Søren Kierkegaard

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Søren Aabye Kierkegaard
Länsimainen filosofia
1800-luku
27-vuotiaasta Søren Kierkegaardista tehty piirros.
27-vuotiaasta Søren Kierkegaardista tehty piirros.
Syntynyt 5. toukokuuta 1813
Kööpenhamina, Tanska
Kuollut 11. marraskuuta 1855 (42 vuotta)
Kööpenhamina, Tanska
Koulukunta mannermainen filosofia, eksistentialismin edelläkävijä
Vaikutusalueet uskonto, teologia, estetiikka, etiikka, psykologia
Tunnetut työt Filosofisia muruja, Päättävä epätieteellinen jälkikirjoitus
Allekirjoitus Kierkegaard sig.png

Søren Aabye Kierkegaard (5. toukokuuta 1813 Kööpenhamina11. marraskuuta 1855 Kööpenhamina) oli tanskalainen teologi ja filosofi, joka on vaikuttanut merkittävästi sekä kristilliseen teologiaan, fenomenologiaan että eksistentialismiin.[1]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kierkegaard syntyi seitsenlapsisen perheen nuorimpana. Ahdistunutta isäsuhdetta, syyllisyydentunnetta ja synkkämielistä kasvatusta seurasi 1841 ero rakastetusta Regine Olsenista vuoden kihlauksen jälkeen. Kierkegaard suoritti teologian kandidaatin tutkinnon vuonna 1840 ja väitteli teologian maisteriksi vuonna 1841. Hän ei kuitenkaan päässyt eikä hakeutunut papin uralle.[1] Kierkegaard eli enimmäkseen kauppiasisänsä Michael Kierkegaardin hankkimalla varallisuudella, jonka turvin hän kykeni kirjoittamaan ja julkaisemaan teoksiaan ja Øieblikket-sanomalehteä. Kierkegaard teki koko elämänsä aikana vain kolme kuukautta palkkatyötä, latinan opettajana borgerdydskolenissa ("porvarillisen hyveen koulu"[2]).

Ajattelu ja tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtaosa Kierkegaardin tuotannosta keskittyy pohtimaan yksilön suhdetta kristinuskoon ja Jumalaan. Kierkegaard hyökkäsi erityisesti silloista hegeliläisyyttä ja Tanskan valtiokirkkoa vastaan. Toisaalta Kierkegaardin tuotantoa on vaikea luonnehtia kokonaisvaltaisesti: hän kirjoitti valtaosan teoksistaan salanimillä, jotka saattoivat nähdä todellisuuden hyvin erilaisilla tavoilla. Omalla nimellään ja eri salanimillään Kierkegaard kirjoitti kolmisenkymmentä teosta. Kierkegaardin salanimiä olivat esimerkiksi Viktor Eremita, Constantin Constantius ja Johannes Climacus.

Kierkegaardia on myöhemmin kutsuttu fideistiksi, sillä hän hylkää järjen todellisuuden perusteiden etsinnässä ja sen sijaan kääntyy ihmisen sisäisen tunteen puoleen. Kierkegaard pitää kristinuskoa suurimpana mahdollisena paradoksina, joka on mahdollista omaksua vain uskon hypyllä. Kristillistä kirkkoa hän arvosteli sen orjuuttavuudesta, ja kannustikin ihmisiä löytämään ”oman uskonsa”. Teoksessaan Pelko ja vavistus (1843) Kierkegaard ihannoi Abrahamia, joka luottaa Jumalaan niin syvällisesti, että on Jumalan käskystä valmis uhraamaan oman poikansa Iisakin. Kierkegaardin pääteoksena pidetään yleensä Päättävää epätieteellistä jälkikirjoitusta (1846), jossa Kierkegaard käy läpi ajattelunsa tärkeimpiä teemoja ja selventää käsitystään esteettisestä, eettisestä ja uskonnollisesta olemisen tasosta.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Otavan suuri Ensyklopedia, 4. osa (Juusten-Kreikka), s. 2947. Otava, 1978. 951-1-04658-6.
  2. Janne Kylliäinen. Kierkegaard, Søren Aabye. Filosofia.fi 21.1.2010. Viitattu 8.5.2014. http://filosofia.fi/node/4916

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merkittävimmät filosofiset teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Enten – Eller (1843, suom. aforistinen avausjakso Välisoittoja, lukuja nimellä Mozart-esseet sekä kaunokirjallinen Viettelijän päiväkirja)
  • Frygt og Bæven (1843, suom. Pelko ja vavistus)
  • Gjentagelsen (1843, suom. Toisto, kaunokirjallisuutta)
  • Philosophiske Smuler (1844, suom. Filosofisia muruja)
  • Begrebet Angest (1844, suom. Ahdistus)
  • Stadier paa Livets Vei (1845, ensimmäinen osa suom. In vino veritas, kaunokirjallinen)
  • Afsluttende uvidenskabelig Efterskrift (1846, suom. Päättävä epätieteellinen jälkikirjoitus, filosofinen pääteos)
  • En literair Anmeldelse (1846)
  • Kjerlighedens Gjerninger (1847, suom. Rakkauden teot)
  • Lidelsernes evangelium: Christelige Taler (1848, suom. Kärsimysten evankeliumi)
  • Sygdommen til Døden (1849, suom. Kuolemansairaus)
  • Indøvelse i Christendom (1850)

