Suomen Keskusta
Wikipedia
| Suomen Keskusta r.p. Centern i Finland r.p. |
|
| Perustettu | 1906 |
| Johto | Matti Vanhanen (pj.) Paula Lehtomäki (vpj.) Mari Kiviniemi (vpj.) Antti Rantakangas (vpj.) Jarmo Korhonen (puoluesihteeri) |
| Poliittinen ideologia | Liberalismi, Konservatismi, |
| Toimisto | Apollonkatu 11 A 00100 Helsinki |
| Äänenkannattaja | Suomenmaa |
| Kansanedustajia | 51 (2007) |
| Meppejä | 4 (2004) |
| Kunnanvaltuutettuja | 4 422 (2004) |
| Jäsenyydet | ELDR |
| Kotisivu | www.keskusta.fi |
Suomen Keskusta r.p. (yleiskielessä Keskusta, lyhennetään KESK tai kesk.) kuuluu Suomen kolmen suurimman puolueen joukkoon yhdessä Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen ja Kansallisen Kokoomuksen kanssa. Aiemmin suurimman puolueen asemasta Keskustan kanssa kilpailemassa oli mukana myös SKDL.
Keskusta perustettiin vuonna 1906 nimellä Suomen Maalaisväestön liitto, ja vuonna 1919 nimeksi vaihdettiin Maalaisliitto. Puolueen pyrkimyksenä oli alun perin maaseudun epäkohtien poistaminen ja itsenäisen talonpoikaisväestön aseman parantaminen. Lähtiessään tavoittelemaan kannatusta myös kaupungeista Maalaisliitto vaihtoi vuonna 1965 nimensä Keskustapuolueeksi. Vuonna 1988 otettiin käyttöön nykyinen nimi Suomen Keskusta.
Liberaalinen Kansanpuolue liittyi vuonna 1982 Keskustapuolueen jäsenjärjestöksi. Samalla Keskusta peri Liberal Internationalin jäsenyyden ja taloudelliset vastuut. Suomen Keskusta on myös European Liberal Democrat and Reform Partyn jäsen ja hyväksynyt näiden liberaalit julistukset. Keskustan edustajat Euroopan parlamentissa kuuluvat Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmään (ELDR).
Vaikka Keskustan juuret ovat maaseudulla, niin se on vähitellen lisännyt kannatustaan ensin pikkukaupungeissa ja sen jälkeen noussut useissa maakuntakeskuksissakin suurimmaksi puolueeksi. Suomen suurimmissa kaupungeissa Keskustan kannatus jää kuitenkin keskisuuria Vasemmistoliittoa ja Vihreitä alhaisemmaksi. Kansainvälisessä vertailussa Keskustan kannatus on huomattavasti korkeampaa kuin sen pohjoismaisten veljespuolueiden. Agraaritaustaisen puolueen säilyminen suurimpien puolueiden joukossa yhteiskunnan rakennemuutokseen mukautumalla on ainutlaatuinen ilmiö maailmalla.
Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa Keskusta oli suurin puolue ja sai 51 kansanedustajaa Eduskuntaan. Myöhemmin Kokoomuksen paikkamäärä nousi yhtä korkeaksi Merikukka Forsiuksen loikattua Vihreistä Kokoomuksen eduskuntaryhmään.
Merkittävimpiä keskustapoliitikkoja on nykyisin puoluejohdon lisäksi Mauri Pekkarinen, Sirkka-Liisa Anttila, Esko Aho, Olli Rehn, Maria Kaisa Aula ja Olavi Ala-Nissilä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Politiikka
Santeri Alkio oli mukana perustamassa Maalaisliittoa ja kuuluu puolueen merkittävimpiin puheenjohtajiin. Alkion aateperintöön alkiolaisuuteen viitataan vielä uusimmassa vuoden 2006 periaateohjelmassakin. Alkiolaisuus syntyi sosialismin ja kapitalismin vaihtoehdoksi korostamaan ihmisyyttä, kansanvaltaista yhteiskuntajärjestystä ja tasa-arvoa. Keskusta on oman näkemyksensä mukaan yhteiskuntaa uudistava aatteellinen yleispuolue ja kansansivistysliike.
