Yleinen asumistuki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Yleistä asumistukea voivat saada pienituloiset ruokakunnat. Asumistuki myönnetään ruokakunnalle yhteisesti. Samaan ruokakuntaan kuuluviksi katsotaan samassa asunnossa pysyvästi asuvat henkilöt. Jos osa huoneistosta on esimerkiksi vuokrattu perheen ulkopuoliselle henkilölle, häntä pidetään eri ruokakuntaan kuuluvana ja hän voi saada erikseen yleistä asumistukea.

Asumistuen määräytymiseen vaikuttavat ruokakunnan henkilöluku, asunnon pinta-ala, asunnon sijaintikunta, valmistumis- tai perusparannusvuosi sekä lämmitysjärjestelmä, bruttokuukausitulojen yhteismäärä ja omaisuus.

Yleistä asumistukea ei myönnetä

  • Eläkkeen saajalle, joka on oikeutettu eläkkeensaajan asumistukeen.
  • Opiskelijalle, joka on oikeutettu opintotuen asumislisään tai maksuttomaan asuntoon oppilaitoksen puolesta.

Asumismenot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleistä asumistukea voi saada vuokra- tai omistusasuntoon. Omistusasunnon asumismenoina otetaan huomioon 55 % asunnon hankkimista tai perusparantamista varten otettujen lainojen koroista. Lisäksi asumismenoja ovat vuokra ja yhtiövastike. Huomioon otetaan myös erilliset vesi- ja lämmityskustannukset.

Asumistukea maksetaan vain kohtuullisista enimmäisasumismenoista tai kohtuullisen kokoisesta asunnosta. Jos ruokakunnan todelliset asumismenot ja asunnon todellinen pinta-ala ylittävät valtioneuvoston asetuksessa vahvistetut kohtuulliset enimmäismäärät, asumistukea maksetaan vain näiden enimmäismäärien perusteella. Asumistuki on enintään 80 % kohtuullisista asumismenoista. Ruokakunta maksaa itse aina vähintään 20 % asumismenoistaan. [1] [2]

Asumistuen kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asumistuen tulorajat ja asumistukeen sisältyvien asumiskustannusten enimmäismäärät eivät nouse palkkojen ja asuinkustannusten noustessa. Tämän vuoksi yhä harvempi on oikeutettu asumistukeen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]