Ludwig Wittgenstein

Wikipedia

Ludwig Josef Johann Wittgenstein (s. 26. huhtikuuta 1889, Wien, Itävalta – 29. huhtikuuta 1951, Cambridge, Englanti) oli itävaltalais-englantilainen filosofi, joka vaikutti 1900-luvun alkupuolella loogiseen empirismiin ja analyyttisen filosofian syntyyn.

Wittgensteinin tuotanto jaetaan usein varhaiseen ja myöhäiseen kauteen. Vaikka hänen ajattelunsa muuttui ajan mittaan radikaalistikin, muutamat tutkijat ovat myös painottaneet hänen teostensa olennaisia jatkuvuuksia.

Sisällysluettelo

1 Elämä ja filosofia
2 Kirjallisuutta suomeksi
- 2.1 Suomennettuja teoksia
- 2.2 Muuta kirjallisuutta
3 Lähteet
4 Aiheesta muualla

[muokkaa] Elämä ja filosofia

[muokkaa] Lapsuus ja nuoruus

Ludwig Wittgenstein ja Adolf Hitler Linz Realschulen koulukuvassa vuodelta 1904.

Wittgenstein syntyi hyvin sivistyneeseen ja musikaaliseen perheeseen. Hän oli kotiopetuksessa vuoteen 1903, jonka jälkeen hän aloitti kolmivuotisen, teknisiin aineisiin erikoistuneen reaalikoulun Linzissä. Adolf Hitler oli koulussa opiskelijana Wittgensteinin kanssa samanaikaisesti, kun he olivat 14- ja 15-vuotiaita. On kiistanalaista, tunsivatko Hitler ja Wittgenstein toisiaan tai muistivatko he myöhemmin toisiaan.

Vuonna 1906 Wittgenstein siirtyi opiskelemaan tekniikkaa Berliinin teknilliseen korkeakouluun, jossa hän kiinnostui ilmailusta. Vuonna 1908 hän muutti Manchesteriin tekemään tekniikan tohtorintutkintoaan. Opiskellessaan Manchesterissa hän kiinnostui matematiikan perusteista, koska hän tarvitsi matematiikkaa propellien suunnittelussa. Näin hän tapasi Gottlob Fregen, modernin logiikan perustajan ja näytti tälle erästä logiikka-aiheista kirjoitelmaansa. Tekstin luettuaan Frege ehdotti, että Wittgenstein voisi lähteä Cambridgen yliopistoon opiskelemaan logiikkaa Bertrand Russellin johdolla. Wittgenstein siirtyi Cambridgeen, teki pian suuren vaikutuksen Russelliin ja G. E. Mooreen ja alkoi työskennellä logiikan ja matemaattisen logiikan perusteiden parissa. Russell huomasi välittömästi Wittgensteinin kyvykkyyden ja jätti logiikan perusteita koskevien ongelmien pohtimisen hänelle.

[muokkaa] Varhaiskausi

Toisin kuin Russell, Wittgenstein ilmoittautui välittömästi vapaaehtoiseksi ensimmäiseen maailmansotaan Itävalta-Unkarin armeijaan. Sodan aikana hän kirjoitti tärkeimmän teoksensa Tractatus logico-philosophicuksen eli Loogis-filosofisen tutkielman. Teos pohjaa käsitykseen kielestä, jonka mukaan mielekkäät lauseet ovat maailman asiantilojen kuvia. Lauseet sanovat aina maailman olioiden olevan tavalla tai toisella, ja maailma voi joko vastata lausetta tai ei. Tractatus pohtii tämän kielen ja maailman välisen yhteyden edellytyksiä logiikan näkökulmasta.

Wittgensteinin muistiinpanoja vuodelta 1914.

