Työttömyysturva

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Työttömyysturva on viranomaisen työttömälle maksamaa rahaa tämän toimeentuloa varten. Työttömyysturva on sosiaaliturvan osa.

Suomen työttömyysturva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalainen työttömyysturvajärjestelmä tarjoaa erilaisia etuuksia eri henkilöille riippuen muun muassa siitä, minkä ikäisiä he ovat ja kuinka kauan he ovat olleet työelämässä. Työttömälle mahdollisesti myönnettäviä etuuksia ovat työmarkkinatuki, ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha, peruspäiväraha, työttömyyseläke, eroraha ja koulutuspäiväraha. Mainittujen etuuksien hakijan tulee olla rekisteröity työttömäksi työnhakijaksi työnvoimaviranomaisten toimesta sekä uusia työnhakunsa säännöllisesti työvoimaviranomaisen määräämällä tavalla. Jos kyseessä on työkyvytön henkilö, jolle on anottu pitkää sairauspäivärahajaksoa, kuntoutustukea tai työkyvyttömyyseläkettä, työvoimaviranomaiset voivat laittaa kyseisen henkilön työnhaun lepäämään siksi aikaa, kun hakemusprosessi on kesken. Myös lepäämässä oleva työnhaku on uusittava säännöllisin väliajoin.

Työttömyysturvaa sääntelee vuonna 2002 annettu työttömyysturvalaki. Laki sisältää säännökset Suomessa asuvan työttömän työnhakijan työnhaun taloudellisten mahdollisuuksien ja työmarkkinoille pääsyn ja paluun edellytysten parantamisen turvaamiseksi, korvaamalla työttömyydestä aiheutuvia taloudellisia menetyksiä työttömyyspäivärahalla tai työmarkkinatuella.

Työttömyysturvaa hoitavat ja koordinoivat Suomessa Kansaneläkelaitos, Kela sekä eri alojen työttömyyskassat. Niiden rahoitusta hoitaa Työttömyysvakuutusrahasto (TVR).

Työttömyysturvaa koskevan lainsäädännön kehittämisestä ja valmistelusta vastaa Sosiaali- ja terveysministeriö[1].

Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurin osa Suomen työttömyyskorvausta saavista henkilöistä on pelkän työmarkkinatuen tai peruspäivärahan varassa[2]. Vuoden 2008 syksyllä työmarkkinatuen saajia oli 97 000 henkeä eli 50 % kaikista työttömyysturvan saajista. Lisäksi pelkän peruspäivärahan saajia oli 17 000 henkeä eli 8 %. Ansiopäivärahaa sai 81 000 työnhakijaa eli 42 % kaikista työttömyysturvan saajista.[2]

Työmarkkinatuen tarveharkinnan vuoksi suurelta osalta työttömistä evättiin aiemmin työmarkkinatuki kokonaan tai leikattiin sitä puolison tuloihin perustuen. Naimisissa olevien työttömyysturvan ulkopuolelle jääneiden työttömien toimeentulo oli siten aviopuolison elatusvelvollisuuden varassa. Avopuolisoilla ei kuitenkaan ollut juridista elatusvelvollisuutta. Avopuolison tulojen vuoksi työmarkkinatuen ulkopuolelle jätetyt työttömät joutuivat siksi elämään ilman tuloja, koska muussakin sosiaaliturvassa sovellettiin yleensä vastaavaa avopuolison tuloihin perustuvaa tarvehankintaa. Lähes puolet työttömyysturvan tarveharkinnan kohteeksi joutuneista oli avoliitossa eli ilman lakisääteistä oikeutta elatukseen[3].

Työmarkkinatuen tarveharkinta johti käytännössä siihen, että pitkäaikaistyöttömillä oli suurentunut avioeroriski muuhun väestöön verrattuna. Sosiaaliturvan uudistusta valmistellut Sata-komitea suositti syksyllä 2008, että puolison tulojen vaikutus työmarkkinatukeen poistettaisiin[4]. Suositus toteutettiin 1.1.2013.

Työttömyysturvan riittävyyttä arvioitaessa on otettava huomioon se, että työttömyysturvaa verotetaan yli kaksi kertaa ankarammin kuin palkkatuloja. Esimerkiksi Helsingissä asuva pitkäaikaistyötön joutuu maksamaan 698 euron suuruisesta täysimääräisestä työmarkkinatuesta 17 prosenttia veroa.