Keskustalaisuuden peruselementtejä ovat:
- Ihmisyys ja vastuullinen vapaus
Keskustan mukaan kaikki ihmiset ovat samanarvoisia, ja he hyväksyvät ihmisten erilaisuuden ja moniarvoisuuden. Maailman muuttamisen nähdään olevan kiinni omasta toiminnasta. Keskustan mielestä yhteiskunnan tulee olla heikoimpien tukena ja taattava kaikkien kansalaisten oikeuksien toteutuminen.
- Oikeus sivistykseen
Keskusta haluaa, että kaikilla on oikeus sivistää itseään omien kykyjensä mukaisesti varallisuudesta ja iästä riippumatta. Sivistys merkitsee tiedollisten valmiuksien lisäksi myös kädentaitoja.
- Eheään yrittäjyyden yhteiskuntaan
Keskustan mielestä työ on jokaisen perusoikeus, jonka tekemisen tulee aina olla kannattavaa. Silti ihmisen elämä ei saa määrittyä vain työn ja talouden asettamin ehdoin. Keskusta tukee palkkatasa-arvoa. Yrittäjyys merkitsee Keskustalle elämänasennetta, eikä pelkkää yritystoimintaa.
- Elämää luonnon ehdoilla
Keskusta katsoo, että luonto asettaa rajat ihmiskunnan toiminnalle. Nykyinen kulutusta ihannoiva malli ei ole hyväksi, mistä on näkynyt jo pitkään merkkejä. Keskusta kannattaa Suomen uusiutuvien luonnonvarojen hyödyntämistä. Keskusta haluaa ihmisten elävänä luonto liittolaisenaan: viljelevän ja varjelevan sitä meitä edeltävien sukupolvien tavoin. Keskustan mielestä alueellisesti tasapainoinen yhteiskunta turvaa suomalaisille puhtaan lähiruoka, turvallisen ympäristön ja kotimaisen uusiutuvan energian hyödyntämisen. Eri alueiden ja ihmisryhmien välisen vastakkainasettelun ajan Keskusta haluaa unohtaa.
Moneen länsieurooppalaiseen ja lähinnä kaupunkiliberaaliin puolueeseen verrattuna Keskustan liberaalisuus on maakuntalähtöistä. Keskusta korostaakin yleisen liberalismin ja varsinkin talousliberalismin rinnalla kansallista eheyttä ja omavaraisuutta. Liberaalia ja kaupunkilaista ulottuvuutta Keskusta on pyrkinyt kehittämään liittoutumalla Liberaalisen kansanpuolueen kanssa yhdeksi puolueeksi ja perustamalla kaupunkityötä pohtivia työryhmiä.
Eräät puolueen veteraanivaikuttajat, eturivissä nykyinen ulkomaankauppaministeri Paavo Väyrynen, ovat suhtautuneet kriittisesti kansainväliseen liberalismiin ja puolueen helsinkiläiseen liberaaliklikkiin. Vuoden 2006 periaateohjelmassaan Keskustan onkin nähty palaavan perinteisempään alkiolaiseen humanismiin. [1]
Taloudellisesti yksi Keskustan historian voimakkaimmista liberaalihankkeista oli 1995 eduskuntavaaleissa esitetty työreformi, jonka ammattiyhdistysliikkeen mielestä epäiltiin heikentävän voimakkaasti työehtosopimusjärjestelmää ja työntekijöiden oikeuksia.
Maanviljelijöiden osuus Keskustan kannattajista oli vuonna 2004 enää 9 %. Puolue toimii edelleen aktiivisesti maaseutuun ja maatalouteen liittyvissä kysymyksissä. Maataloustukien kannattamisesta puoluetta on kritisoitu, ja se on nähty maalaismaisempana kuin se todellisuudessa on. Monet keskustalaiset pitävät Euroopan unionin maataloustukijärjestelmää monimutkaisena. Keskusta itse uskoo maataloustukien turvaavan ympäristöystävällisen ruoantuotannon ja säilyttävän omavaraisuuden myös kriisitilanteiden aikana. Ruoantuotantoketjun työpaikkoja, joista huomattava osa ei kuulu varsinaiseen alkutuotantoon, ei myöskään haluta vaarantaa. Tällä on myös huomattavaa aluepoliittista merkitystä, sillä monissa kunnissa elintarviketuotanto on edelleen merkittävä työllistäjä.
