Pääomatulo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Pääomatulona pidetään yleensä tuloja, joita varallisuuden voidaan katsoa kerryttäneen. Pääomatulo-käsitettä käytetään erityisesti verotuksessa. Suomessa pääomatuloista peritään pääomatulovero.

Pääomatuloista tunnetuimpia ovat luovutusvoitot, osingot ja vuokratulot. Myös korkotulo voi olla pääomatuloa; Suomessa tosin osa korkotulosta katsotaan verotuksessa lähdeveron alaiseksi, ei pääomatuloksi.

Pääomatulon verotus Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen tuloverolain mukaan pääomatuloa ovat omaisuuden tuotto, omaisuuden luovutuksesta saatu voitto ja muu sellainen tulo, jota varallisuuden voidaan katsoa kerryttäneen. Pääomatuloa ovat esimerkiksi vuokratulo, voitto-osuus, henkivakuutuksen tuotto, metsätalouden pääomatulo-osuus, maa-aineksesta saadut tulot ja luovutusvoitto.[1]

Korkotulo voi olla pääomatuloa. Kuitenkaan talletuksista tai erikseen lähdeverotettavaksi luetuista joukkolainoista maksettu korko ei ole pääomatuloa, vaan siitä peritään lähdevero.[2]

Veroprosentti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääomatulon verotus on Suomessa lievästi progressiivista. Vuonna 2014 pääomatulon veroprosentti on 30 % 40 000 euroon asti ja 32 % tämän ylittävältä osalta. Vuosina 2012–2013 veroprosentit olivat samat, mutta tuloraja oli 50 000 euroa.[3]

Pääomatulon veroprosentti oli 25 % vuosina 1993–1995. Myöhemmin sitä on muutettu seuraavasti: 28 % (1995–1999), 29 % (2000–2004), 28 % (2005–2011) ja 30/32 % (2012–).[4]

Pääomatulojen määrä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääomatulojen määrä on Suomessa ansiotuloja alhaisempi. Pääomatulojen yhteismäärä oli 10,6 miljardia euroa vuonna 2011. Samaan aikaan ansiotuloja kertyi yhteensä 113 miljardia. Pääomatuloa sai 2,6 miljoonaa henkilöä, kun taas ansiotuloa kertyi 4,5 miljoonalle. Keskimääräinen pääomatulo oli 4 113 ja ansiotulo 25 074 euroa vuodessa. Pääomatuloista suurin osa oli osinkotuloja, luovutusvoittoja ja vuokratuloja. Osinkotuloja sai 2,2 miljoonaa ja vuokratuloja 272 000 henkeä. Luovutusvoittoja tuli 337 000 henkilölle, kun taas luovutustappioita oli 218 000 henkilöllä. Luovutusvoitoista yli puolet kertyi kiinteistöjen luovutuksista, mutta luovutustappiot kertyivät enimmäkseen arvopapereista.[5]

Pääomatuloveron tuotto vuonna 2012 oli 1,8 miljardia euroa. Vaikka veroprosenttia oli nostettu vuodesta 2011, veron tuotto kuitenkin samalla laski 165 miljoonaa euroa. Erityisesti luovutusvoittojen määrä romahti.[6]

Luovutusvoittojen ja -tappioiden verotus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Luovutusvoitto

Omaisuuden luovutuksesta saatu voitto on lähtökohtaisesti veronalaista pääomatuloa. Luovutuksella tarkoitetaan mm. myyntiä ja vaihtoa. Luovutusvoitto lasketaan vähentämällä luovutushinnasta hankintameno ja luovutusvoiton hankkimisesta syntyneet menot tai ns. hankintameno-olettama. Jos luovutusvoitto on negatiivinen, syntyy luovutustappio. Luovutustappion voi tietyin edellytyksin vähentää luovutusvoitoista, jolloin se vähentää pääomatuloista maksettavaa veroa.[7]

Osinkojen verotus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osinko katsotaan verotuksessa joko pääomatuloksi tai ansiotuloksi tilanteesta riippuen. Pörssiyhtiöistä ja muista yhtiöistä saatuja osinkoja verotetaan eri tavalla.