Seitsemänkymmentäkolme prosenttia työttömistä eli köyhyysrajan alapuolella vuonna 2009[5].

Työtön menettää kahdeksi kuukaudeksi oikeutensa työttömyysturvaan, jos hän ilman pätevää syytä kieltäytyy vastaanottamasta työvoimaviranomaisten hänelle osoittamaa työtä[6]. Tätä tilannetta sanotaan karenssiksi. Työttömyyskorvausta ei yleensä myöskään makseta henkilölle, joka itse on eronnut edellisestä työsuhteestaan, ennen kuin kolmen kuukauden kuluttua[7]. Yrittäjä voi pääsääntöisesti saada työttömyyskorvausta vasta sitten, kun hänen yrityksensä on asetettu konkurssiin tai hän ei alentuneen työkykynsä vuoksi voi jatkaa yritystoimintaa.[8]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työttömyyttä hoidettiin Suomessa pitkään järjestämällä työttömille hätäaputöitä. Tätä lapiolinjaksi kutsuttua politiikkaa jatkettiin kansainvälisessä vertailussa pitkään: muualla Euroopassa siirryttiin Suomea aiemmin suoriin, rahallisiin työttömyyskorvauksiin. Yleisestä rahakorvauksesta säädettiin Suomessa 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa, mutta senkin jälkeen työttömyyden hoidossa nojattiin mieluummin työllistämistöiden järjestämiseen. Työttömiä työllistettiin siirtotyömaille, jotka olivat usein tietyömaita. Hätäaputöitä järjestivät niin kunnat kuin valtio.

Työttömyysturva uusittiin 1970-luvun alussa. Vuonna 1971 säädetyt uudet säädökset lopettivat työttömyystyöt ja siirtotyömaat. Samalla työntekijä sai ammattisuojan, joten työttömän ei enää tarvinnut ottaa vastaan mitä tahansa työtä.[9]. Vuonna 1985 työttömyysturva jaettiin ansiosidonnaiseen päivärahaan ja peruspäivärahaan. Peruspäivärahaa korotettiin 1980-luvun loppuvuosina palkansaajien keskiansioiden nousua vastaavaa tahtia.[10] Viime vuosikymmeninä peruspäivärahan tasoa on nostettu kuitenkin niin hitaasti, että sen ostovoima on laskenut suuresti palkkoihin verrattuna.

Myös ammattisuojan kesto lyhennettiin yhdeksänkymmenluvulla kolmeen kuukauteen.

Suuruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työmarkkinatuki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Työmarkkinatuki

Täysimääräisen työmarkkinatuen määrä lapsettomalle on vuonna 2014 bruttona 32,66 e/pv euroa päivässä[11] eli noin 702 euroa kuussa. Työmarkkinatuki on veronalaista tuloa, josta tehdään 20 %:n ennakonpidätys[12], jonka jälkeen siitä jää noin 562 euroa kuussa käteen.

Jos työttömyyskorvaukseen oikeutetulla työttömällä on alaikäisiä lapsia, hän saa lapsikorotusta, joka on suurimmillaan ensimmäisen lapsen kohdalla: 5,27 e/pv eli noin 113 euroa kuussa bruttona[11]

Myös vanhempien tulot vaikuttavat työmarkkinatukeen, jos työtön asuu vanhempiensa kanssa samassa taloudessa eikä täytä työssäoloehtoa[11].

Työmarkkinatuen kestoa ei ole rajoitettu.

Peruspäiväraha[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peruspäivärahan määrä vuonna 2014 on 32,66 e/pv ja sitä maksetaan 5 päivältä viikossa (myös arkipyhiltä). Ilman korotusosia peruspäivärahan suuruus on noin 702 euroa kuussa bruttona (noin 562 euroa nettona)[13].

Peruspäivärahaan ei sovelleta tarveharkintaa, joten samassa taloudessa mahdollisesti asuvat vanhemmat eivät alenna päivärahan määrää.

Työtön työnhakija on oikeutettu peruspäivärahaan silloin, kun 6 kuukauden työssäoloehto on tullut täyteen ennen työttömyyden alkua. Peruspäivärahaa maksetaan enintään 500 päivän ajan.