[muokkaa] Historia
Suomen Keskustan syntymävuotena voidaan pitää vuotta 1906, jolloin perustettiin Suomen Maalaisväestön Liitto ja Etelä-Pohjanmaan Nuorsuomalainen Maalaisliitto, jotka yhdistyivät Maalaisliitoksi vuonna 1908. Maalaisliiton ideologisena isänä pidetään nuorsuomalaisista siirtynyttä Santeri Alkiota, ja alkuaikoina puolue toimi perustuslaillisessa rintamassa nuorsuomalaisten kanssa.
Puolueen kannatus perustui aiemmin laajaan maatalous- ja maaseutuväestöön. Varhaisimmat puolueen kannatusalueet olivat Pohjanmaalla, Lapissa, Kainuussa ja Viipurin läänin itäosissa. Toisen maailmansodan jälkeen läntiseen Suomeen asutettu siirtoväki nosti Maalaisliiton suurimmaksi puolueeksi myös läntisen Suomen maaseudulla. Vähitellen puolueen kannatus kaupungeissakin alkoi kasvaa. 1970-luvulla puolueen kannatus laski, jolloin monet alkoivat pitää maaseututaustaista puoluetta hiipuvana auringonlaskun puolueena. Kannatuksen lasku on sittemmin osoittautunut tilapäiseksi.
Lauri Kristian Relander oli ensimmäinen puolueesta valittu tasavallan presidentti. Talvisodan syttyessä presidenttinä oli maalaisliittolainen Kyösti Kallio. Sodan jälkeen alkoi uuden ulkopoliittisen suuntautumisen vaihe, ja Urho Kekkonen kohosi neuvostoystävyyttä korostavan linjan johtohahmoksi. Maalaisliiton sisälle muodostui idänpolitiikkaa, vasemmistoyhteistyötä ja Kekkosta tukemaan miltei puolueoppositioksi niin sanottu K-linja. Omaa puoluettaankin jakanut Kekkonen valittiin 1956 presidentiksi. Linjan sisältönä oli mennä niin vasemmalle, että hirvittää.
Presidentinvallan vahvistuminen lähinnä idänpolitiikan (YYA ja ETYK) ja länsi-integraation (EFTAn liitännäisjäsenyys, EEC-vapaakauppasopimus) turvaamiseksi bilateraalikauppaa menettämättä johti yhdessä SDP:n puoluehajaannuksen kanssa siihen, että presidentin voimakasta osallistumista alettiin lähinnä sosiaalidemokraattisten vastustajien piirissä pitää ruoskaparlamentarismina. Myös oikeistosta nousi kriittisiä ääniä, kuten Tuure Junnila, Georg C. Ehrnrooth ja Kullervo Rainio, jotka muodostivat perustuslaillisen kansanpuolueen. Toinen näkyvä vastustaja oli entinen maalaisliittolainen Veikko Vennamo. Puolueen sisällä K-linjan edustajiin skeptisesti suhtautuneita alettiin kutsua mustaksi tusinaksi, millä annettiin ymmärtää, että Keskustapuolueen sisällä on oikeistoryhmittymä.lähde?
[muokkaa] Keskusta 1980-luvulla
Veret seisauttava vaalivoitto oli osa Paavo Väyrysen Keskustan puheenjohtajana ja Seppo Kääriäisen puoluesihteerinä käymää tahtopolitiikaksikin kutsuttua kampanjaa, millä avoimesti haastettiin sosiaalidemokraatit aatteelliseen kilpailuun. Sosiaalidemokraattien asema oli vahvistunut 1980-luvulla Kekkosen jäätyä pois presidentin tehtävistä ja Kalevi Sorsan ollessa pääministerinä.
