Suomen rajat
Suomen valtakunnanrajat ovat rajat, jotka erottavat Suomen sen naapurimaista Ruotsista, Norjasta ja Venäjästä. Suomen valtakunnanrajat ovat muodostuneet pitkän historian tuloksena ja perustuvat useisiin kahdenvälisiin ja kansainvälisiin sopimuksiin.[1] Suomen valtakunnanrajan kokonaispituus maalla on noin 2 563 kilometriä josta 545 km Ruotsin kanssa, 736 km Norjan kanssa ja 1343 km Venäjän kanssa. Suomen rajaa valvoo Rajavartiolaitos.[2]
Rajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ruotsi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Suomen ja Ruotsin raja
Suomen ja Ruotsin välinen raja on noin 545 kilometriä.[3] Maiden välinen valtakunnanraja syntyi vuonna 1809 solmitussa Haminan rauhansopimuksessa, kun Ruotsi luovutti Suomen Venäjän keisarikunnalle. Rajan kulkua kuvattiin sopimuksessa yleispiirteisesti ilman suuria yksityiskohtia. Rajaksi sovittiin Ahvenanmeri, Pohjanlahti sekä Tornionjoki ja Muonionjoki. Meren saaret kuuluivat sille, joka oli niitä lähimpänä. Jokien varrella raja sovittiin kulkevan joen syvintä kohtaa pitkin. Raja kulki Muonionjokea pitkin Kilpisjärven ohi Norjaan. Rajan kulkua tarkennettiin vuonna 1810 ja pieniä muutoksia tehtiin myöhemmin. Tämä prosessi synnytti suvernitettisaaria, jotka olivat fyysisesti yhdessä maassa, mutta niiden omistajat asuivat toisessa.[4][5] Märketin saari Suomen ja Ruotsin välillä kahteen osaan vuonna 1811.[6] Raja sovittiin kulkevaksi saaren maantieteellisen keskuksen läpi Ahvenanmaan sopimuksessa vuodelta 1922[7] ja vuoden 1972 rajanmääräyssopimuksessa.[8] Suomi rakensi saarelle majakan vuonna 1885 todennäköisesti vahingossa Ruotsin puolelle. Vuosien 1981 ja 1982 aikana suoritetussa rajankäynnissä ehdotettiin rajaa korjattavaksi siten, että majakka jäisi Suomen puolelle. Eduskunta hyväksyi rajalinjan muutoksen 17.5.1984.[9]
Norja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Suomen ja Norjan raja
Suomen ja Norjan välinen raja on noin 736 kilometriä.[3] Raja koostuu maa- ja jokirajasta ja sen varrella on kaksi kappaletta kolmen valtakunnan rajapyykkejä. Raja on muodostettu vuonna 1751 Ruotsin ja Norjan välillä solmitussa Strömstadin sopimuksessa, joka määritteli Norjan ja Ruotsin välisen rajan Suomen kuuluessa vielä Ruotsin vallan alle. Raja raivattiin ja pyykitettiin vuosien 1752 ja 1766 välisenä aikana.[10] Vuosien 1920 ja 1944 välisenä aikana Petsamon alue kuului Suomelle,[11] jolloin Suomen ja Norjan välinen raja kulki nykyistä Norjan ja Venäjän välistä rajaa Jäämerelle. Norjan itsenäistyessä vuonna 1905 ja Suomen vuonna 1917, ei rajaan tullut merkittäviä muutoksia. Strömstadin sopimus sisälsi erityisoikeuden Saamelaisille ylittää raja vapaasti porolaumojen kanssa. Venäjältä tulleen määräyksen mukaan Suomen senaatti sulki rajan vuonna 1852, mikä kielsi Saamelaisten vapaan rajanylityksen ja aiheutti samalla vaikeuksia porojen laiduntaan.[10] Vuodesta 1952 alkaen liikkuminen Suomen ja Norjan välillä on ollut vapaata pohjoismaisen passivapauden ansiosta.[12] Nykyinen raja perustuu yhä vuoden 1751 Strömstadin ja Ruotsi-Norjan vuoden 1826 rajasopimuksen mukaisiin päätöksiin.[10]
Venäjä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Suomen ja Venäjän raja
Suomen suurruhtinaskunnan ensimmäiset rajat voidaan katsoa syntyneen, kun keisari Aleksanteri I liitti Ruotsin kuusi itäisintä lääniä Venäjän keisarikuntaan vuonna 1809. Ennen tätä Suomella saatettiin tarkoittaa vain Varsinais-Suomea tai Ruotsin valtakunnan itäistä osaa. Keisarin liitettyä Suomi Venäjään, tuli suomesta ensimmäistä kertaa yhtenäinen hallinnollinen kokonaisuus, jolla oli rajat.[13] Suomen suurruhtinaskunnan rajat muuttuivat vuonna 1812, kun niin kutsuttu Vanha Suomi liitettiin Suomen suurruhtinaskuntaan kenraalikuvernööri Gustaf Mauritz Armfeltin ehdotuksesta.[14] Vuosien 1812 ja 1917 välisenä aikana suurruhtinaskunnan raja muuttui muutaman kerran. Suomen itsenäistyessä vuonna 1917, säilyi entinen suurruhtinaskunnan raja suurimmilta osin ennallaan. Tarton rauhansopimuksessa vuonna 1920 valtakunnanrajat vahvistettiin, Petsamon alue liitettiin Suomeen, ja Repolan ja Porajärven alueista, jotka olivat liittyneet Suomeen vuoden 1918 aikana luovuttiin. Nykyinen Suomen ja Venäjän välinen raja on syntynyt jatkosodan päättymisen jälkeen, vuonna 1944 solmitussa Moskovan välirauhassa, jossa sovittiin alueluovutuksista, minkä seurauksena Suomen ja Venäjän välinen valtakunnanraja siirtyi suurimmilta osin nykyiselle paikalleen. Vuonna 1947 Suomi myi osana sotakorvauksia Jäniskosken–Niskakosken alueen Neuvostoliitolle.[15]
Rajan pituus on 1 343,6 kilometriä.[16]
Suomen raja Venäjän kanssa on myös Euroopan unionin ulkoraja.
Merialueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen ulkoraja merellä kulkee 12 meripeninkulman (22,2 kilometrin) etäisyydellä sisäisten aluevesien rajasta.[17] Kaukana avomerellä sijaitsevalla saarella, luodolla, karilla tai niiden muodostamalla kokonaisuudella voi olla oma aluevetensä.[18] Suomen meriraja on kokonaisuudessaan Itämeren alueella.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Enkenberg, Ilkka: 1917: Suomen synty. Helsinki: Readme.fi, 2017. ISBN 978-952-321-433-0.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Maanmittauslaitos: Suomen valtakunnanrajat maanmittauslaitos.fi. Viitattu 22.12.2022.
- ↑ Asetus rajavartiolaitoksesta (358/1992) Finlex. 16. huhtikuuta 1992. Edita Publishing Oy. Viitattu 22.12.2022.
- ↑ a b Suomi The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
- ↑ Suomen ja Ruotsin rajankäyntivaltuuskunnat: Suomen-Ruotsin rajankäynti (PDF) 2006. Maanmittauslaitos. Viitattu 22.12.2022.
- ↑ Valtioneuvosto: Hallituksen esitys Eduskunnalle eräiden Suomen ja Ruotsin välisen valtakunnanrajan vuosina 1981 ja 1982 suoritetussa rajankäynnissä todettujen rajalinjan muutosten ja täsmennysten hyväksymisestä (PDF) (HE 70/1984 vp) 11.5.1984. Helsinki: Eduskunta. Viitattu 22.12.2022.
- ↑ Andersson, Jan: Märket: Majakkasaari kahden maan rajalla. Suomentanut Lippu, Hilkka. Helsinki: Suomen Majakkaseura, 2015. ISBN 978-952-93-6151-9.
- ↑ Ahvenanmaansaarten linnoittamattomuutta ja puolueettomuutta koskeva sopimus (SopS 1/1922) Finlex. Arkistoitu 22.12.2022. Viitattu 22.12.2022.
- ↑ SOPIMUS Suomen ja Ruotsin välillä mannermaajalustan rajan määräämisestä Perämerellä, Selkämerellä, Ahvenanmerellä ja Itämeren pohjoisimmassa osassa. Finlex. 29.9.1972. Edita Publishing Oy. Arkistoitu 22.12.2022. Viitattu 22.12.2022.
- ↑ Asian käsittelytiedot HE 70/1984 vp 1984. Helsinki: Eduskunta. Viitattu 22.12.2022.
- ↑ a b c Laukkanen, Tommi; Nokki, Janne ja Oksa, Tuuli: Jäämeren veräjillä - Kivilompolon tulliaseman ja rajanylityspaikan historiaa 2019. Tulli. Viitattu 22.12.2022.
- ↑ Esko Vuorisjärvi: Petsamo - suomalainen unelma Jäämerestä Saariselän sanomat. 16.8.2022. Ivalo: Lapin Lehtikustannus Oy. Arkistoitu 22.12.2022. Viitattu 22.12.2022.
- ↑ Asetus Suomen, Tanskan, Norjan ja Ruotsin kansalaisten vapauttamisesta velvollisuudesta omata passi sekä oleskelulupa muussa pohjoismaassa kuin kotimaassa oleskellessaan tehdyn pöytäkirjan voimaansaattamisesta. Finlex. 12.6.1954. Edita Publishing Oy. Viitattu 22.12.2022.
- ↑ Ekenberg I., s.33, 35
- ↑ Enkenberg I., s.39, 41
- ↑ Sopimus Suomen Tasavallan ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton kesken Suomen Tasavaltaan kuuluvan Jäniskosken vesivoimalaitoksen ja Niskakosken säännöstelypadon alueen liittämisestä Neuvostoliiton alueeseen. Finlex. 3.2.1947. Edita Publishing Oy. Viitattu 23.12.2022.
- ↑ Rajankuvaus Suomen tasavallan ja Venäjän federaation välisestä valtakunnanrajasta (PDF) 2017. Maanmittauslaitos. Viitattu 23.12.2022.
- ↑ Huvialusten rajatarkastukset Rajavartiolaitos. Viitattu 23.12.2022.
- ↑ Laki Suomen aluevesien rajoista (463/1956) Finlex. 18.8.1956. Helsinki: Edita Publishing Oy. Viitattu 23.12.2022.