Ansiosidonnainen päiväraha[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha muodostuu peruspäivärahan suuruisesta peruosasta ja hakijan palkan mukaan määräytyvästä ansio-osasta. Keskimääräinen ansiosidonnainen päiväraha on 1070 euroa kuussa eli lähes kaksi kertaa suurempi kuin pitkäaikaistyöttömien työmarkkinatuki[14].

Perusosa on peruspäivärahan suuruinen eli 551 euroa kuussa vuonna 2010. Ansio-osa on keskimäärin 42 prosenttia päiväpalkan ja perusosan erotuksesta[15]. Jos kuukausipalkka ylittää 2 306,70 euroa, ansio-osa alenee ylimenevältä osalta 20 prosenttiin. Ansiopäiväraha voi enimmillään olla 90 prosenttia päiväpalkasta, kuitenkin vähintään lapsikorotuksilla korotetun peruspäivärahan suuruinen. Lisäksi maksetaan lapsikorotus, joka on yhdestä alle 18-vuotiaasta lapsesta 4,86 euroa, kahdesta 7,13 euroa ja kolmesta tai useammasta lapsesta yhteensä 9,19 euroa.

Työttömyyskassaan kuuluva työtön työnhakija on oikeutettu peruspäivärahaan silloin, kun 8 kuukauden työssäoloehto on tullut täyteen ennen työttömyyden alkua. Ansiosidonnaista päivärahaa maksetaan enintään 500 arkipäivältä.

Ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha kerätään pääosin työnantajien (49,5 %) ja valtion (40 %) maksuosuuksista. 5,5 % maksusta rahoitetaan työttömyyskassojen jäsenmaksuilla. [16]

Työttömyyskorvausta täydentävät tuet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työttömyysturvan tavoitteena on kohtuullisen taloudellisen toimeentulon takaaminen kaikille työttömille. Kohtuullinen toimeentulo määritellään vähimmäistoimeentulona ja suhteessa aikaisempiin tuloihin. Työttömyysturvaa täydentää asumistuki. 1990-luvulla hallitus jätti tukien indeksikorotukset tekemättä monena vuonna, minkä vuoksi asumistuki ei nosta työttömän elintasoa toimeentulonormin suuruiseksi. Yleensä perustukia joudutaan täydentämään toimeentulotuella, eli toimeentulotuki on käytännössä työttömän minimiturva. Toimeentulotukea ei kuitenkaan makseta vuonna 2009 sellaiselle lapsettomalle henkilölle, jonka avo- tai aviopuolison tuloista jää vuokran tai yhtiövastikkeen, sähkölaskun maksun ja mahdollisten sairauskulujen jälkeen käteen yli 709,66 euroa. Vain kolmannes pienimmällä ja yleisimmällä työttömyysturvalla (työmarkkinatuki) elävistä saa toimeentulotukea[17].

Muita työttömyyteen liittyviä etuuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pitkään työelämässä olleille työttömille maksetaan omaehtoisen, ammatillisen opiskelun ajalta koulutuspäivärahaa sekä työelämässä oleville aikuiskoulutustukea. Työvuorottelukorvausta maksetaan työntekijälle, joka siirtyy vuorotteluvapaalle työnantajan palkatessa työttömän henkilön vastaavaksi ajaksi. Sellaiset taloudellisista tai tuotannollisista syistä irtisanotut työntekijät, joilla on kolmen vuoden työhistoria koko elämän ajalta, ovat oikeutettuja muutosturvan toimintamallin mukaiseen työllistymissuunnitelmaan. Suunnitelma laaditaan yhdessä työvoimaviranomaisten kanssa, ja sen tehneille työnhakijoille voidaan työttömyysturvaa maksaa korotettuna (ns. muutosturvan ansio-osa tai peruspäivärahan muutosturvalisä) tiettyjen työllistymissuunnitelmaan sisältyvien toimenpiteiden ajalta.

Työttömyysturvan riittävyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa on vallinnut jo pitkään konsensus siitä, että työmarkkinatuki ja peruspäiväraha ovat niin pieniä, etteivät ne riitä pääsääntöisesti kattamaan vaatimattomiakaan elinkustannuksia. Työttömyysuturvan lapsikorotusten määrä on vain noin 5-30 prosenttia sijaisvanhemmille hoitopalkkion lisäksi maksettavasta kulukorvauksesta, jonka tarkoituksena on kattaa lapsen elättämisestä aiheutuvat kulut[18].

