Sosiaaliturva

Wikipedia

Sosiaaliturva on valtion, kunnan tai muun julkisyhteisön kuten Suomen Kansaneläkelaitoksen tuottama kokonaisuus asukkaiden tai kansalaisten terveyden ja toimeentulon turvaamiseksi.

Sisällysluettelo 1 Yleistä 2 Suomen sosiaaliturvan tason vertailua 3 Historia 4 Katso myös 5 Lähteet 6 Kirjallisuutta

[muokkaa] Yleistä

Sosiaaliturva on usein lakisääteistä, tai muuten julkisen sektorin ohjaamaa ja edistämää, ja rahoitetaan enimmäkseen veroilla tai veronluonteisilla sosiaaliturvamaksuilla (sosiaalivakuutusmaksut). Avuntarvitsijan saamaan sosiaaliturvaan vaikuttavia seikkoja ovat esimerkiksi henkilön ikä, terveydentila, siviilisääty ja talouden koko, asema työelämässä, koulutus ja taloudellinen toimeentulo.

Universaalin sosiaaliturvan tarkoituksena on kattaa kaikki yhteiskunnan asukkaat. Universaalin lisäksi on myös vain tietyille ihmisryhmille tarkoitettua sosiaaliturvaa. Sosiaaliturvalla ja sen rahoittavalla verotuksella pyritään myös tasaamaan tuloeroja eri yhteiskuntaluokkien ja ikäkausien välillä.

Suomalaisen sosiaaliturvan tasoa on heikennetty 1990-luvulta lähtien siten, että se on nykyisin yhtä vaatimaton kuin 1970-luvulla^[1].

Sosiaaliturva voidaan luokitella seuraavasti:

• Sosiaalivakuutus on vakuutus joka on järjestetty sosiaalisten henkilöriskien varalta. Näitä ovat esimerkiksi vanhuus, sairaus, työkyvyttömyys, työttömyys ja kuolema. Sosiaalivakuutus ei siis kata omaisuusvahinkoja. Sen tavoite on turvata toimentulo edellä mainittujen riskien toteutuessa, sekä korvata niistä aiheutuneita kuluja. Sosiaalivakuutuksia ovat muiden muassa lakisääteinen eläke, lakisääteinen sairausvakuutus, sekä työttömyysturvan ansiosidonnainen osa.
• Sosiaaliavustus on rahaa, jota maksetaan ennakolta määrätyin ehdoin tietyn suuruisena, samaan tapaan kuin sosiaalivakuutuksessa, mutta jonka rahoittamiseen ei käytetä vakuutusmaksuja. Esimerkkejä sosiaaliavustuksista ovat lapsilisä ja työttömyysturvan peruspäiväraha.
• Sosiaalihuolto on osa sosiaaliturvaa, jolle on ominaista yksilöllinen tarveharkinta. Tämän turvan rahasuoritukset ovat toimeentulotukea, jonka edellytyksenä on muun muassa, että avunsaajalla itsellään (tai perheellä) ei ole varaa välttämättömiin elatuskuluihin.
• Sosiaali- ja terveyspalvelut

[muokkaa] Suomen sosiaaliturvan tason vertailua

Suomi on sosiaaliturvamenojen osalta alle Euroopan keskitason - suuruusluokaltaan Britannian ja Italian tasoa kun sosiaalimenot lasketaan prosentteina bruttokansantuotteesta. Työkyvyttömyys- ja perhe-eläkkeiden taso on Suomessa Euroopan alhaisin.^[2] Ilman työhistoriaa eläkkeelle kirjoitetut yksinäiset saavat Suomessa verojen jälkeen keskimäärin ostovoimakorjattuna 660 euroa, mutta Tanskassa 851 euroa ja Ruotsissa 900 euroa.^[3]

Suomalainen sosiaaliturva on euroina mitattuna selkeästi avokätisempää ja kalliimpaa kuin EU:ssa keskimäärin. Stakesin^[4] mukaan v. 2005 sosiaalimenojen keskiarvot asukasta kohden olivat:

• Suomi 8005 euroa,
• EU15 (Länsi-Eurooppa) 7391 euroa,
• EU27 (koko EU) 6087 euroa.

Toisaalta, kun kyseisen tilaston luvut ostovoimakorjataan ottamalla huomioon maiden erilainen hintataso, havaitaan, että Suomen asukasta kohden lasketut sosiaalimenot ovat selkeästi muita Pohjoismaita ja Manner-Eurooppaa alhaisempia:

• Suomi 6833 €,
• Ruotsi 8529 €,
• Tanska 8498 €,
• Norja 9525 €,
• Saksa 8498 €,
• Ranska 8044 €,
• Alankomaat 8305 €.
• EU15 7005 €
• EU27 (koko EU) 6087 €

[muokkaa] Historia

Suomalaista sosiaaliturvaa on rakennettu ammattiyhdistysliikkeen ja vasemmistopuolueitten toimesta. Erityisesti työnantajat ja poliittinen oikeisto ovat vastustaneet uudistuksia tiukasti, joskus vuosikymmeniä.^[5]

Palveluja ja tulonsiirtoja kehitettiin 1980- ja 1990-luvuilla. Vuonna 1995 lama pysäytti kehityksen. Laman jälkeen on ollut 10 vuotta talouskasvua, mutta toimeentuloturvan taso ei ole juuri noussut, vaikka hinnat ja palkat ovat nousseet kymmeniä prosentteja.^[2] Toimeentulotuki on Suomessa sidottu indeksiin, mutta opintotuki ei ole.

[muokkaa] Katso myös

• Kansaneläke
• Lapsilisät
• Sairausvakuutus
• Sosiaaliturvan väärinkäyttö
• Sosiaalinen luototus
• Toimeentulotuki
• Työtapaturmavakuutus
• Työttömyysturva

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Kirjallisuutta

• Jaakkola, Jouko ym.: Armeliaisuus, yhteisöapu, sosiaaliturva: Suomalaisten sosiaalisen turvan historia. Sosiaaliturvan kirjallisuus, Sarja Sosiaalipolitiikka, sosiaaliturva 1. Helsinki: Sosiaaliturvan keskusliitto, 1994. ISBN 951-747-070-3.
• Päivi Uljas: Taistelu sosiaaliturvasta : ammattiyhdistysväen toiminta sosiaaliturvan puolesta 1957-1963. Like Kustannus oy, 2005. ISBN 978-952-471-545-4.