Suomen valtiontalous
Suomen valtiontalous tarkoittaa Suomen valtion tulojen ja menojen määrää ja rakennetta. Tuloja valtio saa lähinnä keräämistään veroista ja jonkin verran myös esimerkiksi keräämistään maksuista ja omistamiensa osakkeiden tuotoista. Jos tuloja on enemmän kuin menoja, valtiontalous on ylijäämäinen, ja jos tuloja on vähemmän kuin menoja, talous on alijäämäinen. Valtiontalouden alijäämää voidaan pienentää esimerkiksi karsimalla menoja tai keräämällä riittävästi veroja tai muita tuloja. Jos näin ei tehdä, valtion on otettava alijäämän verran lainaa.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomi sai itsenäisen valtiontalouden 1809, kun maahan perustettiin keskushallinto, hallituskonselji (vuodesta 1816 Keisarillinen Suomen senaatti). Siitä lähtien verot oli mahdollista kerätä vain Suomen tarpeisiin ja sitä varten rakennettiin oma valtiokoneisto.[1] Vielä sata vuotta myöhemmin 1917 valtion menoista 39 prosenttia (72 euroa/henkilö) kului hallintoon sekä järjestyksenpitoon ja oikeuslaitokseen. Elinkeinoelämää tuettiin 46 prosentin osuudella, josta suurin osa meni rautateihin (vajaa kolmannes kaikista menoista).[2]
Sodan aikana 1942 maanpuolustus söi kaksi kolmasosaa valtion budjetista, joka oli yli seitsenkertainen itsenäistymisen aikaan nähden. Muilta osin valtiolta kului edelleen eniten varoja hallintoon ja elinkeinoelämään, vaikkakin suhteessa aiempaa vähemmän. Sosiaaliturvamenot olivat 15-kertaistuneet Karjalan siirtoväen asuttamisen takia.[2]
1960-luvulla elinkeinoelämän tukemiseen meni yhä runsas kolmannes kaikista menoista, jotka puolestaan olivat kaksinkertaistuneet 15 vuodessa. Koulutusmenot olivat kasvaneet ohi sosiaaliturvan näiden aiheuttaessa yhdessä kolmanneksen menoista.[2]
1990-luvun alun laman aikana valtion menot olivat yli kolminkertaiset vuoteen 1967 verrattuna. Sosiaaliturva vei neljänneksen budjetista, kun koulutuksen osuus oli edelleen 15 prosentin tasolla. Terveydenhuoltomenot olivat nousseet koulutuksen ohi ja viisinkertaistuneet. Elinkeinoelämään meni enää viidennes valtion menoista.[2]
Verotulojen määrä suhteessa kansantuotteeseen on pienentynyt Suomessa vuodesta 1995 alkaen lähinnä sen vuoksi, että palkkojen verotusta on pienennetty[3]. Suomen valtionvelka vastasi Tilastokeskuksen vuoden 2013 ennakkotiedon mukaan 46,4 prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta[4]. Vuonna 2014 Suomen valtiontalouden alijäämä oli 6,7 miljardia euroa[5]. Suomen valtio paikkasi valtiontalouden alijäämää vuonna 2015 myymällä omistamansa Solidiumin omaisuutta lähes miljardin euron arvosta.[6]
Valtio on leikannut kuntien valtionosuuksia, mikä on siirtänyt säästöt kuntien tehtäviksi ja luonut painetta korottaa kuntien veroja tai velkaantua.[7] Valtio on luvannut korvata valtionosuusmenetyksiä korotetulla yhteisövero-osuudella sekä suuntaamalla jäteveron tuoton kunnille. Kuntaliiton mukaan valtionosuuksien leikkaukset osuvat erityisesti maaseutukuntiin, jotka eivät hyödy korotetusta yhteisövero-osuudesta.[8]