Suomen työttömyysturva pohjoismaisessa vertailussa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen ansiosidonnainen työttömyysturva oli vuonna 2008 23 prosenttia pienenempi kuin Ruotsissa ja 30 prosenttia pienempi kuin Tanskassa. Selkeä enemmistö (62 %) suomalaisista halusi nostaa Suomen työttömyysturvan muiden pohjoismaiden tasolle[19].

Työttömyysturvan vaikutus työttömyyteen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työttömyyskorvauksen laajentaminen nostaa palkkavaatimuksia, jolloin harvempi uusi työpaikka kannattaa luoda. Tällöin työnhakijat löytävät töitä hitaammin ja työttömyys kasvaa. [20]

Työpaikan saantiaika riippuu työnhakijan hakuaktiivisuudesta ja nirsoudesta sekä siitä, miten helposti töitä löytyy. Osa tutkimuskirjallisuudesta käsittelee vain työttömyysturvan vaikutusta kahteen edelliseen efektiin. Hagedornin ym. tutkimuksen (2013) mukaan kuitenkin niiden vaikutus työnantajien haluun luoda työpaikkoja on ratkaiseva, ainakin suuren laman datalla paljon suurempi kuin niiden suorat vaikutukset. [20]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • HS 6.11 2008
  • Moisala, Jutta, Jukka Pekkarinen, Heikki Taimio, Juhana Vartiainen (2004). Vertaileva näkökulma Suomen työmarkkinoihin. Palkansaajien tutkimuslaitos. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 21/2004. ISBN 952-5354-63-6. Verkkoversio

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Työttömyysturva Sosiaali- ja terveysministeriö.
  2. a b Työttömyysturva nyt 6.11.2008. HS.
  3. Latvala, Minna: Puolison armoilla – työttömyysturvan tarveharkinta (pdf) (Sosiaalivakuutuksen ammatillinen lisensiaattitutkimus) ISBN 978-951-29-3523-9. 2008. Turun yliopisto. (suomeksi)
  4. Puolison tulojen vaikutus työmarkkinatukeen poistuu 23.10.2008. Iltalehti.
  5. Heli Puura ja Aleksi Kalenius: Myös ansioturva tarvitsee kohennusta. HS Mielipide 19.4.2011, C 8.
  6. Työttömyysturvalaki, 12 §
  7. Työttömyysturvalaki, 9 §
  8. Työttömyysturvalaki, 5 §
  9. Nenonen, Marko 2006: Lapiolinjalla. Työttömät pakkotyössä 1948-1971. Atena Kustannus, Jyväskylä, s. 34
  10. Piia Elonen: Hyvinvointivaltion poika. HS Teema 1/2011. S.11.
  11. a b c Työmarkkinatuen määrä 2014. KELA.
  12. Työmarkkinatuen verotus 2012. KELA.
  13. Peruspäivärahan määrä 2014. KELA.
  14. Ansiopäiväraha on lähes kaksinkertainen työmarkkinatukeen verrattuna. Kelan tiedote 23.9.2009. http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/net/230909125447SS?OpenDocument
  15. Ansiosidonnainen päiväraha. Työelämään-sivusto. http://www.tyoelamaan.fi/fi-FI/ansiosidonnainen-paivaraha/
  16. Tilasto Suomen työttömyysturvasta 2003 KELA.
  17. Heikki Hiilamo: SAK:n paradoksi. Voima-lehti 2/2010.
  18. Suvi Vihavainen: Auerin lasten sijaisperheen palkkiot ovat normaalitasoa. Helsingin Sanomat, kotimaa, 26.9.2013, A 16.
  19. Enemmistö haluaa parantaa työttömyysturvaa 5.11.2008. HS.
  20. a b Unemployment Benefits and Unemployment in the Great Recession: The Role of Macro Effects, Marcus Hagedorn, Fatih Karahan, Iourii Manovskii, Kurt Mitman. NBER Working Paper No. 19499, October 2013. (draft). Abstract, Introduction & Conclusions.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]