Keskusta, Kokoomus ja RKP solmivat ennen vuoden 1987 eduskuntavaaleja niin sanotun kassakaappisopimuksen, jonka mukaan mikään osallisista puolueista ei neuvottele hallituksen muodostamisesta ilman muita puolueita. Sopimuksen tarkoituksena varmistaa elinkeinoelämän vaalirahoitus porvaripuolueille ja eduskunnan porvarillisen enemmistön mukainen porvarihallitus. Silloinen presidentti Mauno Koivisto sai kuitenkin tiedon sopimuksesta. Presidentille kuuluvaa hallituksenmuodostajan nimitysoikeutta käyttämällä hän mitätöi kassakaappisopimuksen sisällön nimittämällä hallitustunnustelijaksi Kokoomuksen entisen puheenjohtajan, Harri Holkerin. Tässä tilanteessa Kokoomuksen puheenjohtajan, Ilkka Suomisen tekemään sopimukseen liittyvä vakuutus ei enää pätenyt. Hallituksen muodostivat nyt SDP ja Kokoomus; Keskusta jäi pitkästä aikaa oppositioon.
[muokkaa] Eduskuntavaalit 1991, 1995, 1999, 2003 ja 2007
Vuoden 1991 eduskuntavaaleissa Keskusta ohitti SDP:n ja Kokoomusten nousten näin suurimmaksi eduskuntapuolueksi. Vaalituloksen pohjalta muodostettiin Keskustan, Kokoomuksen ja RKP:n porvarihallitus, jonka pääministerinä Keskustan Esko Aho. Aho alkoi ajaa Suomea Euroopan yhteisön EY:n jäseneksi, mikä jakoi Keskustan kannattajat kahteen leiriin. Monet puolueen maaseutuäänestäjät vastustivatkin jäsenyyttä avoimesti syksyn 1994 kansanäänestyksessä.
Hallituskausi ajoittui vaikeaan lama-aikaan, ja vuoden 1995 eduskuntavaaleissa Keskusta hävisi suurimman puolueen paikan SDP:lle. Vaalien jälkeen muodostettiin SDP:n, Kokoomuksen, Vasemmistoliiton ja Vihreiden laajapohjainen sateenkaarihallitus.
Vuoden 1999 eduskuntavaaleissa Keskusta jäi edelleen toiseksi suurimmaksi puolueeksi huolimatta SDP:n kärsimistä tappioista, ja puolueen oppositiokausi jatkui. Ennen vaaleja Keskusta esitteli työreformin lääkkeenä työllisyyden parantamiseksi, mutta se sai negatiivisen vastaanoton. Työreformin vaikutuksesta vaalien lopputulokseen ollaan erimielisiä.
Anneli Jäätteenmäen johdolla Keskusta saavutti voiton vuoden 2003 eduskuntavaaleissa. Jäätteenmäestä tuli Suomen ensimmäinen naispääministeri, ja hänen johtamassaan hallituksessa olivat mukana myös SDP ja RKP. Pian vaalien jälkeen Jäätteenmäki joutui eroamaan niin sanotun Irakgate-skandaalin vuoksi. Uudeksi pääministeriksi tuli Jäätteenmäen hallituksen puolustusministeri Matti Vanhanen.
Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa Keskusta menetti joitakin paikkoja, mutta säilytti silti asemansa suurimpana puolueena. Kertaakaan aiemmin historiassa Keskusta ei ollut saavuttanut suurimman puolueen asemaa kahta kertaa peräkkäin. SDP:n ohi suurimmaksi puolueeksi kohosi Kokoomus, joka ei kertaakaan aiemmin ollut saanut enempää kansanedustajia kuin SDP. Matti Vanhasen II hallitus muodostettiin Keskustan, Kokoomuksen, Vihreiden ja RKP:n varaan.
[muokkaa] Presidentinvaalit 2000 ja 2006
Vuoden 2000 presidentinvaaleissa Esko Aho korosti kampanjassaan tavanomaista ydinperhettä ja omakotitalossa asumista turvallisessa ympäristössä turvallisena suomalaisena elämänmuotona. Aho kärsi niukan tappion SDP:n Tarja Haloselle, ja luopui myöhemmin politiikasta.