Vuonna 2017 valtionmenot olivat neljänneksen suuremmat kuin 1990-luvun lamassa. Sosiaaliturva vei budjetista nyt eniten, noin 30 prosenttia, ja oli kasvanut puolella. Useimpiin muihin kohteisiin rahaa kului vähemmän kuin 25 vuotta aiemmin. Hallinnon menot olivat kuitenkin kaksinkertaistuneet, sisältäen maksut EU:lle, yli kahteen miljardiin ollen 22 prosenttia budjetista.[2]
Joulukuussa 2018 Suomi lyhensi valtionvelkaa 0,9 miljardilla eurolla.[9]
Suomen valtionvelka 1940-2021[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Vuosi[10] | Velka[10] (miljoonaa euroa) | Suhteessa BKT:hen[10] |
|---|---|---|
| 1940 | 29 | 39,7 % |
| 1941 | 59 | 66,0 % |
| 1942 | 74 | 67,2 % |
| 1943 | 87 | 61,4 % |
| 1944 | 113 | 71,1 % |
| 1945 | 144 | 58,7 % |
| 1946 | 176 | 47,9 % |
| 1947 | 198 | 39,6 % |
| 1948 | 205 | 29,4 % |
| 1949 | 235 | 31,5 % |
| 1950 | 228 | 24,8 % |
| 1951 | 20 | 16,4 % |
| 1952 | 217 | 15,6 % |
| 1953 | 224 | 16,3 % |
| 1954 | 228 | 15,0 % |
| 1955 | 230 | 13,7 % |
| 1956 | 253 | 13,5 % |
| 1957 | 284 | 13,9 % |
| 1958 | 289 | 13,1 % |
| 1959 | 294 | 12,3 % |
| 1960 | 271 | 10,1 % |
| 1961 | 282 | 9,1 % |
| 1962 | 342 | 10,4 % |
| 1963 | 439 | 12,2 % |
| 1964 | 505 | 12,5 % |
| 1965 | 580 | 12,9 % |
| 1966 | 661 | 13,8 % |
| 1967 | 745 | 14,1 % |
| 1968 | 840 | 13,9 % |
| 1969 | 744 | 10,8 % |
| 1970 | 707 | 9,2 % |
| 1971 | 672 | 7,9 % |
| 1972 | 637 | 6,5 % |
| 1973 | 531 | 4,4 % |
| 1974 | 451 | 3,0 % |
| 1975 | 596 | 3,3 % |
| 1976 | 778 | 3,8 % |
| 1977 | 1 136 | 5,0 % |
| 1978 | 2 051 | 8,2 % |
| 1979 | 2 555 | 8,8 % |
| 1980 | 3 022 | 9,0 % |
| 1981 | 3 717 | 9,8 % |
| 1982 | 5 087 | 11,9 % |
| 1983 | 6 412 | 13,4 % |
| 1984 | 7 445 | 13,9 % |
| 1985 | 7 902 | 13,6 % |
| 1986 | 8 745 | 13,9 % |
| 1987 | 9 841 | 14,5 % |
| 1988 | 9 769 | 12,7 % |
| 1989 | 8 899 | 10,4 % |
| 1990 | 9 593 | 10,5 % |
| 1991 | 204 | 16,3 % |
| 1992 | 27 849 | 32,8 % |
| 1993 | 43 030 | 50,2 % |
| 1994 | 51 722 | 57,0 % |
| 1995 | 60 121 | 61,0 % |
| 1996 | 66 121 | 64,8 % |
| 1997 | 69 770 | 63,0 % |
| 1998 | 69 796 | 58,0 % |
| 1999 | 68 052 | 53,6 % |
| 2000 | 63 435 | 46,6 % |
| 2001 | 61 760 | 42,8 % |
| 2002 | 59 253 | 40,0 % |
| 2003 | 20 | 41,7 % |
| 2004 | 63 788 | 40,2 % |
| 2005 | 60 044 | 36,5 % |
| 2006 | 58 904 | 34,1 % |
| 2007 | 56 068 | 30,0 % |
| 2008 | 54 382 | 28,0 % |
| 2009 | 64 281 | 35,4 % |
| 2010 | 75 152 | 39,9 % |
| 2011 | 79 661 | 40,2 % |
| 2012 | 83 910 | 41,7 % |
| 2013 | 89 738 | 43,9 % |
| 2014 | 95 129 | 46,0 % |
| 2015 | 99 807 | 47,2 % |
| 2016 | 102 352 | 47,0 % |
| 2017 | 105 773 | 46,7 % |
| 2018 | 104 973 | 45,0 % |
| 2019 | 106 368 | 44,3 % |
| 2020 | 124 833 | 52,5 % |
| 2021 | 128 696 | 51,2 % |
| 2022 | 141 628 | 51,6 % |
Valtionvelka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Velkarahan avulla tapahtuva elvytys on usein tietoinen valinta, jonka tavoitteena on piristää kansantaloutta laskusuhdanteen aikana. Suomi otti paljon lainaa toisen maailmansodan sekä 1990-luvun laman aikana. Molempina ajanjaksoina valtionvelka ylsi jopa 70 prosenttiin bruttokansantuotteesta[11]. Valtion velkaantumisaste pieneni 1990- ja 2000-vuosikymmeninä tasaisen jyrkästi aina 30 prosenttiin asti, minkä jälkeen se alkoi jälleen kasvaa vuonna 2008[11][12].
Euroopan unionin jäsenyys asettaa nykyisin rajoja valtioiden velanottoon, sillä vuonna 1997 solmitun vakaus- ja kasvusopimuksen mukaan EU:n jäsenvaltion julkinen velkaantuminen ei saisi ylittää 60 prosenttia bruttokansantuotteesta[13] eikä alijäämä saisi ylittää kolmen prosentin viitearvoa[14]. Käytännössä vakaus- ja kasvusopimuksen asettamat rajat eivät toteudu, ja EU:n jäsenvaltioista vain osa täyttää kriteerit. Esimerkiksi Saksan velka-aste oli 2017 noin 64 prosenttia ja Ranskan noin 97 prosenttia BKT:sta.[15]
Valtion omaisuus ja nettovelkaantuneisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen valtionvelka oli euromääräisesti noin 105 miljardia euroa ja osuutena bruttokansantuotteesta noin 61,4 prosenttia joulukuussa 2017.[15][16]
Suomen valtio kuitenkin omistaa merkittävästi omaisuutta kuten kiinteistöjä Senaatti-kiinteistöjen kautta, Nesteen ja Fortumin osakkeita, Metsähallituksen kautta valtion metsät ja Solidium-yhtiön ja Ilmastorahaston (ent. Valtion kehitysyhtiö) kautta yritysten osakkeita. Kun valtionvelasta vähennetään valtion omaisuuseriä, saadaan nettovelkaantuneisuus. Vuonna 2014 Helsingin Sanomat arvioi, että Suomen valtiolla oli noin 83 miljardia euroa omaisuutta.[17]
Matalat korot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen valtio sai tammikuussa 2019 lainaa kansainvälisiltä rahoitusmarkkinoilta negatiivisella korolla (miinuskorko) kuuden vuoden juoksuajalla, puolen prosentin korolla 15 vuoden juoksuajalla ja aavistuksen alle prosentin korolla 30 vuoden juoksuajalla. Suomelle lainataan rahaa yhtä luottavaisesti kuin Saksalle. Negatiivinen korko tarkoittaa, että Suomelle lainataan rahaa siten, että lainanantaja tekee pienen tappion ja nollakorolla lainanantaja ei saa minkäänlaista korvausta.[18]
Suomen Pankin omistama osuus velasta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuodesta 2015 alkaen tai sen jälkeen Suomen Pankki on hankkinut omistukseensa noin 28 miljardin euron arvosta Suomen velkaa.[18] Taloustoimittaja Jan Hurrin mukaan Suomen valtio maksaa Suomen Pankille valtionvelan korkoja ja pääoman palautuksia, mutta Suomen Pankki maksaa saamansa korkotulot voitonjakona takaisin valtiolle. Suomen Pankki voi myös sijoittaa velkakirjojen erääntymisistä koituvat pääoman palautukset samanlaisiin Suomen valtion velkakirjoihin. Hurrin mukaan jos velkakirjat jäävät Suomen Pankin haltuun pysyvästi, muuttuu tämä epäsuora velkahuojennus myös pysyväksi.[19]
Julkisuudessa esitettyjä talouspoliittisia näkemyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valtiovarainministeriön alivaltiosihteeri Timo Viherkenttä kannattaa rakenteellisia uudistuksia verojen korottamisen ja menojen leikkaamisen sijaan. Viherkenttä jättäisi menojen karsintaehdotukset poliitikkojen tehtäväksi.[20] Talouspolitiikan arviointineuvosto suositteli, että hallitus ei tekisi uusia talouspolitiikkaa kiristäviä päätöksiä vuosina 2015 ja 2016.[21] Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Risto E. J. Penttilän mukaan keväällä 2015 valittava uusi Suomen hallitus joutuu tekemään viiden miljardin euron leikkaukset.[22] Ben Zyskowiczin esittelemässä leikkauslistassa olisi leikkauksia 2,6 miljardia euroa.[23] Kokoomuksen puheenjohtaja Alexander Stubb on pitänyt keskustan kahden miljardin euron säästösummaa liian pienenä.[24] Juha Sipilän mielestä pelkkien leikkauslistojen tekeminen ei ole järkevää. Keskusta on kehitellyt ajatusta yritysten kasvurahastosta.[25]lähde tarkemmin? Sipilä on esittänyt idean kasvurahastosta jo vuonna 2012.[26] 2017 eläkkeelle jäävä Verohallinnon pääjohtaja Ruuhonen sanoi että monia tutkijoiden esittämiä uudistuksia ei toteuteta, vaan asioista päättävät etukäteen pienet piirit.[27]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Historiaa Valtiovarainministeriö. Viitattu 4.4.2020.
- ↑ a b c d e Valtion budjetti 100 vuoden aikana Valtiontalouden tarkastusvirasto. Viitattu 4.4.2020.
- ↑ Suomen kokonaisveroaste laskenut kymmenen vuoden aikana. Yle Uutiset 24.5.2011. http://yle.fi/uutiset/3-5365176
- ↑ Tilastokeskus: Julkinen talous www.stat.fi. Arkistoitu 11.4.2021. Viitattu 23.2.2015.
- ↑ Stubb: ”Aikakaudelle historiallinen budjetti” Uusi Suomi.
- ↑ Valtio myy TeliaSoneraa liki miljardilla Helsingin Sanomat. 10 February 2015.
- ↑ Kuntaliitto: Valtionosuuksien leikkaukset ajavat veronkorotuspaineisiin Yle Uutiset.
- ↑ Holmberg, Niklas: Valtionosuuksien leikkaus kurittaa maaseutukuntia Maaseudun Tulevaisuus. 28.3.2012. Viitattu 13.12.2021.
- ↑ HS: Valtion velka lyhenee ensimmäistä kertaa 10 vuoteen Yle Uutiset.
- ↑ a b c Valtionvelka Suomessa Veronmaksajain Keskusliitto ry. Viitattu 26.2.2023.
- ↑ a b Mika Arola: Valtion lainanotto ja kansainvälinen rahoitusjärjestelmä. Kansantaloudellinen aikakauskirja – 107. vsk. – 4/2011 421. Taulukko 1 sivulla 422. http://www.taloustieteellinenyhdistys.fi/images/stories/kak/KAK42011/kak42011arola.pdf
- ↑ Tilastojulkaisu 21.12.2016. Julkisyhteisöjen velka kasvoi 0,9 miljardia euroa vuoden 2016 kolmannella neljänneksellä. Tilastokeskus. 21.12.2016. http://www.stat.fi/til/jyev/2016/03/jyev_2016_03_2016-12-21_tie_001_fi.html
- ↑ Jarno Hartikainen: EU:n velkasääntöihin järkeä ja herkkyyttä Kauppalehti.
- ↑ European Commission, Press release - Komissio antaa liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn mukaiset kertomukset Bulgariasta, Kyproksesta, Tanskasta, Suomesta ja Luxemburgista europa.eu.
- ↑ a b Government finance statistics Eurostat: Julkisyhteisöjen rahoitustilastot. Viitattu 2.3.2019.
- ↑ Mika Arola ym.: Katsaus valtion taloudellisiin vastuihin ja riskeihin, kevät 2018 Valtiovarainministeriö. 4.6.2018.
- ↑ HS selvitti: Näin Suomen valtion yli 80 miljardin varallisuus jakautuu Helsingin Sanomat. 9 March 2014.
- ↑ a b Jan Hurri: Kommentti: Turha säikkyä valtion velkataakkaa – se on kevyempi kuin näyttää Ilta-Sanomat. 26.1.2019.
- ↑ Jan Hurri: Jan Hurrin kommentti: Iso osa Suomen valtion velasta voi näin haihtua kuin itsestään Ilta-Sanomat. 24 February 2019.
- ↑ VM:n supervirkamies jättäisi leikkauslistat poliitikoille Yle Uutiset.
- ↑ Päivi Isotalus: Uusi vallan vahtija lopettaisi säästöt hetkeksi Kauppalehti.
- ↑ Anneli Hertsi: KKK leikkaisi valtion ja kuntien vuosilomia Kauppalehti.
- ↑ http://www.talouselama.fi/uutiset/pida+hatustasi+kiinni+kela+tassa+tulee+zyskowiczin+leikkauslista/a2293905 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Sipilältä ja Rinteeltä odotellaan yhä leikkauslistoja – hallituksesta ei haluta 6 puolueen kesäkeittoa mtvuutiset.fi. 28.1.2015.
- ↑ Talouselämä Talouselämä.
- ↑ Sipilä ehdottaa kasvurahaston perustamista Helsingin Sanomat. 17.12.2012.
- ↑ Eläkkeelle jäävä Verohallinnon pääjohtaja Pekka Ruuhonen arvostelee Suomen veropolitiikkaa: Asiat sovitaan pienissä piireissä eikä virheitä korjata, vaikka tutkimustieto näyttäisi aivan muuta Helsingin Sanomat, 2017
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Valtiontalouden kehykset Valtiovarainministeriö
- Valtionbudjetti.fi Graafinen esitys hallituksen esityksestä eduskunnalle valtion talousarvioksi.