Sosiaaliturva
Wikipedia
Sosiaaliturva on valtion, kunnan tai muun julkisyhteisön kuten Suomen Kansaneläkelaitoksen tuottama kokonaisuus asukkaiden tai kansalaisten terveyden ja toimeentulon turvaamiseksi.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Yleistä
Sosiaaliturva on usein lakisääteistä, tai muuten julkisen sektorin ohjaamaa ja edistämää, ja rahoitetaan enimmäkseen veroilla tai veronluonteisilla sosiaaliturvamaksuilla (sosiaalivakuutusmaksut). Avuntarvitsijan saamaan sosiaaliturvaan vaikuttavia seikkoja ovat esimerkiksi henkilön ikä, terveydentila, ihmissuhteet, asema työelämässä, koulutus ja taloudellinen toimeentulo.
Universaalin sosiaaliturvan tarkoituksena on kattaa kaikki yhteiskunnan asukkaat. Universaalin lisäksi on myös vain tietyille ihmisryhmille tarkoitettua sosiaaliturvaa. Sosiaaliturvalla ja sen rahoittavalla verotuksella pyritään myös tasaamaan tuloeroja eri yhteiskuntaluokkien ja ikäkausien välillä.
Sosiaaliturva voidaan luokitella seuraavasti:
- Sosiaalivakuutus on vakuutus joka on järjestetty sosiaalisten henkilöriskien varalta. Näitä ovat esimerkiksi vanhuus, sairaus, työkyvyttömyys, työttömyys ja kuolema. Sosiaalivakuutus ei siis kata omaisuusvahinkoja. Sen tavoite on turvata toimentulo edellä mainittujen riskien toteutuessa, sekä korvata niistä aiheutuneita kuluja. Sosiaalivakuutuksia ovat muiden muassa lakisääteinen eläke, lakisääteinen sairausvakuutus, sekä työttömyysturvan ansiosidonnainen osa.
- Sosiaaliavustus on rahaa, jota maksetaan ennakolta määrätyin ehdoin tietyn suuruisena, samaan tapaan kuin sosiaalivakuutuksessa, mutta jonka rahoittamiseen ei käytetä vakuutusmaksuja. Esimerkkejä sosiaaliavustuksista ovat lapsilisä ja työttömyysturvan peruspäiväraha.
- Sosiaalihuolto on osa sosiaaliturvaa, jolle on ominaista yksilöllinen tarveharkinta. Tämän turvan rahasuoritukset ovat toimeentulotukea, jonka edellytyksenä on muun muassa, että avunsaajalla itsellään (tai perheellä) ei ole varaa välttämättömiin elatuskuluihin.
- Sosiaali- ja terveyspalvelut
[muokkaa] Historia
Suomalaista sosiaaliturvaa on rakennettu ammattiyhdistysliikkeen ja vasemmistopuolueitten toimesta. Erityisesti työnantajat ja poliittinen oikeisto ovat vastustaneet uudistuksia tiukasti, joskus vuosikymmeniä.[1] Suomi on sosiaaliturvamenojen osalta alle Euroopan keskitason - suuruusluokaltaan Britannian ja Italian tasoa kun sosiaalimenot lasketaan prosentteina bruttokansantuotteesta.[2] Työkyvyttömyys- ja perhe-eläkkeiden taso on Suomessa Euroopan alhaisin. Ilman työhistoriaa eläkkeelle kirjoitetut yksinäiset saavat Suomessa verojen jälkeen keskimäärin 660 euroa, mutta Tanskassa 851 euroa ja Ruotsissa 900 euroa.
Helsingin Sanomien uutinen ei anna kattavaa kuvaa. Siitä poiketen suomalainen sosiaaliturva on euroina mitattuna selkeästi avokätisempää ja kalliimpaa kuin EU:ssa keskimäärin. Stakesin[3] mukaan v. 2005 sosiaalimenojen keskiarvot asukasta kohden olivat: Suomi 8005 euroa, EU15 (Länsi-Eurooppa) 7391 euroa, EU27 (koko EU) 6087 euroa.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Sosiaaliturvan lyhyt historia Talouselämä-lehti. Viitattu 2007-5-19.
- ↑ Suomen sosiaaliturva jäänyt alle EU:n keskitason Helsingin Sanomat. Päivi Repo. Viitattu 2008-05-0.
- ↑ Stakes Tilastotiedote 9/2008 (taulukko 9) Stakes. Viitattu 2008-05-06.
[muokkaa] Katso myös
- Kansaneläke
- Lapsilisät
- Sairausvakuutus
- Sosiaaliturvan väärinkäyttö
- Sosiaalinen luototus
- Toimeentulotuki
- Työtapaturmavakuutus
- Työttömyysturva
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Päivi Uljas: Taistelu sosiaaliturvasta : ammattiyhdistysväen toiminta sosiaaliturvan puolesta 1957-1963. Like Kustannus oy, 2005. ISBN 978-952-471-545-4.