Vuoden 2006 presidentinvaaleissa ehdokkaana ollut Matti Vanhanen hävisi Sauli Niinistölle, eikä puolue päässyt mukaan vaalien toiselle kierrokselle. Toisella kierroksella Niinistö hävisi kisan Haloselle saaden lähes täsmälleen saman kannatuksen kuin Aho kuusi vuotta aiemmin.
[muokkaa] Vaalimenestys
Keskusta on ollut SDP:tä suurempi eduskuntapuolue vuosina 1991, 2003 ja 2007 valituissa eduskunnissa. Lisäksi Keskustan edeltäjä Maalaisliitto oli SDP:tä suurempi eduskuntapuolue vuosina 1929, 1948 ja 1962 valituissa eduskunnissa.
[muokkaa] Eduskuntavaalit
|
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
[muokkaa] Kunnallisvaalit
| Vuosi | Valtuutettuja | Kannatus | |
|---|---|---|---|
| 1968 | 3 533 | 428 841 | 18,93 % |
| 1972 | 3 297 | 449 908 | 17,99 % |
| 1976 | 3 936 | 494 423 | 18,43 % |
| 1980 | 3 889 | 513 362 | 18,7 % |
| 1984 | 4 052 | 545 034 | 20,2 % |
| 1988 | 4 227 | 554 924 | 21,10 % |
| 1992 | 3 998 | 511 954 | 19,2 % |
| 1996 | 4 459 | 518 682 | 21,8 % |
| 2000 | 4 625 | 528 319 | 23,75 % |
| 2004 | 4 422 | 543 885 | 22,77 % |
[muokkaa] Europarlamenttivaalit
| Vuosi | Meppejä | Kannatus | |
|---|---|---|---|
| 1996 | 4 | 548 041 | 24,36 % |
| 1999 | 4 | 264 640 | 21,30 % |
| 2004 | 4 | 387 217 | 23,4 % |
[muokkaa] Merkittäviä keskustalaisia poliitikkoja
[muokkaa] Presidentit
- Lauri Relander, toimi Suomen historian nuorimpana tasavallan presidenttinä 1925–1931
- Kyösti Kallio, tasavallan presidenttinä 1937–1940
- Urho Kekkonen, toimi pisimpään tasavallan presidenttinä 1956–1982
[muokkaa] Pääministerit
- Kyösti Kallio (4)
- I (14.11.1922–18.1.1924), II (16.8.1925–12.12.1926), III (16.8.1929–4.7.1930), IV (7.10.1936–12.3.1937)
- Juho Sunila (2)
- I (17.12.1927–22.12.1928), II (21.3.1931–14.12.1932)
- Urho Kekkonen (5)
- I (17.3.1950–17.1.1951), II (17.1.1951–20.9.1951), III (20.9.1951–9.7.1953), IV (9.7.1953–17.11.1953), V (20.10.1954–3.3.1956)
- I (27.5.1957–29.11.1957), II (13.1.1959–14.7.1961)
- Martti Miettunen (3)
- I (14.7.1961–13.4.1962), II (30.11.1975–29.9.1976), III (29.9.1976–15.1977)
- Ahti Karjalainen (2)
- I (13.4.1962–18.12.1962), II (15.7.1970–29.10.1971)
- I (12.9.1964–27.5.1966)
- Esko Aho (1)
- I (26.4.1991–13.4.1995)
- I (17.4.2003–24.6.2003)
- Matti Vanhanen (1)
- I (24.5.2003–)
[muokkaa] Puheenjohtajat
- Otto Karhi (1906–1909)
- Kyösti Kallio (1909–1917)
- Filip Saalasti (1918)
- Santeri Alkio (1918)
- Petter Vilhelm Heikkinen (1919–1940)
- Viljami Kalliokoski (1941–1945)
- V. J. Sukselainen (1946–1964)
- Johannes Virolainen (1964–1980)
- Paavo Väyrynen (1980–1990)
- Esko Aho (1990–2002)
- Anneli Jäätteenmäki (2002–2003)
- Matti Vanhanen (2003–)
[muokkaa] Muita keskustalaisia
- Alexander (Santeri) Alkio kirjailija, kustantaja, päätoimittaja, alkiolaisuuden isä
