Valtakunnanoikeus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Säätytalo, jossa valtakunnanoikeus on tähän mennessä aina kokoontunut.

Valtakunnanoikeus käsittelee syytteen, joka nostetaan virkatoimessa lainvastaisesti menetellyttä valtioneuvoston jäsentä, oikeuskansleria, eduskunnan oikeusasiamiestä tai korkeimpien oikeuksien presidenttiä tai jäsentä vastaan. Syyttäjänä toimii valtakunnansyyttäjä, valtioneuvoston oikeuskansleri tai eduskunnan oikeusasiamies.

Lisäksi valtakunnanoikeus käsittelee tasavallan presidentin rikosoikeudellista vastuuta koskevan syytteen. Valtakunnanoikeuden päätös on lopullinen. Armahdus tuomiosta voidaan myöntää vain oikeuden itsensä esityksestä.

Eduskunta hyväksyi lain valtakunnanoikeudesta 25. marraskuuta 1922 ja samassa yhteydessä tähän liittyvän lain eduskunnan oikeudesta tarkastaa valtioneuvoston jäsenten ja oikeuskanslerin virkatoimien lainmukaisuutta (ns. ministerivastuulaki).[1] Nykyinen laki valtakunnanoikeudesta on vuodelta 2000.

Suomen perustuslaki kieltää satunnaiset tuomioistuimet. Valtakunnanoikeus ei kuitenkaan loukkaa tätä kieltoa, sillä se on pysyvä tuomioistuin, jonka tuomarit on nimitetty ennen minkään jutun tuloa käsittelyyn. Valtakunnanoikeutta ei siis perusteta tiettyä juttua varten, se vain kokoontuu käsittelemään sitä. Kynnys valtakunnanoikeuden kutsumiseksi koolle on varsin korkea ja se onkin joutunut kokoontumaan vain neljästi.

Istunnot on pidetty Säätytalossa.

Valtakunnanoikeuden kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtakunnanoikeuteen kuuluvat korkeimman oikeuden presidentti puheenjohtajana sekä korkeimman hallinto-oikeuden presidentti ja kolme virkaiältään vanhinta hovioikeuden presidenttiä sekä viisi eduskunnan valitsemaa jäsentä, joiden toimikausi on neljä vuotta tai kunnes nämä täyttävät 67 vuotta. Tämä tarkoittaa, että asiaa käsittelemässä on yhtä monta parlamentaarisin perustein valittua ja tuomioistuintaustaista tuomaria. Kullakin eduskunnan valitsemalla jäsenellä on henkilökohtainen varajäsen. Korkeimpien oikeuksien presidenttien varajäseninä toimivat näiden tuomioistuinten virkaiältään vanhimmat jäsenet. Hovioikeuksien presidenttien varajäsenenä toimii vanhin hovioikeuden presidentti, joka ei ole valtakunnanoikeuden jäsen. Tuomioistuimen varapuheenjohtaja on korkeimman hallinto-oikeuden presidentti. Jos molemmat korkeimpien oikeuksien presidentit ovat estyneitä, valtakunnanoikeuden puheenjohtaja on vanhin hovioikeuden presidentti.

Ennen vuoden 1999 perustuslakiuudistusta valtakunnanoikeuteen kuului kuusi eduskunnan valitsemaa jäsentä, nykyiset oikeusoppineet jäsenet sekä yksi Helsingin yliopiston valitsema oikeustieteen professori.

Valtakunnanoikeus on tuomionvoipainen eli kykenevä käsittelemään ja ratkaisemaan asioita, jos kahdeksan jäsentä on saapuvilla.

Eduskunta valitsi 2. joulukuuta 2011 valtakunnanoikeuteen viisi jäsentä ja heille varajäsenet vuosiksi 2012–2015.

Jäseniksi valittiin toimitusjohtaja Jyrki Järventaus (varajäsenenään ohjelmistoalueen johtaja Olli-Pekka Heinonen), suurlähettiläs Päivi Luostarinen (varajäsenenään johtaja Teija Tiilikainen), apulaiskaupunginjohtaja Tuula Haatainen (varajäsenenään hallintopäällikkö, OTT Kaijus Ervasti), oikeustieteen lisensiaatti, varatuomari Lasse Lehtinen (varajäsenenään varatuomari Ari Korhonen) ja varatuomari, kansanedustaja Esko Kiviranta (varajäsenenään oikeustieteen kandidaatti Seija Turtiainen). Virkansa puolesta valtakunnanoikeuden puheenjohtajana on korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelo, varapuheenjohtajana korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Pekka Vihervuori sekä jäseninä kolme virka-iässä vanhinta hovioikeuden presidenttiä, jotka ovat Esko Oikarinen (Rovaniemen hovioikeus), Antero Palaja (Turun hovioikeus) ja Pertti Nieminen (Kouvolan hovioikeus).

Oikeudenkäyntimenettely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asian vireilletulo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtakunnanoikeudessa voidaan nostaa syyte virassa tehdystä rikoksesta valtioneuvoston jäsentä, oikeuskansleria, eduskunnan oikeusasiamiestä, jommankumman korkeimman oikeuden presidenttiä tai jäsentä tai, tietyin rajoituksin, tasavallan presidenttiä vastaan. Ministeriä vastaan syyte voidaan nostaa, mikäli tämä "tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta on olennaisesti rikkonut ministerin tehtävään kuuluvat velvollisuutensa tai menetellyt muutoin virkatoimessaan selvästi lainvastaisesti". Tämä tarkoittaa, että syytekynnys on tavanomaista korkeampi ja edellyttää jo selkeää lainrikkomusta. Tasavallan presidenttiä vastaan syyte voidaan nostaa ainoastaan, mikäli rikos on maanpetos tai valtiopetos tai rikos ihmisyyttä vastaan. Muista tasavallan presidentin virkarikoksista rikosoikeudellisen vastuun kantaa asian hänelle esitellyt ministeri tai virkamies, mikäli hän ei ole jättänyt eriävää mielipidettä presidentin päätökseen.

