Pohjoismaiden neuvosto
Wikipedia
| Päämaja | Kööpenhamina |
| Jäsenmaiden määrä | 5 jäsenmaata |
| Viralliset kielet | tanska, ruotsi, norja |
| Pääsihteeri | Erkki Tuomioja (presidentti) Jan-Erik Enestam (pääsihteeri) |
| Perustettu | 1952 |
| Ministerineuvosto: Perustettu |
|
| Sivusto | http://www.norden.org/ |
Pohjoismaiden neuvosto ja Pohjoismaiden ministerineuvosto ovat Pohjoismaiden parlamentaarikkojen ja hallitusten yhteistyöfoorumeita. Pohjoismaiden neuvosto perustettiin vuonna 1952 ja ministerineuvosto vuonna 1971. Pohjoismaiden neuvostolla ei ole itsessään mitään muodollista valtaa, mutta jokaisella hallituksella on valta sisällyttää päätökset maansa lainsäädäntöön parlamenttien hyväksynnällä.
Pohjoismaisen yhteistyön tuloksena syntyi esimerkiksi vuonna 1954 sopimus Pohjoismaiden yhteisistä työmarkkinoista, vuonna 1954 hyväksytty Pohjoismaiden välinen passivapaus sekä pohjoismainen sosiaaliturvasopimus vuodelta 1955. Pohjoismaat ovat solmineet kymmeniä yhteistyösopimuksia eri aloilla. Viime vuosina on keskitytty erityisesti Pohjoismaiden kansalaisten arkea haittaavien ns. rajaesteiden poistamiseen.
Pohjoismaiden neuvoston ja Pohjoismaiden ministerineuvoston sihteeristöt sijaitsevat Kööpenhaminassa. Kunkin Pohjoismaan parlamentissa toimii lisäksi Pohjoismaiden neuvoston kansallinen sihteeristö, joka on sidoksissa kyseisen maan valtuuskuntaan. Pohjoismaiden ulkoministeriöissä taas toimivat erityiset pohjoismaisen yhteistyön sihteeristöt.
Pohjoismaiden neuvosto käyttää työkielinään ruotsia, tanskaa ja norjaa. Suomea ja islantia ei ole hyväksytty virallisiksi kieliksi, koska se loisi maaperää englannin kielen käyttöön organisaatiossa joka painottaa pohjoismaalaisuutta, samalla kun ruotsi on Suomen virallinen kieli ja Islannin kouluissa opiskellaan pakollista norjaa. 1960-luvulla oli suunnitelmia kehittää pohjoismaista yhteistyötä samanlaiseksi organisaatioksi kuin Euroopan talousyhteisö. Pohjoismaat neuvottelivat uuden talousorganisaation, Nordekin, perustamisesta. Nordekin pääpaikaksi olisi tullut Malmö. Suomi ei ratifioinut sopimusta Neuvostoliittoon liittyvien suhteiden vuoksi. Neuvostoliitto olisi saattanut pitää Suomen liittymistä Nordekiin mahdollisena uhkatekijänä Suomen puolueettomuudelle, mistä Neuvostoliitto hyvitti Suomea runsaalla bilateraalikaupalla.
Ilman Suomen mukana oloa idea ei toiminut, ja Norja ja Tanska hakivat jäsenyyttä EEC:ssä. Tanskasta tuli EEC:n jäsen 1973, mutta norjalaiset hylkäsivät EEC:n kansanäänestyksessä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Jäsenmaat
Itsehallintoalueet:
Färsaaret (Tanska)
Grönlanti (Tanska)
Ahvenanmaa (Suomi)
[muokkaa] Pääsihteerit
[muokkaa] Puolueryhmät
Neuvostossa toimii neljä pohjoismaista puolueryhmittymää: Vasemmistososialistinen vihreä ryhmä, Sosiaalidemokraattinen ryhmä, Keskiryhmä ja Konservatiivinen ryhmä. Ryhmän perustamiseen vaaditaan vähintään viisi jäsentä kolmesta maasta. Tanskan kansanpuolueen (DF) ja Norjan Edistyspuolueen (FrP) edustajat toimivat ryhmien ulkopuolella.[1]
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Pohjoismaiden neuvosto ja Pohjoismaiden ministerineuvosto – virallinen sivusto
- Nuorten Pohjoismaiden neuvosto
- Nordic FAQ
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Puolueryhmät (Pohjoismaiden neuvosto 2008)