- Maria Kaisa Aula entinen kansanedustaja, pääministerin neuvonantaja, nykyinen lapsiasiavaltuutettu
- Kari Hokkanen ideologi, sanomalehti Ilkan päätoimittaja
- Kauko Juhantalo entinen ministeri ja kansanedustaja
- Ahti Karjalainen entinen ministeri ja Suomen pankin pääjohtaja
- Tanja Saarela entinen kulttuuriministeri, kansanedustaja
- Mari Kiviniemi entinen ulkomaankauppa- ja kehitysministeri, nykyinen kansanedustaja ja kuntaministeri
- Keijo Korhonen professori, ministeri, alivaltiosihteeri, päätoimittaja
- Eeva Kuuskoski-Vikatmaa
- Seppo Kääriäinen eduskunnan I varapuhemies
- Timo Laaninen erityisavustaja ja sanomalehtimies
- Eero Lankia entinen järjestöpäällikkö ja puoluesihteeri
- Paula Lehtomäki varapuheenjohtaja, kansanedustaja, ministeri
- Martti Manninen presidentin entinen neuvonantaja
- Matti Mattila maanviljelysneuvos, majuri evp., kansanedustaja
- Jaakko Pajula, Kelan entinen pääjohtaja
- Mauri Pekkarinen entinen kauppa- ja teollisuusministeri, nykyinen elinkeinoministeri
- Pekka Perttula entinen puoluesihteeri, kansanedustaja
- Hannele Pokka entinen oikeusministeri ja Lapin läänin maaherra
- Olli Rehn entinen kansanedustaja ja EU:n laajentumiskomissaari
- Matti Ruokola entinen Lääkintöhallituksen pääjohtaja
- Alpo Rusi ulkoasiainneuvos, presidentti Ahtisaaren neuvonantaja
- Hannu Takkula Euroopan parlamentin jäsen
- Kyösti Virrankoski Euroopan parlamentin jäsen
[muokkaa] Puolueorganisaatio
[muokkaa] Puoluetoimisto
Puoluetoimistoa johtaa puoluesihteeri Jarmo Korhonen. Hänen alaisuudessaan toimivat yhteiskuntasuhdejohtaja Pekka Korhonen, kehittämispäällikkö Lasse Kontiola, suunnittelupäällikkö Ilkka Miettinen, järjestöpäällikkö Pekka Loukola, hallintopäällikkö Aki Haaro, kunta- ja maakuntasihteeri Maija Pihlajamäki, viestintäsuunnittelija Matti Mönttinen.
[muokkaa] Suomen Keskustan puoluehallituksen työvaliokunta
Työvaliokunta on Suomen Keskustan ajankohtaisia asioita puoluehallitukselle valmisteleva, mutta valmistelijan tehtävässään myös käytännössä päättävä elin. Tampereen yliopistossa hyväksytyn väitöskirjanlähde? mukaan Vaikutusvalta-arvioinnissa puolue-elimistä esiin nousee puoluehallituksen työvaliokunta, jolla on merkitystä keskeisten poliitikkojen keskusteluareenana ja puolueen operatiivisena toimijana.
Keskustan puoluehallituksen työvaliokuntaan kuuluu kansanedustajia, Keskustan lehtimiehiä ja puolueorganisaation henkilöitä. Siihen kuuluu vain osa Suomen Keskustan puoluehallituksen jäsenistä. Suuren jäsenmääränsä vuoksi puoluehallituksella ja sen työvaliokunnalla on päätöksenteon kannalta erityistä merkitystä.
Julkisuuteen keskustan puoluehallituksen työvaliokunta nousi esille viimeksi, kun se käsitteli mm. Anneli Jäätteenmäkeen liittyvää asiaa, mihin liittyvät tiedot Hannu Takkula julkisti eteenpäin.
