Kansaneläkelaitos

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kansaneläkelaitos

Kansaneläkelaitoksen logo.svg

Tunnuslause Elämässä mukana - muutoksissa tukena
Yritysmuoto Valtion laitos
Lajityyppi julkisoikeudellinen säätiö
Perustettu 1937
Kotipaikka Suomen lippu Helsinki, Suomi
Toiminta-alue 310 toimipistettä Suomessa
Toimiala Sosiaaliturva
Liikevaihto 10 722 milj. (2005)
Henkilökuntaa 6 097 (01.09.2010)
Omistaja Suomen valtio
Kotisivu www.kela.fi

Kansaneläkelaitos (lyhenne Kela[1]; ruots. Folkpensionsanstalten, FPA) hoitaa Suomessa asuvien perusturvaa eri elämäntilanteissa. Kelan asiakkaita ovat kaikki Suomessa asuvat ja ulkomailla asuvat Suomen sosiaaliturvan piiriin kuuluvat henkilöt. Kansaneläkelaitoksen tehtävänä on turvata väestön perustoimeentuloa, edistää terveyttä ja tukea itsenäistä selviytymistä eri elämäntilanteissa. Maaliskuussa 2014 hallitus päätti siirtää myös toimeentulotuen perusosan maksatuksen kunnilta KELAlle.[2] Laitoksen keskushallinto on hajautettu ympäri Suomea, mutta pääosa keskushallinnon työntekijöistä työskentelee Helsingissä.

Kelalla on noin 6000 työntekijää. Kelalla on palvelupisteitä eri puolella Suomea. Kelalla on 219 toimistoa eri puolilla Suomea ja Kela on mukana 115 yhteispalvelupisteessä. Kelan puhelinpalvelu on jaoteltu eri elämäntilanteiden ja etuuksien mukaan. Puhelinpalvelusta vastaavat yhteyskeskukset sijaitsevat Joensuussa, Lieksassa, Jyväskylässä, Kemijärvellä ja Pietarsaaressa. Kelan tietokonekeskus ja opintotukikeskus sijaitsevat Jyväskylässä. Kansaneläkelaitoksen päätoimitalo sijaitsee Helsingissä Taka-Töölössä.

Kela julkaisee Elämässä – Mitt i allt -nimistä (aikaisemmalta nimeltään Kelan sanomat) asiakaslehteä. Sidosryhmille tarkoitettu lehti on Sosiaalivakuutus.

Kansaneläkelaitos oli vuonna 2009 TNS Gallupin tekemässä yhdeksää organisaatiota koskeneessa imagotutkimuksessa Suomen kolmanneksi luotetuin palveluorganisaatio. 74 prosenttia piti sitä joko erittäin tai melko luotettavana. Kela sijoittui tutkimuksessa kolmanneksi Poliisin ja Puolustusvoimien jälkeen. Taakse jäivät muun muassa tuomioistuimet, sosiaaliturvajärjestelmä, julkinen terveydenhuolto ja kirkot.[3]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kela-konttori Espoon Leppävaarassa.

Kansaneläkelaitos toimii eduskunnan valvonnassa. Kela aloitti toimintansa 16. joulukuuta 1937, ja se oli aluksi nimensä mukaisesti eläkelaitos. Alkuaikojen jälkeen toiminta on uudistunut, laajentunut ja monipuolistunut.

Ensimmäinen uudistus oli vuonna 1963 säädetty sairausvakuutuslaki, joka tuli voimaan 1. syyskuuta 1964. Jokainen Suomessa asuva henkilö tuli vakuutuksen piiriin, johon kuuluvat sairaanhoitokorvaukset (lääkärinpalkkioiden, tutkimuksen ja hoidon sekä lääkkeiden korvaaminen) sekä työtulovakuutus (sairauspäiväraha, äitiys- isyys ja vanhempainraha korvauksena sairauden sekä raskauden ja synnytyksen aiheuttamista työansion menetyksistä. Sairausvakuutuslaki on toissijainen, eli jos vakuutetulla on oikeus saada lakiin perustuvaa korvausta muualta, hän on oikeutettu sairausvakuutuslain mukaisiin etuuksiin vain sikäli ja siltä osin kuin muun lain mukainen korvaus jää pienemmäksi. Sairausvakuutuslakiin nähden ensisijaisia ovat mm. liikennevakuutus (korvaa henkilövahingot, jotka syntyvät kun moottoriajoneuvoa käytetään liikenteessä), tapaturmavakuutuslaki (korvaa työssä saadusta vammasta aiheutuvat kustannukset ja työansion menetyksen) sekä vahingonkorvauslaki (korvaa toisen henkilön tahallisesti tai tuottamuksellisesti aiheuttaman vamman siitä aiheutuvine taloudellisine menetyksineen. Jopa tavallinen kadulla liukastuminen on katuosuuden kunnossapidosta vastaavan, ei sairausvakuutuksen vastuulla).

