Klassikkogalleria. Feministisiä ajattelijoita 1600-1950 -luvuilta. Helsingin yliopisto. Sukupuolentutkimuksen oppiaine.
  2. Korppi-Tommola, Aura: Naisten vaatimukset Edu.fi.
  3. Mill, J. S.: Utilitarismi, s. 74.
  4. Sitaatti ja suomennos teoksessa: Saastamoinen, Kari: Eurooppalainen liberalismi, 1998.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vapaudesta. (On liberty, 1859.) Englanninkielisen alkuteoksen kansanpainoksesta suomentanut Niilo Liakka. Kieliasun tarkistanut ja osittain ajanmukaistanut Reima T. A. Luoto. Ilmestynyt aiemmin 1891 Otavan kustantamana. Studia liberalia 1. Helsinki: Librum, 1982. ISBN 951-862-000-8.
  • Utilitarismi. (Utilitarianism, 1861.) Suomentaneet Kari Saastamoinen, Seppo Sajama ja Marko Järvenpää. Huomautuksia Benthamin filosofiasta. (Remarks on Bentham’s philosophy, 1833.) Suomentanut Kari Saastamoinen. 2. painos 2004. Helsinki: Gaudeamus, 2000. ISBN 951-662-791-9.
  • Naisen asema. (The subjection of women, 1869.) Englanninkielisestä alkuteoksesta suomentanut Lyyli Vihervaara. Kieliasun tarkistanut ja osittain ajanmukaistanut Reima T. A. Luoto. Ilmestynyt aiemmin 1910 WSOY:n kustantamana. Studia liberalia 2 (2. painos 1983. Näköispainos: Helsinki: Kirja kerrallaan, 2004). Helsinki: Librum, 1981. ISBN 951-862-001-6.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Artikkeleita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]