Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK wordmark.svg
Perustettu 1969
Toimiala Ammattiliittojen keskusjärjestö
Kotipaikka Helsinki
Puheenjohtaja Lauri Lyly
Jäsenmäärä 21 ammattiliiton keskusjärjestö
Edustaa yli 1 000 000 palkansaajaa
Sivusto www.sak.fi
Jäsenlehti Palkkatyöläinen

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK (lyhenne SAK[1]) on Suomen suurin ammatillinen keskusjärjestö. SAK edustaa yli miljoonaa suomalaista. SAK:hon kuuluu 21 teollisuuden, julkisen sektorin, kuljetusalojen ja yksityisten palvelualojen ammattiliittoa. Sen edeltäjiä ovat Suomen Ammattijärjestö ja Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliitto.

Järjestön puheenjohtaja on ollut vuodesta 2009 lähtien Lauri Lyly. SAK:n valtuuston puheenjohtaja on Jarkko Eloranta ja varapuheenjohtajat ovat Lilli Kilpinen ja Mika Vuoti. Valtuuston edellinen puheenjohtaja Tuire Santamäki-Vuori siirtyi valtiovarainministeri Urpilaisen valtiosihteeriksi kesäkuussa 2011. Hallituksen varapuheenjohtaja on Matti Huutola.

SAK on poliittisesti sitoutumaton organisaatio, joka osallistuu yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ennen kaikkea kolmikannan ja tulopolitiikan kautta. SAK on myös kampanjoinut vaalien alla ja julkaissut kannanottoja tärkeinä pitämistään asioista, kuten asuntorakentamisen kohtaanto-ongelmista[2] ja työeläketurvan hoitamisesta[3]

SAK julkaisee kahta lehteä. Palkkatyöläinen-lehti on suunnattu ammattiyhdistysliikkeen aktiivijäsenille ja Löntagaren ruotsinkielisille jäsenille. SAK toimii yhteistyössä Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto – SAKKI ry:n:n kanssa.[4]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK, Hakaniemi, Helsinki

SAK:n edeltäjä, Suomen ensimmäinen keskusjärjestö Suomen Ammattijärjestö SAJ perustettiin 15. huhtikuuta 1907 ja se oli läheisessä suhteessa Suomen Sosialidemokraattiseen puolueeseen. Suomen sisällissodan jälkeen SAJ:ssa saivat enemmistön kommunistit ja vasemmistososialistit, ja heinäkuussa 1930 se lakkautettiin valtiovallan toimesta Lapuan liikkeen painostuksen takia. Uusi keskusjärjestö, Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliitto (SAK) perustettiin 19. lokakuuta 1930 pääasiassa sosiaalidemokraattien toimesta. SAK:n jäsenmäärä ylitti vuoden 1944 lopussa 100 000, vuonna 1947 jäsenmäärä oli 341 600 henkilöä.[5]

1950-luvun lopulla sosiaalidemokraattien keskinäinen riita ulottui myös ammattiyhdistysliikkeeseen. SAK:n jäätyä TPSL:n kannattajien haltuun, osa SDP:n kannattajien hallitsemista liitoista erosi ja muodosti uuden Suomen Ammattijärjestön, osin CIA:lta saadun rahoituksen turvin.[6] TPSL:n kuihduttua SAJ ja SAK yhdistyivät jälleen 1969 Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestöksi, eli nykyiseksi SAK:ksi.

Kansainvälinen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SAK on ollut mukana kansainvälisessä toiminnassa perustamisestaan lähtien. Liitto kuuluu vuonna 2006 perustettuun Ammattiyhdistysliikkeen maailmanjärjestöön (ITUC). Ennen ITUC:n perustamista SAK oli sen edeltäjän, Vapaiden ammattiyhdistysten kansainvälisen liiton (VAKL), jäsen. Eurooppa-tasolla SAK on vuodesta 1974 alkaen kuulunut Euroopan ammatilliseen yhteisjärjestöön (EAY). Pohjoismainen kattojärjestö on Pohjolan Ammatillinen Yhteisjärjestö (PAY), johon SAK on kuulunut vuodesta 1972.

Kansainvälisen ay-liikkeen yksi vaikutuskanava on myös ay-liikkeen neuvoa-antava komitea OECD:ssä (TUAC).

Vuonna 1991 SAK, STTK ja Akava perustivat yhteisen toimiston edunvalvontaan Euroopassa. Toimiston nimi oli aluksi Keskusjärjestöjen Eurooppa-yhteistyö (KEY) ja vuodesta 2006 se on toiminut nimellä Palkansaajajärjestöjen EU-edustusto FinUnions. Toimisto siirtyi Brysseliin 1. helmikuuta 1995.

