Salaputkijuttu
Salaputkijuttu oli 1950-luvun alussa Suomessa tapahtunut poliittinen skandaali, josta tutkija Jukka Tarkan mielestä alkoi rötösherrojen historia.[1]
Eduskunnan oikeusasiamies totesi 28. marraskuuta 1952, että K. A. Fagerholmin I hallituksen (1948–1950) ministerit Jussi Raatikainen, Matti Lepistö, Aleksi Aaltonen ja Onni Peltonen olivat toimineet lainvastaisesti myöntäessään valtionapua vuonna 1949 konkurssikypsälle Salaputki Oy:lle.[1] Salaputki Oy oli perustettu valmistamaan puisia salaojaputkia, ja Jussi Raatikainen oli ollut sen osakkaana[2].
Urho Kekkosen III hallituksessa ministerinä olleet Lepistö ja Peltonen joutuivat tämän jälkeen eroamaan, ja keväällä 1953 eduskunta päätti asettaa mainitut neljä ministeriä syytteeseen valtakunnanoikeudessa.[1]
Valtakunnanoikeus päätti 18. syyskuuta 1953, että valtionapu oli aikanaan annettu väärin perustein ja Raatikainen oli antanut perätöntä tietoa ministeritovereilleen.[1]
Raatikainen tuomittiin sakkoihin ja maksamaan saamansa hyödyn takaisin valtiolle. Lepistö tuomittiin myös sakkoihin ja maksamaan korvauksia valtiolle. Aaltonen ja Peltonen vapautettiin.[3]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b c d Veli Junttilan kolumni salaputkijutusta Turun Sanomissa, (Arkistoitu versio, viitattu 27.4.2012)
- ↑ Korruptio: Kustaa Hulkko, Suomi oli hämärän rahan maa, viitattu 27.4.2012
- ↑ Valtakunnanoikeuden tuomioita elävä arkisto. Yle. Viitattu 27.4.2012.