Kaikki teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Af en endnu Levendes Papirer: Udgivet mod hans Villie (1838)
  • Om Begrebet Ironi med stadigt Hensyn til Socrates (1841, maisterinväitös)
  • Enten – Eller: Et Livs-Fragment udgivet af Victor Eremita, 1–2 (1843, osasuomennoksia Viettelijän päiväkirja, Välisoittoja ja Mozart-esseet)
  • To opbyggelige Taler (1843)
  • Frygt og Bæven: Dialektisk Lyrik af Johannes de Silentio (1843, suom. Pelko ja vavistus: Dialeketista lyriikkaa)
  • Gjentagelsen: Et Forsøg i den experimenterende Psychologi af Constantin Constantius (1843, suom. Toisto)
  • Tre opbyggelige Taler (1843)
  • Fire opbyggelige Taler (1843)
  • Begrebet Angest: En simpel psychologisk-paapegende Overveielse i Retning af det dogmatiske (1843, suom. Ahdistus)
  • To opbyggelige Taler (1844)
  • Tre opbyggelige Taler (1844)
  • Philosophiske Smuler eller En Smule Philosophi af Johannes Climacus, udgivet af S. Kierkegaard (1844, suom. Filosofisia muruja)
  • Problem om Arvesynden af Vigilius Haufniensis (1844)
  • Forord: Morskabslæsning for enkelte Stænder efter Tid og Leilighed af Nicolaus Notabene (1844)
  • Fire opbyggelige Taler (1844)
  • Tre Taler ved tænkte Leiligheder (1845)
  • Stadier paa Livets Vei: Studier af Forskjellige (1845, osasuomennos In vino veritas)
  • Afsluttende uvidenskabelig Efterskrift til de philosophiske Smuler: Mimisk-pathetisk-dialektisk Sammenskrift, Existentielt Indlæg, af Johannes Climacus. Udgiven af S. Kierkegaard (1846, suom. Päättävä epätieteellinen jälkikirjoitus)
  • En literair Anmeldelse: To Tidsaldre, Novelle af Forfatteren til ”en Hverdags-Historie”, udgiven af J. L. Heiberg (1846)
  • Opbyggelige Taler i forskjellig Aand (1847)
  • Kjerlighedens Gjerninger: Nogle christelige Overveielser i Talers Form (1847, suom. Rakkauden teot: Muutamia kristillisiä mietteitä puheiden muodossa)
  • Lidelsernes Evangelium: Christelige Taler (1847, suom. Kärsimysten evankeliumi: Kristillisiä puheita)
  • Lilien paa Marken og Fuglen under Himlen: Tre gudelige Taler (1849, suom. Kedon kukka ja taivaan lintu: Kolme puhetta)
  • Tvende ethisk-religieuse Smaa-Afhandlinger af H.H. (1849)
  • Sygdommen til Døden: En christelig psychologisk Udvikling til Opbyggelse og Opvækkelse. Af Anti-Climacus, udgivet af S. Kierkegaard (1849, suom. Kuolemansairaus)
  • ”Ypperstepræsten” - ”Tolderen” - ”Synderinden”, tre Taler ved Altergangen om Fredagen (1849)
  • Indøvelse i Christendom af Anti-Climacus. Nr. I. II. III, udgivet af S. Kierkegaard (1850)
  • En opbyggelig Tale (1850)
  • To Taler ved Altergangen om Fredagen (1851)
  • Til Selvprøvelse: Samtiden anbefalet (1851, suom. Itsensä-koettelemiseksi)
  • Om min Forfatter-Virksomhed (1851)
  • Dette skal siges; saa være det da sagt (1855)
  • Synspunktet for min Forfatter-Virksomhed: En ligefrem Meddelelse, Rapport til Historien (kirjoitettu 1848, julkaistu postuumisti 1859)
  • Dømmer selv: Til Selvprøvelse Samtiden anbefalet. Anden Række. (kirjoitettu 1851–52, julkaistu postuumisti 1876)
  • Bogen om Adler (kirjoitettu 1846–47, julkaistu postuumisti 1916)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Teoksia, osa 1: Itsensä-koettelemiseksi. (Til selvprøvelse, 1851.) Suom. G. A. Heman. WSOY, 1907.
  • Teoksia, osa 2: Joko – tahi: Katkelma elämästä. (Forførerens dagbog, teoksesta Enten – eller, 1843.) Suom. V. A. Koskenniemi. WSOY, 1907.
  • Kedon kukka ja taivaan lintu: Kolme puhetta. (Lilien paa marken og fuglen under himlen: Tre gudelige Taler, 1849.) Suom. Heikki Linnove. WSOY, 1915.
  • Anti-climacus: Kuolemansairaus: Kristillis-psykologinen kehitelmä mielenylennykseksi ja herätykseksi. (Sygdommen til døden: En christelig psychologisk Udvikling til opbyggelse og opvækkelse. Af Anti-Climacus, udgivet af S. Kierkegaard, 1849.) Suom. J. A. Hollo. WSOY, 1924.
  • Rakkauden teot: Muutamia kristillisiä mietteitä puheiden muodossa. (Kjerlighedens gjerninger: Nogle christelige overveielser i talers form, 1847.) Suom. J. Hollo. Porvoo: WSOY, 1926.
  • Kärsimysten evankeliumi: Kristillisiä puheita. (Lidelsernes evangelium: Christelige taler, 1847.) Suom. Niilo Syvänne. Porvoo: WSOY, 1948.
  • Viettelijän päiväkirja. (Forførerens dagbog, teoksesta Enten – eller, 1843.) Suom. V. A. Koskenniemi (1907, nimellä Joko – tahi: Katkelma elämästä). WSOY, 1960.
  • Ahdistus. (Begrebet angest, 1844.) Suom. Eila ja Johan Weckroth. Gummerus, 1964.
  • Välisoittoja. (Alkuteos sisältyy teokseen Enten – eller, 1843.) Suom. Torsti Lehtinen. Kirjapaja, 1988. ISBN 951-621-882-2.
  • In vino veritas. (In vino veritas, ilmestynyt teoksessa Stadier paa livets vei: Studier af forskjellige, 1845.) Suom. Torsti Lehtinen. WSOY, 1996. ISBN 951-0-21011-0.
  • Päättävä epätieteellinen jälkikirjoitus. (Afsluttende uvidenskabelig efterskrift til de philosophiske smuler, 1846.) Suom. Torsti Lehtinen. WSOY, 1992. ISBN 951-0-18119-6.
  • Toisto. (Gjentagelsen, 1843.) Suom. Olli Mäkinen. Atena, 2001. ISBN 951-796-234-7.
  • Pelko ja vavistus: Dialektista lyriikkaa. (Frygt og bæven: Dialektisk lyrik, 1843.) Suom. Torsti Lehtinen. Helsinki: WSOY, 2001. ISBN 951-0-25138-0.
  • Mozart-esseet. (De umiddelbare erotiska stadier, eller, Det musikalsk-erotiske, teoksesta Enten – eller, 1843.) Suom. Olli Mäkinen. Like, 2002. ISBN 951-578-939-7.
  • Filosofisia muruja. (Philosophiske smuler, eller, En smule philosophi, 1844.) Suom. Janne Kylliäinen. Summa, 2004. ISBN 952-5418-09-X.
  • Eräänlainen kiusaus: Søren Kierkegaardin ajatuksia luovuudesta. Valikoima mietelmiä teoksesta Päättävä epätieteellinen jälkikirjoitus. Suom. Torsti Lehtinen. Savukeidas, 2011. ISBN 978-952-268-001-3.