Tämä käsitys lauseiden luonteesta sulkee selvästi esimerkiksi etiikkaa tai estetiikkaa koskevat pohdinnat, kenties filosofian yleisemminkin, kielenkäytön ulkopuolelle, sillä niissä ei selvästikään ole kyse maailmassa olevien olioiden tilasta. Wittgenstein kuitenkin sanoo, että näitä asioita voi "näyttää" (zeigen) kielen pohjalta, vaikka niitä ei varsinaisesti voikaan "sanoa" (sagen). Esimerkiksi olioiden olemassaolosta ei voi muodostaa väitelauseita, mutta näistä olioista puhuminen kuitenkin viittaa niiden olemassaoloon.

Saatuaan Tractatuksen valmiiksi Wittgenstein uskoi ratkaisseensa kaikki oleelliset filosofiset kysymykset. Hän päätti jättää filosofian ja ryhtyi opettajaksi Itävallan maaseudulle, pieneen Trattenbachin kylään. Samaan aikaan Tractatus alkoi herättää kiinnostusta ja nk. Wienin piirin jäsenet olivat siitä erityisen innostuneita. Wienin piiri koostui joukosta filosofeja, joiden mielestä filosofian tulisi olla luonteeltaan luonnontieteitä muistuttavaa ja sen tärkeimpänä apuvälineenä olisi käytettävä modernia logiikkaa. Wienin piiriläiset kokivat etenkin Tractatuksen tieteeseen hyvin sopivan puolen väitelauseiden mielekkyyden rajoista ja suhteesta käyttökelpoisiksi. Vaikka Tractatus ja looginen empirismi yhdessä muodostivat perustan analyyttiselle filosofialle, Wittgenstein suhtautui hyvin skeptisesti Wienin piirin toimintaan. Hänestä loogiset empiristit olivat enemmänkin jonkinlaisia tieteisuskovaisia kuin vakavasti otettavia filosofeja.

[muokkaa] Myöhäiskausi

Wittgensteinin hautakivi Cambridgessa

Lyhyehkön opettajanuransa jälkeen Wittgenstein päätyi tutkimaan Tractatusta uudelleen. Hän huomasi tehneensä useita vakavia virheitä ja palasi jälleen filosofian pariin. Wittgensteinin myöhäisemmältä kaudelta on jäänyt jälkipolville paljon muistiinpanoja ja luentomateriaalia sekä muutama vasta paljon myöhemmin julkaistu kirja. Tärkein myöhäiskauden teos on Filosofisia tutkimuksia, jossa hän esittelee selkeästi vallitsevat pääajatuksensa. Filosofisissa tutkimuksissa, joka on koottu kirjaksi Wittgensteinin kuoleman jälkeen, esitetään mm. paljon puhuttu yksityisen kielen argumentti, ja siinä käsitellään säännön seuraamisen ongelmaa.

Wittgenstein huomasi, että hänen kielen kuvateoriansa ei ole riittävä kielen luonnetta tutkittaessa, koska kielen tehtävä maailman kuvaajana on vain yksi sen käyttötarkoituksista ja on olemassa myös lukuisia muita käyttötapoja, joita hän kutsui kielipeleiksi. Esimerkiksi rukoilulla, anteeksi pyytämisellä, kiroilulla, tieteellisillä väittämillä ja muilla kielen käyttötavoilla on omat kielipelinsä. Vastaavasti esimerkiksi lääkäreillä, ralliautoilijoilla, katolilaisilla sekä luterilaisilla ja muilla kielen käyttäjillä on omat kielipelinsä. Kielipelit voivat olla toisilleen läheistä tai kaukaista sukua. Lääkärit ja ralliautoilijat puhuvat enemmän eri tavalla kuin katolilaiset ja luterilaiset kristityt. Analogia on sama kuin pesäpallolla ja baseballilla verrattuna pesäpalloon ja nyrkkeilyyn.