Osinkojen verotus on muuttunut vuoden 2014 alusta. Seuraavassa sanottu koskee vuoden 2013 tilannetta.

Listattujen yritysten osinkojen verotus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pörssiyhtiöstä vuonna 2013 saadusta osingosta on 70 % veronalaista pääomatuloa ja 30 % verovapaata.[8]

Listaamattomien yritysten osinkojen verotus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pörssiin listaamattoman osakeyhtiön omistaja, tai omistajat, voi saada verotonta pääomatuloa, joka vastaa 9 prosentin tuottoa yrityksen matemaattisesta arvosta. Verovapaan osinkotulon euromäärä voi olla korkeintaan 60 000 euroa (vuoden 2011 verotukseen asti 90 000 euroa), minkä jälkeen loppuosuudesta maksetaan 70 prosenttia ansiotuloina ja loppuosa verovapaana tulona - tai - varakkaamman yrityksen kohdalla, siltä osin kuin verovapaana jaettava osinko ei kata koko verovapaata jakovaraa, loppuosuudesta 70 prosenttia on pääomatuloa ja 30 prosenttia verovapaata tuloa. Matemaattinen arvo lasketaan edellisen tilikauden taseen perusteella siten, että yhtiön nettovarallisuus jaetaan osakkeiden lukumäärällä.[9]

Käytännössä verovapaiden osinkojen nostaminen vaatii vahvan taseen (varakkaan yrityksen) ja hyvin voitollista liiketoimintaa pitkällä aikavälillä. Esimerkiksi pääomatulona verovapaan enimmäisosinkomäärän, 60 000 euron, saaminen vaatii yritykseltä miljoonan euron nettovarallisuuden.[10] Yritys on maksanut voitollisesta tuloksesta enintään 24,5 prosentin yhteisöveron.

Esimerkki osinkotulosta (Tuloverolaki): Osinko saajalle 300 000 €/vuosi (varakas perheyritys, listaamaton)

 Verovapaata tuloa (30 %) = 90 000 €

Pääomatuloa (70%) = 210 000 €

 Verovapaa osuus (pääomatulosta) = 60 000 € 

Verotettava pääomatulo osingosta = 150 000 € (verokanta 30%) Verovähennykset 0-150 000 € Veroa maksettava (30 % verokanta) 0-45 000 € (ilman verovähennyksiä vero siis enintään 45 000 €) Toteutunut veroprosentti saadusta 300 000 € osinkotulosta 0-15 %.

Osuuspääoman koron verotus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osinkojen tavoin verotetaan myös osuuskunnan maksama osuuspääoman korko. Korko on kuitenkin luonnolliselle henkilölle ja kuolinpesälle verovapaata 1 500 euroon asti.[11]

Tasavero ja kansainvälinen pääomien verotus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääomatuloverotuksen kansainvälinen kehitys parin viime vuosikymmenen aikana on osoittanut, ettei kansallisvaltioiden rajojen yli helposti liikkuvia pääomia voida verottaa kovin paljon muista maista poikkeavasti. Pääomien juridinen omistus ja pääoman tuottojen verotus pyrkii hakeutumaan suhteessa alhaisen pääomatuloverotuksen maihin, jos pääomatulojen verotusta kiristetään suhteessa muiden maiden pääomatulojen verotukseen. Pääomatulojen verotuksen kiristäminen johtaa pääomien juridisen omistuksen siirtymiseen ulkomaille. Tämän vuoksi pääomia verotetaan pääosin vakiosuuruisella veroprosentilla (tasaverolla eli ei progressiivisella verolla) ja yleensä kevyemmin kuin ansiotuloja.[12]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]