Syytteen nostamisesta valtakunnanoikeudessa huolehtii eduskunnan perustuslakivaliokunta. Tämä ottaa asian käsiteltäväksi

  1. oikeuskanslerin tai eduskunnan oikeusasiamiehen tekemästä ilmoituksesta,
  2. vähintään kymmenen kansanedustajan tekemän muistutuksen vuoksi tai
  3. eduskunnan muun valiokunnan esittämän tutkintapyynnön perusteella.

Ennen kuin oikeuskansleri tai oikeusasiamies tekevät ilmoituksen perustuslakivaliokunnalle, heidän on tullut tehdä asiaa valtioneuvostossa käsiteltäessä huomautus päätöksen laittomuudesta ja merkityttää se pöytäkirjaan. Vasta jos muistutus on jätetty huomiotta, laillisuusvalvoja voi ryhtyä toimenpiteisiin asian viemiseksi perustuslakivaliokuntaan.

Perustuslakivaliokunta suorittaa asian tutkinnan, mihin se voi pyytää valtakunnansyyttäjän apua, mikäli on tarpeen käyttää tavanomaisia esitutkinnallisia keinoja. Tutkinnan kohteena olevaa henkilöä on välittömästi tutkinnan alettua kuultava ja hänelle on varattava tilaisuus antaa lausunto kaikesta tutkinta-aineistosta ennen perustuslakivaliokunnan päätöksen tekemistä.

Kun tutkinta on suoritettu, perustuslakivaliokunta vie asian eduskuntaan, joka voi päättää syytteen nostamisesta tavanomaisella enemmistöpäätöksellä. Presidenttiä vastaan nostettavasta syytteestä on kuitenkin päätettävä kolmen neljäsosan enemmistöllä. Mikäli tällainen syyte päätetään nostaa, presidentin on pidättäydyttävä virkatoimistaan syytteen käsittelyn ajaksi, jolloin hänen sijaisenaan toimii pääministeri.

Ylimpiä laillisuusvalvojia eli oikeuskansleria ja oikeusasiamiestä vastaan nostettava syyte nostetaan kuten ministeriä vastaan, mutta syytekynnys on tavanomainen. Sen sijaan korkeimpien oikeuksien presidenttiä tai jäseniä vastaan voi nostaa syytteen joko oikeuskansleri tai oikeusasiamies ilman eduskunnan myötävaikutusta.

Oikeusprosessi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyttäjänä valtakunnanoikeudessa toimii valtakunnansyyttäjä, paitsi jos syytettynä on korkeimman oikeuden tai korkeimman hallinto-oikeuden jäsen. Tällöin syyttäjänä voi toimia myös oikeuskansleri tai oikeusasiamies. Kun päätös syytteen nostamisesta on toimitettu oikeuden puheenjohtajalle (yleensä KKO:n presidentti), hän kutsuu valtakunnanoikeuden koolle. Tämän jälkeen valtakunnanoikeus antaa haasteen tiedoksi syytetylle.

Oikeudenkäynti toteutetaan noudattaen tavanomaisesta rikosoikeudenkäynnistä annettua lainsäädäntöä. Myös rangaistusasteikko on tavallinen ja määräytyy rikoslain mukaan. Syyttäjällä ei ole kuitenkaan velvollisuutta ottaa ajaakseen asianomistajan yksityisoikeudellista vaatimusta valtakunnanoikeudessa.

Asian tultua vireille valtakunnanoikeus voi käyttää kaikkia pakkokeinolain sallimia pakkokeinoja samoin perustein kuin käräjäoikeus. Tämä tarkoittaa, että valtakunnanoikeuden puheenjohtaja voi mm. välittömästi syytteen nostamisen jälkeen määrätä syytetyn vangittavaksi, mikäli tähän on perusteita yleisen lainsäädännön nojalla.

Valtakunnanoikeus äänestää virkaikäjärjestyksessä, puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja viimeisinä. Äänestyksessä tuomioksi tulee enemmistön kanta, tasatilanteessa kuitenkin syytetyn kannalta lievempi tuomio.

Tuomion täytäntöönpano ja muutoksenhaku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtakunnanoikeuden tuomio pannaan täytäntöön tavanomaista lainsäädäntöä noudattaen. Päätöksestä ei voi valittaa, mutta valtakunnanoikeus voi päättää poistaa tuomionsa tai purkaa sen asianomaisen hakemuksesta tuomiovirheen perusteella oikeudenkäymiskaaren 31 luvun mukaisin perustein.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kullervo Kemppinen: Lakitiedon pikkujättiläinen, s. 23. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1985. ISBN 951-0-12586-5.
  2. Valtakunnanoikeuden tuomioita Ylen elävä arkisto. Viitattu 18.9.2010.
  3. Salaputki-jutun oikeudenkäynti alkaa Ylen elävä arkisto. Viitattu 18.9.2010.
  4. Kätilöopisto-skandaali vuonna 1962 Ylen elävä arkisto. Viitattu 18.9.2010.
  5. Kätilöopisto juttu Ylen elävä arkisto. Viitattu 18.9.2010.
  6. Kauko Juhantalo valtakunnanoikeuteen Ylen elävä arkisto. Viitattu 18.9.2010.
  7. Tapaus Juhantalo Ylen elävä arkisto. Viitattu 18.9.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]