[muokkaa] Piirijärjestöt
Keskustalla on 21 piirijärjestöä, jotka osittain noudattavat eduskuntavaalien vaalipiirirajoja. Joissain vaalipiireissä on useamman maakunnan piirijärjestö, jotka asettavat eduskuntavaaliehdokkaat sopimiensa kiintiöiden mukaisesti.
[muokkaa] Puoluehallitus
Keskustan puoluehallituksessa on 31 jäsentä. Merkittävää operatiivista päätösvaltaa eduskuntaryhmän lisäksi käyttää puolueen puolella puoluehallituksen työvaliokunta.
[muokkaa] Jäsenistö
Keskustassa on puolueen ilmoituksen mukaan 220 000 jäsentä, joista osa aktiivisia ja jäsenmaksunsa maksaneita.
[muokkaa] Keskustalaisia tai keskustahenkisiä laitoksia ja yhteisöjä
- Maaseudun Sivistysliitto, Keskustaa lähellä oleva kulttuurijärjestö
- Ilkka, sanomalehti, seinäjokelainen
- Lalli, sanomalehti, porilainen keskustalainen sanomalehti
- Maahenki Oy, kustantamo, Maaseudun sivistysliiton kustantamo
- Suomenmaa, sanomalehti, Suomen Keskustan pää-äänenkannattaja
- Keskisuomalainen -sanomalehti
- Keskustan ja maaseudun arkisto
- Alkio-opisto, Korpilahdessa sijaitseva puolueopisto
- Verkkolehti Apila, Keskustan sähköinen äänenkannattaja internetissä
[muokkaa] Viitteet
[muokkaa] Kirjallisuus
- Ilkka Hakalehto: Maalaisliitto-keskustapuolueen historia. 1: Maalaisliitto autonomian aikana 1906–1917 (Kirjayhtymä, 1986)
- Juhani Mylly: Maalaisliitto-keskustapuolueen historia. 2: Maalaisliitto 1918–1939 (Kirjayhtymä, 1989)
- Kari Hokkanen: Maalaisliitto-Keskustan historia. 3: Maalaisliitto sodan ja vaaran vuosina 1939–1950 (Otava, 1996)
- Kari Hokkanen: Maalaisliitto-Keskustan historia. 4: Kekkosen Maalaisliitto 1950–1962 (Otava, 2002)
- Tytti Isohookana-Asunmaa: Maalaisliitto-Keskustan historia 5: Virolaisen aika-Maalaisliitosta Keskustapuolue 1963–1981 (28.9.2006)
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Periaateohjelma
- Jutila Karina, Yksillä säännöillä, kaksilla korteilla? Empiirinen tutkimus Suomen Keskustan sisäisestä päätöksenteosta, ISBN 951-44-5808-7 väitöskirja Tampereen yliopisto,
- SSS: Takkula jakoi keskustan Irak-pöytäkirjan kopioita
- Suomen Keskustan puoluehallitus
- Suomen Keskustan ohjelmat (Pohtiva)
- Keskustan uusi ryhmä Posiolla, Paluu Posiolle
Etelä-Häme| Etelä-Pohjanmaa| Etelä-Savo| Helsinki | Itä-Savo | Kainuu | Karjala | Keski-Pohjanmaa | Keski-Suomi | Pohjois-Savo | Kymenlaakso | Lappi | Peräpohjola | Pirkanmaa | Pohjois-Karjala | Pohjois-Pohjanmaa | Päijät-Häme | Satakunta | Uusimaa | Varsinais-Suomi | Ylä-Savo
Kansallinen Kokoomus | Perussuomalaiset | Rauhan ja Sosialismin puolesta – Kommunistinen Työväenpuolue | Ruotsalainen kansanpuolue | Suomen Keskusta | Suomen Kristillisdemokraatit | Suomen Kommunistinen Puolue | Suomen Senioripuolue | Suomen Sosialidemokraattinen Puolue | Suomen Työväenpuolue | Vasemmistoliitto | Vihreä liitto