Wittgenstein säilytti edelleen näkemyksensä siitä, että filosofiset ongelmat johtuivat kielen väärinkäytöstä, mutta nyt hänen mukaansa kielen väärinkäyttöä on kahden tai useamman kielipelin sekoittaminen, muunlaista kielen väärinkäyttöä ei ole. Esimerkiksi kysymys ”Onko enemmän identtinen kuin epätosi vai maksalaatikko?” saattaisi olla aivan pätevä jossain kielipelissä, vaikkei sellaista tällä hetkellä tunnetakaan. On kuitenkin vaikeaa, jos ei inhimillisesti mahdotonta, kuvitella sellaista aktuaalista tilannetta, yleisemmin elämänmuotoa, jossa tämänkaltaisilla ilmaisuilla olisi varsinainen merkitys. Voidaan toki kehittää sketsi tai ajatella tosielämän tilanne, jonka komiikka perustuisi vastaavanlaisille epäkieliopillisille puheakteille. Wittgensteinin mukaan olisikin mahdollista, jopa toivottavaa, kirjoittaa filosofinen teos vitsien muotoon. Hämäräksi kuitenkin jää, millainen huumori edustaisi erityisesti filosofisesti arvokasta tyyppiä. Joka tapauksessa Wittgenstein kiteyttää näkemyksensä kielen hermeneuttisesta, edeltä loogisesti rajaamattomasta luonteesta viittamalla radikaaliin "toiseuteen": hänen mukaansa emme ymmärtäisi leijonia vaikka ne osaisivat puhua. Mutta jälleen pitää kysyä - emmekö Wittgensteinin mukaan todellakaan ymmärrä edes simpansseja, geneettisiä lähisukulaisiamme - ja ne meitä: eivätkö tietyt harjaannutetut ihmisapinat olekin oppineet inhimillisen, symbolisen, kielen alkeita ja näin kurottaneet käsitteellisen ymmärryksen raja-alueille samalla kun ihminen on oppinut jotain perustavaa simpanssin "kielestä", simpanssiudesta. Kognitiivinen tai kulttuurinen sulkeuma ei ehkä olekaan niin hermeettinen ja hermeneuttinen kuin Wittgenstein - tai esimerkiksi Thomas Nagel - tahtoo ymmärtää.

Wittgensteinin kielipeliajatus on vaikuttanut uskonnonfilosofiseen keskusteluun ja fideismin syntyyn, vaikka Wittgenstein itse ei ole kovin eksplisiittisesti tarkastellut uskonnollista kieltä yhdessäkään pääteoksistaan. Myös looginen panteismi pohjaa Wittgenstein tiukkaan logiikkaan. Hän näytti olevan samaa mieltä positivistien kanssa todetessaan, että ” mitä emme voi tietää, siitä emme voi puhua”. Vaikka hänen totesi, että metafyysisiä ideoita ei voida alistaa loogiseen analyysiin, silti oli mahdollista uskoa niihin^[1]. Usein Wittgenstein luokitellaan uskonnollisesti lähinnä mystikoksi.