Muuta kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Alex, Ben: Søren Kierkegaard: Ajattelijan elämä. (Søren Kierkegaard: An authentic life, 1997.) Suomennos: Tytti Träff, Torsti Lehtinen. Helsinki: Kirjapaja, 1998. ISBN 951-625-508-6.
  • Eronen, Annika: Usko Arkhimedeen pisteenä. Niin & näin, 2001, nro 3. Artikkelin verkkoversio.
  • Lehtinen, Torsti: Søren Kierkegaard: Intohimon, ahdistuksen ja huumorin filosofi. Helsinki: Kirjapaja, 1990. ISBN 951-625-022-X.
  • Lehtinen, Torsti: Eksistentialismi: Vapauden filosofia. Helsinki: Kirjapaja, 2002. ISBN 951-625-723-2.
  • Lippitt, John – Pattison, George (toim.): The Oxford Handbook of Kierkegaard. Oxford: Oxford University Press, 2013. ISBN 978-0-19-960130-1.
  • Mäkinen, Olli: Moderni, toisto ja ironia: Søren Kierkegaardin estetiikan aspekteja ja Joseph Hellerin Catch-22. Väitöskirja. Oulu: Oulun yliopisto, 2004. ISBN 951-42-7267-6. Teoksen verkkoversio (PDF).
  • Thielst, Peter: Elämä ymmärretään taaksepäin, mutta se täytyy elää eteenpäin: Kertomus Søren Kierkegaardista. (Livet forstås baglaens, men må leves forlaens: Historien om Sören Kierkegaard, 1994.) Suomentanut Torsti Lehtinen. Helsinki Porvoo Juva: WSOY, 1999. ISBN 951-0-23455-9.
  • Thulstrup, Marie Mikulová: Kierkegaard i kristenlivets historie. Diss. København: C. A. Reitzels Forlag, 1991. ISBN 87-7421-710-0.
  • Vainio, Olli-Pekka: Ihmiseksi tuleminen: Søren Kierkegaardin teologia. Helsinki: Kirjapaja, 2004. ISBN 951-607-091-4.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Søren Kierkegaard.
Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Søren Kierkegaard -sitaatteja.

Teoksia:

Ensyklopedia-artikkeleita: