Pohjoismaiden neuvosto

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nordic Council icon.png
Perustettu 1951
Päämaja Tanskan lippu Kööpenhamina, Tanska
Jäsenet 5 jäsenvaltiota
Viralliset kielet ruotsi, tanska, norja
pääsihteeri Jan-Erik Enestam
(Suomen lippu Suomi)
Sivusto www.norden.org

Pohjoismaiden neuvosto (lyhenne PN[1]) ja Pohjoismaiden ministerineuvosto ovat Pohjoismaiden parlamentaarikkojen ja hallitusten yhteistyöfoorumeita. Pohjoismaiden neuvosto perustettiin vuonna 1952 ja ministerineuvosto vuonna 1971. Pohjoismaiden neuvostolla ei ole itsessään mitään muodollista valtaa, mutta jokaisella hallituksella on valta sisällyttää päätökset maansa lainsäädäntöön parlamenttien hyväksynnällä.

Pohjoismaisen yhteistyön tuloksena syntyi esimerkiksi vuonna 1954 sopimus Pohjoismaiden yhteisistä työmarkkinoista, vuonna 1954 hyväksytty Pohjoismaiden välinen passivapaus sekä pohjoismainen sosiaaliturvasopimus vuodelta 1955. Pohjoismaat ovat solmineet kymmeniä yhteistyösopimuksia eri aloilla. Viime vuosina on keskitytty erityisesti Pohjoismaiden kansalaisten arkea haittaavien ns. rajaesteiden poistamiseen.

Pohjoismaiden neuvoston ja Pohjoismaiden ministerineuvoston sihteeristöt sijaitsevat Kööpenhaminassa. Kunkin Pohjoismaan parlamentissa toimii lisäksi Pohjoismaiden neuvoston kansallinen sihteeristö, joka on sidoksissa kyseisen maan valtuuskuntaan. Pohjoismaiden ulkoministeriöissä taas toimivat erityiset pohjoismaisen yhteistyön sihteeristöt.

Pohjoismaiden neuvosto käyttää työkielinään ruotsia, tanskaa ja norjaa. Suomea ja islantia ei ole hyväksytty virallisiksi kieliksi, koska se loisi maaperää englannin kielen käyttöön organisaatiossa joka painottaa pohjoismaalaisuutta, samalla kun ruotsi toinen on Suomen virallisista kielistä ja Islannin kouluissa opiskellaan pakollista tanskaa. 1960-luvulla oli suunnitelmia kehittää pohjoismaista yhteistyötä samanlaiseksi organisaatioksi kuin Euroopan talousyhteisö. Pohjoismaat neuvottelivat uuden talousorganisaation, Nordekin, perustamisesta. Nordekin pääpaikaksi olisi tullut Malmö. Suomi ei ratifioinut sopimusta Neuvostoliittoon liittyvien suhteiden vuoksi. Neuvostoliitto olisi saattanut pitää Suomen liittymistä Nordekiin mahdollisena uhkatekijänä Suomen puolueettomuudelle, mistä Neuvostoliitto hyvitti Suomea runsaalla bilateraalikaupalla.

Ilman Suomen mukana oloa idea ei toiminut, ja Norja ja Tanska hakivat jäsenyyttä EEC:ssä. Tanskasta tuli EEC:n jäsen 1973, mutta norjalaiset hylkäsivät EEC:n kansanäänestyksessä.

Jäsenmaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

valtio liittyi
Tanskan lippu Tanska 1952
Islannin lippu Islanti 1952
Norjan lippu Norja 1952
Ruotsin lippu Ruotsi 1952
Suomen lippu Suomi 1955
Grönlannin lippu Grönlanti (liittänäisjäsen) 1984
Färsaaret (liittänäisjäsen) 1970
Ahvenanmaan lippu Ahvenanmaa (liittänäisjäsen) 1970
Viron lippu Viro tarkailijajäsen
Latvia tarkailijajäsen
Liettua tarkailijajäsen

Pääsihteerit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimi virka-aika Valtio
Emil Vindsetmo 19711973 Norjan lippu Norja
Helge Seip 19731977 Norjan lippu Norja
Gudmund Saxrud 19771982 Norjan lippu Norja
Ilkka-Christian Björklund 19821987 Suomen lippu Suomi
Gerhard af Schultén 19871989 Suomen lippu Suomi
Jostein Osnes 19901994 Norjan lippu Norja
Anders Wenström 19941996 Ruotsin lippu Ruotsi
Berglind Asgeirsdóttir 19961999 Islannin lippu Islanti
Frida Nokken 19992007 Norjan lippu Norja
Jan-Erik Enestam 2007 Suomen lippu Suomi

Puolueryhmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuvostossa toimii viisi pohjoismaista puolueryhmittymää: Konservatiivinen ryhmä, Keskiryhmä, Sosiaalidemokraattinen ryhmä, Vasemmistososialistinen vihreä ryhmä ja Vapaa Pohjola, joista viimeisin on perussuomalaisten ja Tanskan kansanpuolueen vuonna 2012 muodostama uusi ryhmä. Sen puheenjohtajana toimii Juho Eerola. Ryhmän perustamiseen vaaditaan vähintään neljä jäsentä kahdesta maasta.[2] Norjan edistyspuolue ja Ruotsidemokraatit sekä Islannin Hreyfingin-puolueen edustaja toimivat ilman puolueryhmää.[3]

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjoismaiden neuvosto jakaa vuosittain viisi erilaista palkintoa: luonto- ja ympäristöpalkinnon sekä neljä kulttuuripalkintoa, joista uusin on 2012 perustettu lasten- ja nuortenkirjapalkinto, joka jaetaan ensimmäisen kerran vuonna 2013.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lyhenneluettelo 25.04.2013. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 28.6.2013.
  2. Tietoa puolueryhmistä Pohjoismaiden neuvosto. Viitattu 25.9.2013.
  3. Puolueryhmiin kuulumattomat Pohjoismaiden neuvosto. Viitattu 25.9.2013.
  4. Pohjoismaiden neuvostolta uusi kirjallisuuspalkinto 2.11.2012. Yle Uutiset. Viitattu 25.9.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]