Yleinen asumistuki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Yleistä asumistukea voivat saada pienituloiset ruokakunnat. Asumistuki myönnetään ruokakunnalle yhteisesti. Samaan ruokakuntaan kuuluviksi katsotaan samassa asunnossa pysyvästi asuvat henkilöt. Jos osa huoneistosta on esimerkiksi vuokrattu perheen ulkopuoliselle henkilölle, häntä pidetään eri ruokakuntaan kuuluvana ja hän voi saada erikseen yleistä asumistukea.

Asumistuen määräytymiseen vaikuttavat ruokakunnan henkilöluku, asunnon pinta-ala, asunnon sijaintikunta, valmistumis- tai perusparannusvuosi sekä lämmitysjärjestelmä, bruttokuukausitulojen yhteismäärä ja omaisuus.

Yleistä asumistukea ei myönnetä

  • eläkkeen saajalle, joka on oikeutettu eläkkeensaajan asumistukeen;
  • opiskelijalle, joka on oikeutettu opintotuen asumislisään tai maksuttomaan asuntoon oppilaitoksen puolesta.

Asumismenot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleistä asumistukea voi saada vuokra- tai omistusasuntoon. Omistusasunnon asumismenoina otetaan huomioon 55 % asunnon hankkimista tai perusparantamista varten otettujen lainojen koroista. Lisäksi asumismenoja ovat vuokra ja yhtiövastike. Huomioon otetaan myös erilliset vesi- ja lämmityskustannukset.

Asumistukea maksetaan vain kohtuullisista enimmäisasumismenoista tai kohtuullisen kokoisesta asunnosta. Jos ruokakunnan todelliset asumismenot ja asunnon todellinen pinta-ala ylittävät valtioneuvoston asetuksessa vahvistetut kohtuulliset enimmäismäärät, asumistukea maksetaan vain näiden enimmäismäärien perusteella. Asumistuki on enintään 80 % kohtuullisista asumismenoista. Ruokakunta maksaa itse aina vähintään 20 % asumismenoistaan. [1] [2]

Asumistuen kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asumistuen tulorajat ja asumistukeen sisältyvien asumiskustannusten enimmäismäärät eivät nouse palkkojen ja asuinkustannusten noustessa. Tämän vuoksi yhä harvempi on oikeutettu asumistukeen.

Asumistuen muutokset 2015[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2015 alusta asumistuen määrä ei muuttunut mutta sen ehtoihin tuli muutoksia.

Asuntotukeen vaikuttavat nyt etenkin sijaintikunta ja ruokakunnan koko. Uusien sääntöjen mukaan asumistukea vähentävä perusomavastuu on sama koko maassa. Perusomavastuuseen vaikuttavat asujien (ruokakunnan) yhteenlasketut tulot sekä aikuisten ja lasten lukumäärä. Lapsilla on tässä suurempi laskennallinen painoarvo.

Tuen tarkistus muuttuu myös siten, että jatkossa tuki muuttuu, jos tulot pienenevät 200 euroa tai lisääntyvät 400 euroa. Omaishoitajien palkkioita ei myöskään enää katsota tuloiksi asumistukea myönnettäessä.

Myös omaisuusrajat poistuvat kaikilta paitsi eläkeläisiltä. Lisäksi omaisuudesta ei enää lasketa tuloa. Silti se ei tarkoita sitä, etteikö omaisuuden avulla hankitut tuotot vaikuttaisi. Pääomatuloista kaikki vuokratulot, metsänmyyntitulot ja korkotulot lasketaan yhä tuloiksi asumistukea määriteltäessä.

Eläkkeensaajat eivät saa enää valita ottavatko he yleisen asumistuen vai eläkkeensaajan asumistuen vaan se määrätään Kelan toimistosta käsin. Jatkossa esimerkiksi kaikki lapsiperheet voivat hakea vain yleistä asumistukea. Eläkkeensaajan asumistuesta poistuu 65 vuoden ikäraja ja sen perusteeksi tulee iän sijaan vain eläkkeen määrä. Eläkeläisiä koskevat myös seuraavat muutokset: kaikki vanhuuseläkettä ja takuueläkettä saavat henkilöt siirtyvät eläkkeensaajan asumistuen piiriin, mutta jos henkilö saa pelkästään osatyökyvyttömyyseläkettä, osa-aikaeläkettä tai vapaaehtoista eläkettä, hän kuuluu kuitenkin edelleen yleisen asumistuen piiriin.

Asumistukeen tulee myöhemmin myös 300 euron ansiotulovähennys, joka tehdään jokaisen ruokakuntaan kuuluvan sekä ansio- että yrittäjätuloista. Ansiotulovähennys astuu voimaan 1.9.2015.

Uudistusten vaikutuksesta noin 70 prosentille tulee enemmän tai saman verran asumistukea kuin ennen. Noin kolmasosalla tuen määrän arvioidaan pienenevän.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]