Johto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[7]

Puheenjohtajat
Niilo Hämäläinen 1969–1974
Pekka Oivio 1974–1981
Pertti Viinanen 1981–1990
Lauri Ihalainen 1990–2009
Lauri Lyly 2009→
II puheenjohtajat
Arvo Hautala 1969–1976
Olavi Hänninen 1976–1987
Aarno Aitamurto 1987–1991
III puheenjohtajat
Mikko Laaksonen 1969–1971
Pekka Oivio 1971–1974
Veikko Ahtola 1974–1976
Pertti Viinanen 1976–1981
Lauri J. Havia 1981–1982
Raimo Kantola 1983–1991
Sihteerit
Simo Elomaa 1969–1984
Ahti Fredriksson 1969–1973
Pekka Morri 1973–1977
Per-Erik Lundh 1977–1983
Lauri Ihalainen 1984–1990
Pekka Ahmavaara 1985–1991
Hallituksen varapuheenjohtajat
Aarno Aitamurto 1991–1996
Pekka Ahmavaara 1996–2004
Matti Huutola 2004→

Tulopolitiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SAK jäsenliittoineen on tulopolitiikan osapuoli. Se pyrkii vaikuttamaan siihen, että tehtäisiin tulopoliittisia kokonaisratkaisuja, jotka hillitsisivät inflaatiota estämällä suuret palkankorotukset, mutta samalla tukisivat tulonjaon tasaisuutta. Tästä seuraa, että SAK:lla on kantoja myös nettotuloihin vaikuttaviin asioihin, muun muassa verotukseen, veronalennuksiin jne. SAK:lla on vahva ekonomistiosasto, ja järjestön pääekonomisti on Olli Koski.

Jäsenliittojen jäsenistö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SAK:n suurimmat jäsenliitot ovat suuruusjärjestyksessä: Julkisten ja hyvinvointialojen liitto (JHL), Palvelualojen ammattiliitto (PAM), Metallityöväen Liitto, Rakennusliitto, TEAM Teollisuusalojen ammattiliitto, Auto- ja kuljetusalan työntekijäliitto, Paperiliitto sekä Puu- ja erityisalojen liitto.

SAK jäsenliittojen yhteenlaskettu jäsenmäärä oli vuoden 2014 alussa 1 027 080 henkilöä, joista miehiä on 549 247 (53,5 %) ja naisia 477 833 (46,5 %). Järjestöjen yhteenlaskettu jäsenmäärä on pysynyt viime vuosina suhteellisen vakaana − vuonna 2003 jäseniä oli yhteensä 1 049 259, joista miehiä 565 514 ja naisia 483 745.[8]

Työttömyyskassoihin maksavia jäseniä on sen jäsenjärjestöissä arviolta yhteensä runsaat 800 000.[9]

Vuonna 2005 keskimäärin SAK:laiset olivat 45-vuotiaita kunnan palveluksessa olevia naisia ja 42-vuotiaita metallialalla töissä olevia miehiä. [8] SAK:laisilla ammattiliitoilla on yhteensä 170 000 alle 30-vuotiasta jäsentä. [10]

Yhteiskunnallinen osallistuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SAK on julkisesti kannattanut muun muassa viidennen ydinvoimalan rakentamista ja Euroopan unionin jäsenyyttä. EU:n rahaliiton jäsenyyden edellytykseksi muodostettiin niin sanotut EMU-puskurit, joita SAK muiden työmarkkinajärjestöjen lailla piti jäsenyyden edellytyksinä[11].

SAK:n vaalikampanjointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SAK:n jäsenet äänestävät laiskasti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskusliitto kampanjoi vaalien edellä (erityisesti oman jäsenkunnan) äänestysaktiivisuuden nostamiseksi. SAK:n lähtökohtana on, että mitä korkeampi äänestysprosentti eduskuntavaaleissa, sitä enemmän eduskuntaan tulee valituksi palkansaajien asioita ymmärtäviä kansanedustajia.[12]

SAK:n jäsenet äänestävät selvästi muuta väestöä laiskemmin[13]: esimerkiksi vuoden 2007 eduskuntavaalien edellä helmikuussa 2007 tehtyssä tutkimuksessa SAK:n jäsenistä 55 % ilmoitti äänestävänsä varmasti ja 26 % melko varmasti[12]. Kaikkien suomalaisten äänestysikäisten vastaavat luvut olivat 63 % ja 22 %.[12] Puhelimitse tehdyn tutkimuksen virhemarginaali oli 4 % suuntaansa.

Vuoden 2007 eduskuntavaalien kampanja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2007 Eduskuntavaalien yhteydessä toteutetun kampanjan juliste.

Vuoden 2007 sensuroidussa televisiomainoksessa Oiva Lohtanderin esittämä öykkärimäinen johtaja mässäili ruualla ja pilkkasi työläisiä, jotka eivät edes vaivaudu äänestämään. Mainoksen tarkoituksena oli herätellä palkansaajia äänestämään. Vaalien jälkeen erityisesti SDP:n piirissä on arvioitu[14], että mainoskampanja heikensi vasemmiston suosiota.

Mainos herätti ihmetystä muun muassa Perheyritysten liitossa ja Helsingin Sanomissa[15]. Vastalauseita tuli myös SDP:n piirissä –- muun muassa Jukka Gustafsson[16] katsoi blogissaan SAK:n menneen mainonnassaan jo liian pitkälle. Vaikka aluksi SAK:n johto seisoi mainoksensa takana,[17][18] luovuttiin mainoksen esittämisestä ennen ensimmäistä TV-esityskertaa.[19]

Muita vaalikampanjoita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaisissa medioissa SAK:n kampanjointia on useaan otteeseen pidetty vasemmiston tukemisena[20]. Tämä ei ole mitenkään poikkeuksellista, sillä poliittisella työväenliikkeellä ja ammatillisella työväenliikkeellä on yhteistä työläisten elinolojen puolustaminen ja parantaminen.

Vuoden 1997 kampanjassa esiintyi mieshahmo, joka laukoi kärkkäitä mielipiteitä. Vuoden 1999 vaaleissa SAK kampanjoi televisiomainoksella, jossa öykkärimäisesti käyttäytyvät rikkaat mollasivat äänestämättä jättävää työväestöä.

SAK tuki avoimesti Tarja Halosta vuoden 2006 presidentinvaaleissa[21].

Jäsenliitot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuljetusala[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teollisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julkinen sektori[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksityinen palveluala[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehtimiesliitot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • SAK:n kotisivut
  • SAK osana kansainvälistä ay-liikettä
  • Jalometallialan työntekijöillä 40 vuotta ammatillista yhteistoimintaa
  • Metallin toimintakertomus 1974
  • Kemian Työntekijäin Liitto r.y.n ja Kemian Työntekijäin Työttömyyskassan Perustavan kokouksen pöytäkirja 1970
  • SAK:n vuosikirja 1946
  • SAK:n vuosikirja 1970
  • Teknisten ja Erikoisammattien Liitto ry:n toimintakertomus vuosilta 1970-1973

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lyhenneluettelo 20.12.2013. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 9.1.2014.
  2. SAK:n Matti Huutola: Asuntorakentamisella kohtaanto-ongelman kimppuun SAK.
  3. SAK:n Pertti Parmanne: Työeläketurvan hoitamisessa kilpailu on renki, ei isäntä SAK.
  4. SAK:n kalvosarja oppilaitoskäyttöön (word-tiedosto) (sivu 8 Kalvo 5, viimeinen ranskalainen viiva. (ei löydy enää SAK:n sivulta, mutta Archive.orgissa on) SAK.
  5. Osmo Jussila, Seppo Hentilä, Jukka Nevakivi: Suomen poliittinen historia 1809-2006, s. 232. Helsinki: WSOY, 2006 (5.,uudistettu painos).
  6. Palkkatyöläinen vuosina 1959—69: Yli orkesterin Palkkatyöläinen. 4.5.1999. Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö. Viitattu 2. tammikuuta 2007.
  7. SAK:n puheenjohtajat, varapuheenjohtajat ja sihteerit SAK 10.3.2006
  8. a b SAK:n kalvosarja oppilaitoskäyttöön (Word-tiedosto) SAK.
  9. Aamulehti: SAK:n jäsenmäärä harhaanjohtava MTV3. Viitattu 4.2.2008.
  10. SAK:n esittelykalvot 2013
  11. EMU-puskuri oli 90-luvun lopulla poliittisessa keskustelussa käytetty talouspoliittinen termi. Niillä viitattiin talouden liikkumavaraan esimerkiksi valtion asuntorahaston omaisuudella. Kannanottoja puolesta ja vastaan - joissa viitataan työmarkkinajärjestöjen osuuteen - esimerkiksi Sinikka Mönkäre 10/1997 ja Esko Aho 04/1998
  12. a b c SAK haluaa nostaa äänestysprosenttia 26.02.2007. SAK.
  13. Matti Tukiainen: SAK:n mainos on kannanotto äänestämisen puolesta 01.03.2007.
  14. SDP:n Uudenmaan piirin puheenjohtaja Esko Ranta Aamu-TV:ssä 23.3. ja Arja Alho YLE TV-uutisissa esitetyissä pätkissä 19.3. ja 20.3. Liisa Jaakonsaari YLEn Aamu-TV:ssä 23.3.: ... paljasti sen vähän pimeän puolen, joka on SAK:ssa ja SDP:ssä...
  15. Punaisen maailman strategia perustuu muiden lokaamiseen 3.3.2007 00:44. Helsingin Sanomat. Viitattu 10.03.2007.
  16. Jukka Gustafsson: Mielikuvamainonnasta nyt vilkkaasti SDP:n tavoitteisiin
  17. Matti Tukiainen: SAK:n mainos on kannanotto äänestämisen puolesta 1.3.2007. SAK.
  18. Ihalainen puolustaa SAK:n äänestyskampanjaa 2.3.2007. Helsingin Sanomat.
  19. SAK luopuu kohutuista televisiomainoksistaan 4.3.2007. Helsingin Sanomat.
  20. YLEn Lauantaiseura 10.3.2007 ja MTV3:n puheenjohtajatentti 5.3.2007
  21. Lauri Ihalainen YLEn Launtaiseura 10.3.2007

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]