[muokkaa] Kirjallisuutta suomeksi

[muokkaa] Suomennettuja teoksia

Tractatus logico-philosophicus eli Loogis-filosofinen tutkielma. Suomentanut Heikki Nyman. WSOY, Helsinki 1971. (5. painos 1997.) [Tractatus Logico-Philosophicus, 1921.] ISBN 951-0-12171-1
Keskusteluja Freudista. [1942–46.] Toimittanut Rush Rhees. Suomentanut Heikki Nyman. – Parnasso 2/1974 (24. vsk.), s. 85–93.
Varmuudesta. (Alkuteos: Über Gewißheit, 1969.) 2. painos (1. painos: Taskutieto, 124. WSOY, Helsinki 1975). Suomentanut Heikki Nyman. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1999. ISBN 951-0-23922-4.
Muistikirjoja 1914–1916. Julkaisseet G. H. von Wright ja G. E. M. Anscombe. Suomentanut Heikki Nyman. Taskutieto, 135. WSOY, Helsinki. ISBN 951-0-07883-2
Zettel – filosofisia katkelmia. Julkaisseet G. H. von Wright ja G. E. M. Anscombe. Suomentanut Heikki Nyman. Taskutieto, 140. WSOY, Helsinki 1978. [Zettel, 1967.] ISBN 951-0-08289-9
Yleisiä huomautuksia. Toimittaneet G. H. von Wright ja Heikki Nyman. Suomentanut Heikki Nyman. Taskutieto, 148. WSOY, Helsinki 1979. [Vermischte Bemerkungen, 1979.] ISBN 951-0-08812-9
Sininen ja Ruskea kirja. Filosofisten tutkimusten esitutkimuksia (1933–1935). Suomentanut Heikki Nyman. Taskutieto, 150. WSOY, Helsinki 1980. ISBN 951-0-09603-2
Filosofisia tutkimuksia. Suomentanut Heikki Nyman. Taskutieto, 155. WSOY, Helsinki 1981 . [Philosophische Untersuchungen, 1953.] ISBN 951-0-10205-9
Luentoja estetiikasta. Suomentanut Heikki Nyman. – Parnasso 7 & 8/1981 (31. vsk.), s. 425–438 & 475–490.
Huomautuksia väreistä. Suomentanut Heikki Nyman. Taskutieto, 157. WSOY, Helsinki 1982. [Bemerkungen über die Farben, 1977.] ISBN 951-0-11065-5
Filosofisia huomautuksia (1930). Julkaissut Rhus Rees. Suomentanut Heikki Nyman. Taskutieto, 155. WSOY, Helsinki 1983. ISBN 951-0-11718-8
Huomautuksia matematiikan perusteista. Suomentanut Heikki Nyman. Taskutieto, 162. WSOY, Helsinki 1985. [Bemerkungen über die Grundlagen der Mathematik, 1956.] ISBN 951-0-12744-2
Kirjoituksia 1929–1938. Suomentanut Heikki Nyman. Taskutieto, 166. WSOY, Helsinki 1986. ISBN 951-0-13366-3
Huomautuksia psykologian filosofiasta I. Toimittaneet G. E. M. Anscombe ja G. H. von Wright. Suomentanut Heikki Nyman. Taskutieto, 170. WSOY, Helsinki 1988. [Bemerkungen über die Philosophie der Psychologie I, 1980.] ISBN 951-0-14777-X
Huomautuksia psykologian filosofiasta II. Toimittaneet Georg Henrik von Wright ja Heikki Nyman. Suomentanut Heikki Nyman. Taskutieto, 171. WSOY, Helsinki 1989. [Bemerkungen über die Philosophie der Psychologie II, 1980.] ISBN 951-0-15467-9
Filosofia. Toimittanut ja suomentanut Heikki Nyman. – Synteesi 1–2/1991 (10. vsk.), s. 1–18. [Philosophie, 1933.]

[muokkaa] Muuta kirjallisuutta

Edmonds, David – Eidinow, John (2002): Wittgensteinin hiilihanko. Selvitys kahden filosofin kymmenminuuttisesta kiistasta. Suomentanut Jukka Saarikivi. WSOY, Helsinki. (Alkuteos: Wittgenstein's Poker, 2001.) ISBN 951-0-26460-1

Hintikka, Jaakko: Filosofian köyhyys ja rikkaus: Nykyfilosofian kartoitusta. Toimittaneet Janne Hiipakka ja Risto Vilkko. Helsinki: Art House, 2001. ISBN 951-884-302-3.

Malcolm, Norman (1990): Ludwig Wittgenstein: Muistelma. Suomentanut Pentti Polameri. WSOY, Helsinki. (Alkuteos: Ludwig Wittgenstein: A Memoir, 1958.) ISBN 951-0-16162-4

Pihlström, Sami (2002): Kokemuksen käytännölliset ehdot: Kantilaisen filosofian uudelleenarviointia. Yliopistopaino, Helsinki. ISBN 951-570-532-0

Uschanov, Tommi (2000): Wittgenstein ja kulttuurin mielikuvitus: tutkimus filosofian historiografiasta. Pro gradu. Helsingin yliopiston filosofian laitos.

Uschanov, Tommi (2003): Wittgenstein in Finland. A Bibliography 1928–2002. Niin & näin -lehden julkaisusarja 23°45, Eurooppalaisen filosofian seura, Tampere.