Nykyisin Kelan vastuulla on esimerkiksi kansaneläke, kuntoutusraha, lapsilisä, lääkekorvaukset, opintotuki, perhe-eläke, peruspäiväraha, sairaanhoitokorvaukset, sairauspäiväraha, sotilasavustus, työmarkkinatuki, työttömyyseläke, vammaistuki, vanhuuseläke ja yleinen asumistuki. Elatustuen maksatus siirtyi kunnilta Kelan hoidettavaksi 1. huhtikuuta 2009.

Kelan päätöksistä voi aina valittaa. Valitus lähetetään Kelaan ja jos päätöstä ei muuteta, etenee valitus sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnalle tai työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnalle tai opintotukea koskevissa päätöksissä opintotuen muutoksenhakulautakunnalle. Toisena muutoksenhakuasteena on vakuutusoikeus.

Tulevaisuudessa Kansaneläkelaitos hoitaa myös sähköisten potilasasiakirjojen valtakunnallisen arkistoinnin. Sähköistä reseptiä koskeva lainsäädäntö astui voimaan 1. huhtikuuta 2007 ja sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelyä koskeva lainsäädäntö 1. heinäkuuta 2007. Toimintojen ja rakenteiden uudistamishankkeet toteutetaan vuoden 2007 loppuun mennessä. Sähköinen arkisto luotiin 2008 ja terveydenhuollon organisaatiot liittävät tietonsa arkistoon 2008–2011.

Kelan maksamat etuudet ja budjetti vuonna 2012[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kelan vuoden 2012 kokonaiskulut olivat 13,5 miljardia euroa, joista etuuksien osa oli 13,1 miljardia euroa.[4] Menot jakautuivat seuraaviin avustuksiin:

  • 4 198 miljoonaa euroa sairausvakuutusetuuksia
  • 2 595 miljoonaa euroa eläke-etuuksia
  • 2 071 miljoonaa euroa lapsiperheiden etuuksia
  • 1 420 miljoonaa euroa työttömyysturvaetuuksia
  • 812 miljoonaa euroa opintoetuuksia (sisältää myös opiskelijoiden asumislisän)
  • 606 miljoonaa euroa yleistä asumistukea
  • 441 miljoonaa euroa eläkkeensaajan asumistukea
  • 356 miljoonaa euroa kuntoutusta
  • 555 miljoonaa euroa vammaisetuuksia
  • 56 miljoonaa euroa muita etuuksia

Kelan eläke-etuuksia maksettiin vuonna 2012 2 595 miljoonaa euroa, mikä oli 1,8 % enemmän kuin vuonna 2011.[4] Eläke-etuuksien saajia oli vuoden 2012 lopussa 699 000 henkilöä, mikä oli 2 % edellisvuotta vähemmän. Takuueläkettä sai vuoden lopussa 104 000 henkilöä. Täyden kansaneläkkeen sai 85 000 henkilöä. Keskimääräinen kansaneläke vuoden lopussa oli 298 e/kk. Yksin asuvalla täysi kansaneläke oli 609 euroa ja parisuhteessa elävällä 540e/kk. Täysi takuueläke oli 714 e/kk.

Työttömyysturvaetuuksia maksettiin vuonna 2012 1 420 miljoonaa euroa, mikä oli 25,3 % enemmän kuin vuonna 2011.[4] Etuuksia sai vuoden aikana yhteensä 279 000 henkilöä. Työmarkkinatukena maksettiin 1 082 miljoonaa euroa (lisäystä 27,9 %) ja peruspäivärahana 219 miljoonaa euroa (lisäystä 18,4 %). Kototutumistukea sai 18 000 maahanmuuttajaa, mikä oli 4,3 % edellisvuotta enemmän. Etuuksien määrän kasvua perusteltiin ensisijaisesti työttömyyden perusturvan vuonna 2012 voimaan astuneella tasokorotuksella.

Lapsiperheiden etuuksista suurimman osan muodostaa lapsilisä, jota maksettiin vuonna 2012 1 489 miljoonaa euroa 1 011 900 lapsesta. Lastenhoidon tukia maksettiin 458,1 miljoonaa euroa, josta kotihoidontukea oli 362,5 miljoonaa euroa 175 400 lapsesta 116 000 perheelle. Äitiysavustusta (10,8 milj. euroa) sai 58 000 perhettä ja adoptiotukea (0,7 milj. euroa) 173 perhettä.

Yleistä asumistukea maksettiin vuonna 2012 606 miljoonaa euroa, mikä oli 9,7 % edellisvuotta enemmän. Vuoden lopussa tukea saaneita ruokakuntia oli 180 700.

Kelan rahoitus tulee valtiolta (69%), vakuutetuilta (13%), työnantajilta (12%), kunnilta (5%) ja muista tuotoista (1%).[4] Arvioidut sosiaalimenot Suomessa olivat vuonna 2012 60,6 miljardia euroa, josta Kelan osuus oli 12,3 miljardia euroa eli 21 %.

Kritiikkiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kelaa on kritisoitu sen hallinnoiman tukijärjestelmän monimutkaisuudesta ja ehtojen vaikeasta ymmärrettävyydestä. Kela ei säädä lakeja, joiden pohjalta se toimii, mutta Kelalla on paljon itsenäistä harkintavaltaa yksittäisissä tapauksissa. Koska sosiaaliturvalainsäädäntö on hyvin eri-ikäistä, eikä siinä ole aina otettu huomioon kuinka yksi lainmuutos aiheuttaa seurauksia muiden lakien toteuttamisessa. Toimeenpanevana elimenä Kelan tehtävänä on kuitenkin kertoa järjestelmästä asiakkailleen ymmärrettävästi, kuten hallintolakikin edellyttää, joten kritiikki ymmärrettävyydestä ja selkeydestä on aiheellista.

Osa poliitikoista pitää sosiaaliturvalainsäädäntöä niin monimutkaisena, että se tulisi uudistaa kokonaisvaltaisesti. Uudistusehdotukset vaihtelevat demarileirin lainsäädännön maltillisesta nykyaikaistamishankkeesta [5] koko järjestelmän korvaamiseen niin sanotulla perustulomallilla. Perustulojärjestelmää ovat julkisuudessa kannattaneet erityisesti vihreät.[6]

Kelan entinen pääjohtaja Jorma Huuhtanen on kannattanut lainsäädännön yksinkertaistamista, sillä hänen mielestään etuusviidakko toimii huonosti sekä asiakkaan että toimeenpanijan kannalta. Nyt noin sadan etuuden ja vajaan 40 lain sosiaaliturvajärjestelmässä toimiminen on toimeenpanijalle ja asiakkaalle hankalaa.[7]

Aluekeskukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kelalla on kolme aluekeskusta: Etelä-Suomen aluekeskus, Itä- ja Pohjois-Suomen aluekeskus sekä Länsi-Suomen keskus. Näihin kuuluvat Lahden, Kuopion, Oulun, Turun ja Seinäjoen yksiköt.[8]

Vuosina 19722006 Kelalla oli oma kuntoutuspalveluja tuottava kuntoutuslaitos Turussa. Vuoden 2007 alusta lähtien laitos on jatkanut toimintaa itsenäisenä säätiönä nimellä Kuntoutuskeskus Petrea.

Kelan pääjohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toimikausi Pääjohtaja
2010 Liisa Hyssälä
2000–2010 Jorma Huuhtanen
19932000 Pekka Tuomisto
19711993 Jaakko Pajula
19541971 V. J. Sukselainen
19461954 Eino E. Louhio
19441945 Väinö Arola
19371944 Eero Rydman

[9]

Kelan hallitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kelan valtuutettuina toimivat kansanedustajat nimittävät 10-henkisen hallituksen.[10] Hallituksen jäsenet toimikaudella 1. tammikuuta 2011 – 31. joulukuuta 2013 ovat Etelä-Suomen aluehallintoviraston ylijohtaja Anneli Taina (puheenjohtaja), Itä-Suomen aluehallintoviraston ylijohtaja Elli Aaltonen (varapuheenjohtaja), Pirkanmaan sairaanhoitopiirin johtaja Rauno Ihalainen, sosiaali- ja terveysministeriön ylijohtaja Raimo Ikonen, Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin johtaja Pentti Itkonen, Elinkeinoelämän keskusliiton lakiasiainjohtaja Lasse Laatunen, SAK:n sosiaaliasioiden päällikkö Katja Veirto, MTK:n johtaja Timo Sipilä, Suomen sosiaali ja terveys ry:n hyvinvointitalous-tiimin johtaja Riitta Särkelä sekä kokoomuksen puoluesihteeri Taru Tujunen.[11] Kelan henkilöstöä edustaa Heli Martinmäki (läsnäolo- ja puheoikeus). Hallituksen sihteerinä toimii Kelan osastopäällikkö Juhani Rantamäki.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lyhenneluettelo 07.01.2013. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 29.3.2013.
  2. Taloussanomat: "Näin hallitus haalii 2,3 miljardia euroa" Julkaistu: 26.3.2014 Viitattu: 26.3.2014
  3. Arola, Hilkka: Arvosana tyydyttävä. Elämässä, marraskuu 2009, nro 4, s. 6-7. Kela. [1]
  4. a b c d Toimintakertomus 2012 Kela. Viitattu 29.9.2013.
  5. Sosiaalidemokraattien sosiaali- ja terveyspolitiikan ohjelma 2005
  6. Perustulomalli 31.1.2013. Vihreät. Viitattu 29.9.2013.
  7. Kelan pääjohtaja Jorma Huuhtanen: Sosiaaliturvan peruspilareita ei tule murentaa (Kela tiedottaa) 27.2.2007. Kansaneläkelaitos. Viitattu 27.2. 200.
  8. Aluekeskukset 19.7.2013 (päivitetty). KELA. Viitattu 29.9.2013.
  9. Pääjohtajakunta, s. 174. SKS, Helsinki 2005.
  10. Organisaatio 23.4.2013 (päivitetty). Kela. Viitattu 29.9.2013.
  11. Hallitus 19.3.2013. KELA. Viitattu 29.9.2013.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kai Häggman: Suurten muutosten Suomessa, Kansaneläkelaitos 1937–1997. Gummerus 1997. ISBN 951-669-434-9

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]